Yksi asia on nyt varmaa: koripalloilija Lauri Markkasen mahdollisuudet tulla valituksi Vuoden urheilijaksi 2023 ponnahtivat sunnuntaina ylöspäin kuin supertähti parketilta konsanaan.
Hiihtäjää ei nimittäin yhden hopeamitalin arvokisojen jälkeen kyseisellä tittelillä palkita.
Iivo Niskanen oli Planican päätösmatkaan, perinteisen 50 kilometrin massalähtöön mennessä kilpaillut normaalimatkoilla yli 50 prosenttia vähemmän kuin ennen viime talven kolmen mitalin olympiakisoja. Se taisi jäädä ratkaisevaksi niitiksi. Viime kaudella Niskanen ja muutosvalmennuksessaan lähes onnistunut valmentaja Olli Ohtonen virittivät tähden konetta kellosepän tarkkuudella myös kilpailujen kautta niin, että olympialaduille Niskanen saapui nousukunnossa eikä sitten peräänsä katsellut.
Mutta nyt hän astui jo ennen kansainvälisen kilpailukauden alkua miinaan, jonka Suomen joukkue onnistui satumaisesti välttämään viime kaudella. Koronatartunta iski, ja Ohtonen kirjoitti taudinkuvan selvittyä uusiksi sekä harjoitus- että kilpailusuunnitelmat.
Pål Golberg (kesk.) kyykytti yllättäen Johanns Høsflot Klæbota (vas.) loppukirissä, jossa William Poromaan puhti riitti Ruotsin ensimmäiseen miesten arvokisamitaliin sitten Lahden MM-kisojen 2017.
Melko huoletta voi olettaa, että tauti maksoi Niskaselle uran ensimmäisen kuninkuusmatkan MM-mitalin.
Kaikki mahdollinen tehtiin. Viestissä Niskanen repi raivolla perinteisten osuuksien kovimman yksilöajan ja avasi röörit sunnuntaita varten. Päätösviikonloppuna hieman vaikeuksissa ollut suksihuolto oli valmistanut juuri hänelle hyvät sukset. Fyysinen resurssi oli nyt tämä. Tässä oli se, mitä ehdittiin tehdä, ja erittäin kovaan kuntoon mies ehtikin.
Norjan kultajoukkueen Pål Golberg jäi viestissä Niskasesta yllättäen vain kaksi sekuntia – sunnuntaina hän juhli MM-kultaa Niskasen tummuessa samalle 6. sijalle, johon pettyi raskaasti jo Oberstdorfin MM-kisoissa 2021.
Niskasen asetelmia ei mitenkään helpottanut Norjan päävalmentaja Eirik Myhr Nossum jättäessään sivuun kaksi näiden kisojen maailmanmestaria eli Hans Christer Holundin ja aivan sensaatiomaisesti myös Simen Hegstad Krügerin.
Siinä olisi ollut suomalaiselle kuin räätälintyönä kirikyvytön duo, joka Niskasen avustuksella olisi, ehkä, pystynyt karistamaan kiriherkät Golbergin ja yllättäen loppukirissä pataansa saaneen Johannes Høsflot Klæbon rattailta jo matkalla. Nyt siihen suuntaan ei matkalla ainakaan liikaa yritystä näkynyt.
Ruotsi palasi William Poromaan muodossa mieshiihdon mitalikantaan peräti neljät arvokisat kestäneen tauon jälkeen.
Sai Niskanen toki Sloveniasta matkaansa sen viestimitalin, jota hän vuosia maailman ehkä parhaana perinteisen viestihiihtäjänä toivoi. MM-kisoista jäi yllättävän viestimitalin ja Niko Anttolan läpimurron ansiosta kohtalaisen positiivinen jälkimaku, mutta: eihän Suomen kaltainen, pohjoismaisiin hiihtolajeihin valtavasti panostava maa saa jäädä yhteen mitaliin arvokisoissa, joista Venäjäkin loistaa poissaolollaan.
Onneton saldo kertoo muutamasta asiasta. Absoluuttinen tuloksenteko on todellisuudessa vain muutamilla harteilla. Iivo Niskasen kautta leimasi korona, sisko Kerttu teloi itseään kisapaikalla ja vielä Tour de Skillä loistokuntoinen Krista Pärmäkoski ei koskaan saanut niin kutsuttua superkompensaatiota raskaasta kiertueesta harjoittelunsa tueksi. Syy on hämärä, mutta aivan toisenlaisiin tuloksiin olisi ollut mahdollisuuksia.
Ja kun tuloksentekijöitä on näin vähän, suksihuollosta olisi aina saatava pieni kilpailuetu. Se ei vain ole millekään maalle mahdollista.
Ja kun muut pohjoismaiset lajit, yhdistetty ja mäkihyppy, eivät anna mitään tulitukea hiihtäjille, lopputulema on tämä.
Planican MM-kisat olivat vielä vuodenvaihteeseen saakka loistokunnossa purjehtineelle Krista Pärmäkoskelle raskas kokemus. Uran jatko on pohdinnassa, mutta lopettaminen olisi yllätys.
Niskaset eivät ole lopettamassa uriaan, mutta Pärmäkosken piti alkuperäissuunnitelmissaan ilmoittaa tänä keväänä uusien haasteiden odottavan. Nyt nainen miettii asiaa uudestaan. Paluu menestysuralle vaatisi muutoksia toimintaan ja niiden muutosten resurssointia. Esimerkiksi kevennetty maailmancupin kausi on ajatus, jota tätä sirkusta pian 15 vuotta kolunnut urheilija on pohtinut.
Pärmäkoski olisi seuraavissa olympiakisoissa vasta 35-vuotias, ja hiihto on suomalaisille tähdille niin kannattavaa liiketoimintaakin, että Pärmäkoski pohtii asiaa varmasti myös tästä ymmärrettävästä näkökulmasta.