Matti Heikkinen tietää omasta kokemuksesta, mitä Frida Karlssonille tapahtui Tour de Skin päätteeksi

Matti Heikkinen muistaa tarvinneensa useita kertoja maaliintulon jälkeen lääkintähenkilöstön apua.

Matti Heikkinen oli uupunut myös Seefeldin MM-kisojen 50 kilometrin jälkeen vuonna 2019 ilmoittaessaan uran päättymisestä.

10.1. 17:54 | Päivitetty 10.1. 17:55

Kevättalvella 2005 muuan 21-vuotias hiihtäjälupaus vietiin Sotkamon Vuokatissa tajunnan rajamailla ja lääkintähenkilöstön avustamana pois 50 kilometrin SM-kisan maalialueelta.

”Muistan sen kilpailun vieläkin. 42 kilometrin kohdalla niin sanotusti lamppu sammui. Hoipuin sieltä maaliin. Energiat loppuivat ihan totaalisesti. Lääkintähenkilökunnan kautta pääsin sitten kotimatkalle. Kun energiaa saa koneeseen, niin äkkiähän siitä virkoaa”, Matti Heikkinen muisteli tiistaina.

Sittemmin muun muassa MM-kultaa ja kaksi MM-pronssia saavuttanut Heikkinen romahti tuolla uransa ensimmäisiin kuuluneella viisikymppisellä mitalia enteilevästä vauhdista 13:nneksi.

Heikkinen, nykyinen Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja, naurahti näkemykselle mutta ei kiistänyt, että häntä voi pitää jopa johtavana suomalaisena kokemusasiantuntijana siinä, miten huipputason hiihtokilpailussa otetaan itsestä kaikki irti ja tullaan maaliin tajunnan rajamailla.

Tästähän oli pitkälti kyse paljon huomiota ja monilla tahoilla hämmennystä herättäneessä tapauksessa, kun Tour de Ski -kiertueen voittaja Frida Karlsson oli tiettävästi hetken jopa tajuton tultuaan täysin uupuneena maaliin.

”Sain lapsilleni perustella niitä tapahtumia, ja itse asiassa eilen työpäivän aikanakin sain näitä kokemuksia valottaa”, Heikkinen sanoi.

Miten selitit tätä asiaa lapsillesi?

”Sanoin, että kun ihminen oikein ottaa itsestään irti, siinä hetki menee ennen kuin elpyy. Ei niinä ole sinänsä mitään vaarallista. Ihmisellä on kuitenkin ne omat rajoittimet, että jos vain pää antaa myöten, niin ihminen pystyy ottamaan itsestään irti tosi paljonkin ja mennä hyvinkin voipuneeseen tilaan.”

Heikkinen totesi, että Karlssonin nopeasti kertyneistä tappiosekunneista saattoi päätellä jo ennen maaliintuloa, että hän oli todella tiukilla.

”Aika rauhallisin mielin katsoin sitä tilannetta. Toki tuollaiseen liittyy aina se, että urheilusuorituksen aikana ihmiselle voi sattua erinäköisiä juttuja. Kun ihminen lysähtää maahan, lääkintähenkilöiden kannattaa käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.”

Frida Karlssonia hoidettiin sunnuntaina Tour de Skin loppunousun päällä maalialueella.

Heikkinen tunnettiin hiihtäjänä, joka sieti jopa poikkeuksellisen hyvin laktaatin kertymistä elimistöön ja joka pystyi ottamaan itsestään kaiken irti. Tästä ominaisuudesta juonsi hänen lempinimensä Happo.

”Monesti oksensin maalintulon jälkeen tai kovissa harjoituksissa. Se oli elimistön yksi tapa reagoida äärimmäiseen rasitukseen, eikä se sinänsä ole vaarallista. Se saattaa näyttää ulkopuoliselle vaaralliselta tai epämiellyttävältä, jos ei ole ollut sellaisissa tilanteissa. Huippu-urheilu on kuitenkin aika turvallinen miljöö kokeilla oman suorituskyvyn rajat.”

Heikkisen uran merkittävimpiä ja sykähdyttävimpiä saavutuksia oli 50 kilometrin MM-pronssi vapaalla hiihtotavalla Lahden kotikisoissa vuonna 2017.

Oli myös monia viisikymppisiä, joiden maalissa Heikkinen oli aivan ”nakit ja muusi”, kuten hänen valmentajansa Toni Roponen asian mielellään ilmaisi.

”Useamman kerran kävin kisan jälkeen lääkintähenkilöstön tarkistuksessa, että kaikki oli kunnossa. Maa veti sen verran puoleensa maalissa tai jutut olivat sen verran sekavia. Energiapulastahan siinä oli yleensä kysymys.”

Tourin loppunousu Alpe Cermisin laskettelurinteessä oli omiaan kevytrakanteiselle ja kovan hapenottokyvyn omaavalle Heikkiselle, ja se näkyi myös tuloksissa.

Kaksi kertaa Heikkinen oli päätösosuudella kolmen nopeimman joukossa. Tämä tapahtui hänen uransa parhailla kausilla, kun hän vuonna 2016 oli päätösetapilla kolmanneksi nopein ja vuotta myöhemmin toiseksi nopein.

Vuonna 2016 hän oli varsinaisen nousun epävirallisissa ajoissa ykkönen.

”Siellä oltiin vahvuusalueella, joten perustaso riitti aika pitkälle”, sanoi Heikkinen, joka kiipesi loppunousun viisi kertaa.

Viimeisellä kerralla vuonna 2017 Heikkinen kamppaili kokonaiskilpailun kolmannesta sijasta Sveitsin Dario Colognan ja Ranskan Maurice Manificat´n kanssa mutta joutui taipumaan viidenneksi.

”Se oli todella raju kisa. Yleensä minulla oli loppunousussa takki tyhjentynyt jo viimeistään edellisenä päivänä. Energiat oli sen verran vähissä, että koneesta ei enää lähtenyt irti. Olen ollut mäellä aika uupunut, mutta elimistö oli sen verran raipattu niin monta kertaa ennen sitä, että paras terä oli jäänyt matkalle.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut