Planica
Sprinttihiihtäjä Joni Mäki kuului vuosi sitten Pekingin olympiakisoissa Suomen loistavasti onnistuneen joukkueen kovimpiin naamoihin. Vapaan hiihtotavan sprintissä mitali oli todella lähellä. Päämatkansa nelossijan lisäksi Mäki otti Iivo Niskasen kanssa hopean parisprintissä, jossa suoriutui omista osuuksistaan aivan erinomaisesti.
Jo vuonna 2021 Mäestä oli Oberstdorfin MM-kisoissa tullut parisprintin arvokisamitalisti, silloin vapaalla hiihtotavalla ja Ristomatti Hakolan parina.
Harva tiesi kisoissa, millaisen mankelin läpi Mäki ja kriisivalmennusjakson hienosti ohjannut valmentaja Juho Halonen menivät läpi ennen olympiamenestystä.
”Silloin olin tammikuussa pahasti kipeänä, mutta sen jälkeen pääsin nopeasti kiinni laadukkaaseen harjoitteluun. Taustalla oli tervettä ydintä eli harjoittelua niin paljon ja kaikki maajoukkueleiritykset käytynä”, Mäki totesi tiistaina puhelimitse.
Hän palasi maanantaina eli MM-kisojen välipäivänä Suomeen pettyneenä miehenä: MM-saldo oli sprintin 19. sija ja parisprintissä nuoren Niilo Moilasen kanssa suoranainen romahdus 11. sijalle.
”Olin ikävä kyllä kisoissakin puoliflunssainen. Nenä vuoti, ja tauti meni hengitysteihin, muttei lihaksiin.”
Joni Mäestä tuli viime talvena hopeinen olympiamitalisti, kun hän ja Iivo Niskanen onnistuivat loistavasti Zhangjiakoun hyytävissä oloissa parisprintin finaalissa.
Mäki lähti viime keväänä harjoittelemaan kovin tavoittein ja erittäin motivoituneena, mutta kun kilpailukausi oli aluillaan, harjoituspäiväkirjassa oli valtava ero Juho Halosen piirtämän treenisuunnitelman ja sen toteutuman välillä.
”Jotain voi päätellä siitä, että ensimmäinen maajoukkueleiri, jonne terveys salli osallistua, oli Val Senales.”
Lokakuun pitkä jäätikköleiri Pohjois-Italiassa on normaalisti A-maajoukkuehiihtäjälle jo harjoituskauden kolmas tai neljäs leiritys.
”Flunssia ja muita ongelmia hengitysteiden kanssa oli jatkuvasti. Harjoituskaudesta tuli aivan liian suuri kompromissi. Välillä oli ehjiä jaksoja, jotka saivat toivon nousemaan, mutta tämä jäi käteen. Katsotaan kahden viikon päästä Drammenissa, saadaanko kauteen vielä joku hyvä veto.”
Mäen kilpailukauden valopilkku oli Beitostölenin maailmancupin sprintti 9. joulukuuta. Viides sija finaalissa antoi optimismia, joka osoittautui tällä kertaa katteettomaksi.
”Huippu-urheilu on erikoista touhua”, 28-vuotias vaasalainen tiivisti.
