Norjalainen hiihdon supertähti Johannes Høsflot Klæbo aloitti urakointinsa Planican MM-kisoissa ottamalla sprintissä viidennen peräkkäisen arvokisavoiton. Se tuli ylivoimaisemmin kuin koskaan ennen.
Klæbo ei ole ikinä jäänyt arvokisasprinteissä ilman mitalia. Vuonna 2017 Lahdessa hän oli 20-vuotias ensikertalainen ja saavutti pronssia.
Sen jälkeen hän on ollut kaksissa olympialaisissa ja kolmissa MM-kisoissa voittamaton sprintissä ja maailmancupissakin joitakin satunnaisia tappioita lukuun ottamatta voittamaton.
Planican vaativalla ja sprintin mittapuulla poikkeuksellisen pitkän nousun sisältäneellä radalla Klæbo pysyi itselleen tyypilliseen tapaan poissa ongelmista.
Kun karsinnan voittanut ja kovaa virettään näyttänyt maanmies Erik Valnes kompuroi itsensä ulos välierissä, Klæbon voittoero toiseksi maalikamerakuvan perusteella venyttäneeseen Pål Golbergiin oli 2,22 sekuntia, vaikka hän löysäsi vauhtiaan maalisuoralla ja aloitti tuulettelun.
Lue lisää: Elämänsä iskuun äitynyt Ville Ahonen manasi menetettyä mahdollisuutta – oli aiheuttaa sokin Kläbolle
Ennen tätä Klæbon suurin voittoero arvokisojen sprinteissä oli 1,34 sekuntia Pyeongchangin olympialaisista vuodelta 2018.
Selvää on, että Klæbo on kaikkien aikojen paras sprintteri. Hän on vuosien varrella kehittynyt myös yhä paremmaksi normaalimatkojen hiihtäjäksi ilman, että sprinttiominaisuudet olisivat kärsineet.
On syytä yrittää selvittää, mistä Klæbon ylivoimaisuus muodostuu.
Vielä viime kaudella miesten maajoukkueen valmentajana toiminut Mikko Virtanen puhuu käsitteestä lajitehokkuus.
”Klæbon lajitehokkuus on ylivoimaista”, sanoo nyt Vuokatin urheiluopistolla työskentelevä Virtanen, joka on muun muassa MM-hiihtäjä Perttu Hyvärisen valmentaja.
Virtanen luettelee kymmenen hiihtoon liittyvää ominaisuutta: voima, nopeus, taito, koordinaatio, tekniikka, tasapaino, taktiikka, taloudellisuus, anaerobinen suorituskyky, aerobinen suorituskyky.
”Siihen kun lisätään vielä sukset. En muista nähneeni Klæbolta viiteen vuoteen yhtään perinteisen kisaa, että hänellä olisivat sukset lipsuneet. Hän osaa toki hiihtää, mutta hänellä on myös ykkösmiehen kalusto.”
Virtasen mukaan lajitehokkuus muodostuu mainittujen ominaisuuksien yhdistelmästä.
”Klæbo on siinä ylivoimainen muihin verrattuna. Hänelle käyvät kaikki taktiikat, koska nämä perusominaisuudet ovat niin rajulla mallilla, että meillä ei ole mitään jakoa häntä vastaan.”
On iso haaste löytää hiihtäjiä, jotka pystyisivät vastaamaan Klæbon luomaan vaatimustasoon, sanoo Mikko Virtanen. Kuvassa Virtanen Sotkamon Vuokatissa lokakuussa 2020.
Virtanen kysyy, kuinka moni suomalainen hiihtäjä pystyy voittamaan Klæbon edes yhdessä mainituista kymmenestä ominaisuudesta. Vastaukseksi hän nimeää Iivo Niskasen, mutta vain yhdessä ominaisuudessa.
”Aerobisessa suorituskyvyssä Iivo voittaa ihan varmasti. Joku voi voittaa Klæbon voimassa, jos ajatellaan punttisalivoimaa, mutta jos ajatellaan lajivoimaa, niin en tiedä.”
Virtasen mielestä Suomella ja muillakin mailla on iso haaste löytää sellaisia hiihtäjiä, jotka pystyisivät vastaamaan Klæbon luomaan vaatimustasoon.
”Hän voittaa niin kauan kuin tätä ei tapahdu. Hän on kuin Usain Bolt. Hänen ominaisuutensa ovat kuin tehdyt sprinttihiihtoon. Siksi hän häviää erittäin harvoin”, Virtanen sanoo.
Virtanen toteaa, että Klæbolla pitää olla aika huono päivä, että tämä häviää sprinttikilpailun.
”Jos otetaan ne sukset mukaan, niin hän voittaa meidät tässä ominaisuuspaletissa koko ajan 9–2, ihan pystyyn. Sama koskee muitakin maita.”
Virtasen mielestä Venäjän Aleksandr Bolšunov on pystynyt useammassa ominaisuudessa kamppailemaan Klæbon kanssa.
”Kun mennään normaalimatkoille, aerobisen kestävyyden osuus lisääntyy merkittävästi. Silloin Iivo pystyy voittamaan Klæbo pertsan 15 kilometrillä ja toivottavasi näissä kisoissa 50 kilometrillä.”
Planican mitalikolmikko: Pål Golberg, Johannes Høsflot Klæbo ja Jules Chappaz.
Kuka muistaa, milloin viimeksi Klæbo olisi ajautunut sprinttikilpailussa ongelmiin, esimerkiksi kaatunut tai katkaissut sauvansa?
Torstain kilpailuissa tapahtui paljon kaatumisia ja välinehaavereita, mutta Klæbo porskutti menemään.
”Klæbon ominaisuudet sprinttihiihtoon ovat niin älyttömän hyvät, että sen takia hän ei joudu pahoihin paikkoihin. Vaikka hän on erässä välillä viimeinen, hän hiihtelee niitä ulkokurveja ja kiertää muiden ohi eikä joudu kahakoihin. Hän ei kaadu, hänellä ei mene sauvoja poikki eikä hän joudu ahtaisiin paikkoihin, koska hänellä on varaa kiertää.”
MM-finaalia Klæbo johti alusta loppuun. Tällä kertaa hän karkasi muilta vähitellen, mutta esimerkiksi Rukan maailmancupissa hän ratkaisi sprinttivoiton käytännössä jo radan puolivälissä ottamalla tiukassa mutkassa muutaman oikein ajoitetun räjähtävän askelluksen.
”Hän pystyy tekemään ratkaisuja nopeilla yksittäisillä liikkeillä. Hän voi vaikka muuttaa taktiikkaansa kisan aikana. Taktinen osaaminen kilpailun aikana on merkityksellistä.”
Puhuttaessa Klæbon teknisestä taituruudesta Virtanen ottaa vertailukohdan kahdesta maailman parhaisiin kuuluvasta jääkiekkoilijasta, joiden erityisvahvuuksiin kuuluu luistelutaito.
”Miksi Connor McDavid on niin nopea kaarreluistelussa ja miksi Miro Heiskasen luistelu on niin rauhallisen näköistä? Ihan sama asia kuin Klæbolla. Se on se paineentuottamiskyky. Hiihto on kuitenkin myös taitolaji. On neljä välinettä, kaksi suksea ja kaksi sauvaa. Niillä pitäisi päästä mahdollisimman lujaa mahdollisimman helposti. Kyllä hänellä taito-ominaisuudet ovat ihan omaa luokkaansa.”
Klæbon hiihtäminen ei näytä koskaan väkinäiseltä hampaat irvessä runttaamiselta.
”Se on luontaisen ja helpon näköistä. Hän ei ole mikään aggressiivinen hiihtäjä, vaikka tarvittaessa frekvenssiä löytyy. Hän ikään kuin liitää lumen päällä”, Virtanen sanoo.
