Ilta-Sanomien hiihtoasiantuntija Harri Kirvesniemi hämmästeli.
Niin teki myös Yle Urheilun uudenraikas lajiekspertti Ville Nousiainen. Maajoukkuevalmentaja Jussi Piirainen kommentoi tapahtunutta valtionmediayhtiölle suorastaan nolona.
Veteraani Anne Kyllönen arvosteli tv-haastattelussa kollegoitaan niin suoraan kuin se nyt näin lähellä arvokisoja on mahdollista ilman, että posliinikaupassa kaikki menee aivan pirstaleiksi.
Naisten viesti on ollut hiihdon arvokisoissa Suomelle mitalisampo vailla vertaa. Vuodesta 1956 on saavutettu yhteensä 22 mitalia olympia- tai MM-kisoista, ja mehevä menestysnäkymä on tehnyt viestistä myös erityisen halutun edustustehtävän.
Spekulaatiot hiihtäjistä ja hiihtojärjestyksestä käyvät tyypillisesti kuumina jo arvokisoja edeltävän kalenterivuoden puolella.
Planican myöhemmin tässä kuussa alkavissa MM-kisoissa puolustettavana on hieno, Krista Pärmäkosken ankkuroima taistelupronssi kahden vuoden takaa Oberstdorfista.
Voi vain kuvitella, mitä liikkui jo uransa yhdeksänteen arvokisaviestiin valmistautuvan Pärmäkosken mielessä, kun naisten maajoukkuevalmentaja Piirainen sunnuntaina Toblachissa totesi tilanteen.
Kauden ainoa arvokisoja edeltävä maailmancupin viesti – osuudet toki 2,5 kilometriä normaalia pidempiä – ei houkutellut pariinsa Eveliina Piippoa, Kerttu Niskasta tai kahden vuoden takaista MM-mitalistia Jasmi Joensuuta.
Johanna Matintalo on ehdolla MM-viestiin avausosuudelle. Kuva Tampereen SM-hiihdoista.
Anne Kyllönen totesi Yle Urheilulle lakonisesti, että siskojen kilpailuhalut todettiin vähäisiksi, kun viestiin haettiin väkeä.
Toiselle perinteisen osuudelle haluava Kyllönen hiihti epämukavuusalueellaan eli ankkurina luistelusukset jalassa ja työrukkaset käsissä – mistä hänelle täydet pisteet.
Kritiikki ei koske myöskään Kerttu Niskasta, jolta ei näyttöjä millekään matkalle tietenkään perätä. Nainen hiihtää Planicassa, mitä haluaa.
Tällaista statusta joukkueessa nauttivat kuitenkin vain Niskanen ja Pärmäkoski.
Siksi oli hyvin hämmästyttävää, että toisesta vapaan hiihtotavan MM-viestiosuudesta kilpailevat Joensuu ja Piippo pakittivat kumpikin Toblachissa.
Piiraisen olemus kertoi haastattelussa, että hänelle olisi kelvannut maailmasta mieluummin mikä tahansa muu puheenaihe.
Naisten hiihtomaajoukkueen henkilökemiallisiin historioihin peilaten lienee myös turvallinen veikkaus, että hammasta purivat sekä aloitusosuuden lopussa romahtanut Johanna Matintalo että Pärmäkoski.
Kun Toblachin maailmancupista on arvokisojen avausmatkaan yli 2,5 viikkoa, kisahaluttomuutta ei juuri voi selittää kuormitusasioilla.
Joensuu hiihti ennen sunnuntaita kaksi erää sprinttiä ja lauantaina vapaan kymmenen kilometriä, joka taas oli Piipon ainoa matka ennen sunnuntaita.
Jos päätösten takana ei ole terveydellisiä syitä, olisiko kyse ihan perinteisestä taktikoinnista – mahdollisen heikon näytön tietoisesta välttelystä tiukassa valintatilanteessa?
Ei olisi lajissa ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Huippu-urheilun eetoksesta moinen laskelmointi on kaukana.
Tällaisessa tapauksessa voi sitten toki kysellä myös maajoukkuevalmennuksen auktoriteetin perään. Suomenkin maajoukkueessa on vaikuttanut valmentajia, joille ei olisi tehnyt tiukkaa ilmoittaa, että jos viestihiihto ei kiinnosta tänään, se ei kiinnosta myöskään Planicassa 2. maaliskuuta.
Kerttu Niskaselta ei sunnuntaina Toblachissa viestinäyttöjä kaivattu. Nainen saa MM-kisoissa käytännössä itse päättää kilpailuohjelmansa.
