Wilma Murron lauantain seipään Euroopan mestaruuden lisäksi Pyrinnön Reetta Hurske nappasi uransa ensimmäisen arvokisamitalin juoksemalla 60 metrin aitojen mestariksi SE:tä sivuavalla ajalla 7,79. Tämähän tiedettiin.
Naisten pika-aitojen totuus alkoi paljastua jo sunnuntaiaamun välierissä. Niissä Hurske teki ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen. Kaikki oli pedattu niin, ettei Euroopan mestariksi voisi kerta kaikkiaan juosta kukaan muu kuin tamperelainen. YLE:n haastattelussa Hurske huokui sellaista itsevarmuutta, joka vain alleviivasi väistämätöntä.
Hurske on juossut tällä hallikaudella niin monta huikean takuuvarmaa kilpailua, ettei itseluottamus murentunut edes EM-finaalissa. Ennustin jo etukäteen, että Hursketta ei tule mikään horjuttamaan, niin tinkimättömän fokusoitunut hän on ollut ja oli jälleen kerran omaan tekemiseensä. Kuten sanotaan, kovat tulokset ovat parasta henkistä valmennusta. Paineita varmasti oli, mutta tamperelainen hallitsi ne loistavasti. Muilla ei ollut mitään jakoa.
Ei ole helppo paikka lähteä kilpailuun ykkössuosikkina. Varsinkaan, kun ei ole sellaisessa tilanteessa koskaan ennen ollut. Moni tilastojuhlija murtuu arvokisafinaalissa paineen alla. Reetta Hurske ei ole niitä urheilijoita.
Mitä Hurskeen huima vauhti tarkoittaa kesää ajatellen? Hän on 100 metrin aidoissa ollut aina vahvempi alussa kuin lopussa. Sen näkee ainakin mikroskoopilla myös 60 metrin aidoissa; usein Hurske on kilpailun puolivälissä jo karannut niin kauas, ettei häntä enää ehdi saavuttaa. Aivan lopussa esimerkiksi Hollannin Nadine Visser on ollut usein Hursketta jokusen sadasosan nopeampi.
100 metriä on liki tuplasti pidempi matka, joten kovin paljon ei viimeisellä 40 metrillä saisi tulla muilta takkiin. Tämä on edelleen Hurskeen juoksun heikoin kohta, jossa on kehitettävää ulkoratamenestystä ajatellen. En silti usko, että Hurske profiloituu miksikään hallikisojen tykiksi. Näillä 60 metrin vauhdeilla on hyvin todennäköistä, että terveenä pysyessään Hurske painaa kesällä 12,5-alkuisen Suomen ennätyksen.
Mihin sillä pääsee, on eri asia. Viime kesänä britti Cindy Semberin Euroopan kärkiaika oli 12,50. Maailmantilastossa se riitti sijaan 14, edellä kuusi yhdysvaltalaista, neljä jamaikalaista sekä yksi urheilija Nigeriasta, Puerto Ricosta ja Bahamalta. Puhutaan siis tuloksesta, jolla kamppaillaan MM-kilpailujen finaalipaikasta.
EM-kilpailuissa Hurske olisi myös 100 metrin aidoissa mitalisuosikki. Hurskeen nyt kepittämistä vastustajista Nadine Visser juoksi viime kesänä satasen aidat 12,66 (ennätys 12,51), Ditaji Kambundji ennätyksensä 12,70, Syrena Samba-Mayela 12,76 (ennätys 12,73) ja Sarah Lavin ennätyksensä 12,79.
Kahden kultamitalin kisat olivat Suomelle menestys. Puolan Torunissa tuli kaksi vuotta sitten kolme EM-mitalia, Lotta Kemppisen 60 metrin hopea ja Ella Junnilan sekä Kristian Pullin pronssit korkeudessa ja pituudessa. Ne olivat kaikki yllätyksiä. Nyt yllätyksiä ei nähty, koska niin Hurskeen kuin Murronkin mestaruuksia osattiin odottaa. Kaksiin edellisiin EM-kilpailuihin Suomella on nyt viisi mitalia. Sitä ennen oli 21 vuoden kuiva kausi ilman mitaliakaan. Ei tämä kokonaisuutena lainkaan huonolta näytä.
