Pokaalin ja kultamitalien näkeminen sytyttää aina Urpo Sivulan – ihastutti puolustuksillaan: ”Taivun edelleen kentän pintaan”

Pitihän tämä tietää edellisvuosien perusteella – Vammalan Lentopallon hakkuri Urpo Sivula nauttii suunnattomasti isoista peleistä.

Sivula löytää peliinsä lisää kierroksia, kun hän näkee vilauksenkin sivupöydällä odottavasta mestaruuspokaalista ja kultamitaleista.

Tämä todistettiin taas kerran, kun menestyksestä nauttiva pallontappaja asteli sunnuntain Kaupin areenalle.

”Sytyn aina, kun pelataan pytystä. Se tuo joka kerta lisää kipinää”, Sivula myönsi.

Sivula tuskaili ratkaisujensa kanssa vielä lauantaisessa Suomen cupin välierässä Savo Volleyta vastaan, mutta sunnuntaisessa finaalissa kaikesta tekemisestä huokui päättäväisyys.

Lentopallokansa ihasteli varsinkin upeita puolustuksia. Vasta 34-vuotias Sivula noukki muutaman kerran Akaan pommittajan Ali Fazlin lyönnin peliin.

”Lonkat olivat hyvin auki. Niin kuin näit – taivun edelleen kentän pintaan. En ole vielä niin vanha.”

VaLePan pääiskijä ei antanut häviämisen mahdollisuudelle pienintäkään sijaa.

Voittamaan tottunut sastamalalaisjoukkue kuritti ensimmäistä kertaa loppuotteluun edennyttä Akaa-Volleyta tylyin lukemin 3–0 (25–14, 25–19, 25–20) ja nappasi historiansa seitsemännen cup-voiton.

Pelkkiä voittoja

VaLePa kuittasi Suomen cupin voitosta 4 000 euroa Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

VaLePan Mikko Esko voitti Suomen cupin jo kahdeksannen kerran. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

Akaan valmentaja Olli Kunnari myönsi, että joukkue oli jäljessä kaikilla osa-alueilla. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti

Herra Sivulan palkintovitriinistä löytyy sama määrä cupin mestaruusmitaleita, kun hän ehtii viedä tuoreimman lätkän kuuden aiemman seuraksi.

Näistä kolme ensimmäistä tuli aikoinaan Pielaveden Sammon paidassa. Neljä tuoreinta on hienoilta VaLePa-jaksoilta.

Ja mikä puhuttelevinta – Sivula on pelannut cup-finaalissa seitsemän kertaa ja voittanut kaikki.

”Voihan sen niinkin sanoa, että meikäläisen pestaaminen lisää merkittävästi täysosuman mahdollisuutta”, Sivula heitti.

Välillä vaikutus voi olla myös psykologinen. Viisi vuotta sitten hän pelasi sairaana Turun finaalin Hurrikaania vastaan ja taisi lamaannuttaa vastustajan pelkällä läsnäolollaan.

”Onneksi vastassa oli Hurrikaani. Ei tarvinnut muuta kuin astella areenalle – ja homma oli siinä. Jätkät hoitivat homman hienosti. Minä kävelin ympäri kenttää ja naureskelin”, Sivula lohkaisi silloin.

Tampereelta Turkkiin

Nyt kaikesta tekemisestä paistoi läpi syvä kunnioitus Akaata kohtaan. Tämä oli ymmärrettävää kolmen yhteisen kauden jälkeen.

”Voittaminen maistuu aina hyvältä. Tälle mestaruudelle pitää antaa arvonsa, kun ikää on kertynyt jo jonkin verran. Ikinä ei voi tietää varmuudella, missä kunnossa on jatkossa ja miten pitkään tämä homma jatkuu”, Sivula tuumi.

Sivula muistaa erityisesti vuoden 2008 cup-voiton. Silloin hän lähti pian Tampereella pelatun finaalin jälkeen turkkilaisen Galatasarayn riveihin ja aloitti kansainvälisen uransa.

”Kaikki finaalit ovat jääneet mieleen jollain tavalla. Meillä oli Sammossa hirveä nippu koko ajan. Kun vielä satsasimme cupiin, meidän pysäyttäminen olisi vaatinut pienen ihmeen. VaLePassa on ollut oikeastaan sama juttu”, Sivula summasi.

Toisinto liigapelistä

VaLePa näytti Akaalle kaapin paikan jo viikkoa aiemmin pelatussa liigaottelussa.

Akaa sai silloin kotikentällään vain 49 eräpistettä. Nyt määrä kasvoi neljällä pisteellä.

”Merkittävää muutosta ei tapahtunut. Olimme perässä kaikilla osa-alueilla. Teimme toisessa erässä peräti yksitoista omaa virhettä – silloin ei voi voittaa”, Akaan valmentaja Olli Kunnari harmitteli.

Akaa sai huippustartin vielä kolmanteen erään, kun Fazli otti Karli Allikilta kaksi ässää ja tahditti joukkueen 5–1-johtoon. Tämä hupeni hetkessä.

”Liigapeli oli tuoreessa muistissa. Ei tarvinnut muuttaa oikeastaan mitään”, VaLePan luotsi Janne Kangaskokko iloitsi.

Akaa osasi hävitä

Akaa ansaitsee täyden kympin cup-finaalin jälkeisestä käytöksestään.

Joukkue jäi kiittämässä vahvasti tukenutta faniryhmäänsä ja jäi vielä onnittelukierroksen jälkeen seuraamaan VaLePan kruunaamista.

Näin cup-finaalin ensikertalainen antoi mestarille sille kuuluvan arvon.

”Pojat tekivät tämän itsenäisesti. Heitä oli ohjeistettu vain mitalinjakoa seuraavaan valokuvaukseen asti. Hieno ele pettymyksen keskellä. Tiedän kokemuksesta, miten paljon siinä tilanteessa harmittaa”, Kunnari kehui suojattejansa.

Akaan pelaajien päällimmäinen ajatus on helppo arvata – ei enää sivustaseuraajan roolissa.