Aamulehti, Planica
Kun Krista Pärmäkoski lipuu starttipaikalle Planicassa, sykkeet nousevat niin hiihtäjän tukijoukoilla kotona Ikaalisissa kuin valmentaja Matti Haavistolla kisapaikalla. Onko kaikki mennyt valmistautumisessa varmasti hyvin? Onko alla paras mahdollinen suksipari? Ovatko voitelu ja hionta onnistuneet?
Vaikka Haavistolla on vyöllään jo lukuisat arvokisat, tähän hetkeen ei totu.
”Se ei ole mikään toivottava tunnetila, vaan välttämätön paha. Varsinkin, kun on oma urheilija starttiviivalla, niin siinä on aika kovat paineet itsellänikin”, Haavisto sanoo.
Hän on valmentanut yhtä Suomen pitkäaikaisista kärkihiihtäjistä alusta asti. Kun urheilija on starttiviiksellä, Haavisto voi enää vain jännittää ja tukea radan varrella. Työ on tehty.
Näitä hetkiä Haavisto on kokenut maajoukkueessa lähes 15 vuoden aikana lukuisassa roolissa ensin yhdistetyn ja hiihdon huoltopäällikkönä, sitten hiihdon päävalmentajana ja maajoukkuejohtajana.
Tehtävänkuvat ovat olleet sellaisia, että Haavisto jos joku on tottunut työskentelemään painekattilan puristuksessa. Palaute on ollut niin hiihtäjiltä, muilta valmentajilta, asiantuntijoilta kuin katsojilta usein suoraa ja kipakkaakin, jos suksissa on ollut vikaa tai menestystä ei ole tullut.
Haaviston siviilityökään ei varsinaisesti ole hermolomailua. Nokialainen työskentelee vaativissa tehtävissä Sisä-Suomen poliisilaitoksella ylikonstaapelina. Haavisto oli noista töistä virkavapaalla kahden vuoden ajan, kunnes jätti Hiihtoliiton työt keväällä 2020.
Haavisto teki kuitenkin pikaisen paluun hiihdon huipulle. Hänet nähtiin maajoukkueen mukana jo yhden välivuoden jälkeen. Haavisto työskentelee liitolle nyt huollon logistiikasta vastaavan tittelillä toiminimen kautta ostopalvelusopimuksella. Virkavapaata hän ei ole enää ottanut.
Haaviston työmäärä hiihdossa on nyt merkittävästi pienempi kuin aiemmin. Muun muassa matkapäivät ovat puolittuneet. Aiemmin niitä tuli parhaimmillaan tai pahimmillaan jopa 250 vuodessa.
Haavisto toimii päävalmentaja Teemu Pasasen ja voitelupäällikkö Mika Venäläisen apuna.
”Hiihto on huippu-urheilua, ja olen ollut siinä kauan mukana. Minulla oli vielä paloa”, Haavisto perustelee paluutaan. ”Vaikka se on myös raskasta, se palkitsee, kun tulee menestystä. Ne ovat hienoja hetkiä. Tässä on riittävästi haasteita, ja näkee onnistumiset ja epäonnistumiset nopeasti, varsinkin huoltopuolella.”
Myös yhteistyö Krista Pärmäkosken kanssa on helpompaa, kun myös valmentaja on reissussa mukana. Haaviston mukaan hänen ja Pärmäkosken urien jatkot eivät ole sidoksissa toisiinsa.
Menestyksen saralta parhaiten ovat jääneet mieleen Pyeongchangin olympialaiset 2018. Suomi nappasi neljä hiihtomitalia, joista Pärmäkoski toi kolme. Huolto ja urheilijat onnistuivat Etelä-Koreassa niin ennakkoon kuin kisojen ajan.
”Jos urheilijat eivät ole kunnossa, niin mitaleja ei tule, vaikka huolto olisi kuinka hyvä. Ja sama toisin päin”, Haavisto muistuttaa realiteeteista.
Huoltoryhmän paineet eivät ole ainakaan vähentyneet viime vuosina. Ilta-Sanomat on uutisoitunut tänä talvena, että kaksi huoltoryhmän jäsentä on ollut toiminnasta sivussa työssä jaksamiseen liittyvien tekijöiden takia. Kumpikin on taas mukana tositoimissa ja paikalla Planicassa.
Tiivis kilpailukalenteri kasaa helposti myös huollon kuormitusta. Matti Haavisto kertoo, että ongelmia on pyritty ennaltaehkäisemään kierrättämällä huoltohenkilöstöä. Se on ollut tarpeen, koska kisaviikonloput tarkoittavat huollolle pääsääntöisesti lähes viikon mittaisia reissuja.
”Kotiin on aina mukava tulla. Enää en odota, että pääsen reissuun, mutta se on välttämätön juttu, jos haluaa käydä kisoissa. Sitä on vain siedettävä. Menestys on osin siitä kiinni, miten pystyy matkustusrasitusta ja stressiä käsittelemään ja vähentämään.”
Vapaa-aikana Haavisto vetäytyy mielellään kotiinsa, eikä haikaile reissuun. Siellä hän pyrkii pyöräilemään, lenkkeilemään ja hiihtämään. Kisa-aikaiset suksitestit eivät varsinaisesti rennosta hiihtelystä käy.
”Menen itsekseen hiljakseen hiihtämään. Se on hermolepoa.”
