Kommentti: Nuorten Leijonien tappiossa hälyttäviä merkkejä – valmennus on tehnyt ihmeellisiä ratkaisuja

Surkea Suomi hävisi ansaitusti Sveitsille alle 20-vuotiaiden MM-kisojen avausottelussa. Päävalmentaja Tomi Lämsän projekti sai farssimaisen alun, kirjoittaa jääkiekkotoimittaja Sami Hoffrén.

Sveitsi oli MM-kisojen avausottelussa edellä Nuoria Leijonia.

26.12.2022 23:51

Se oli sitten sellainen esitys. Suomi 2, Sveitsi 3. Nuorten Leijonien MM-turnaus Kanadassa sai tapaninpäivänä farssimaisen alun, mikä herättää isoja kysymyksiä jo tässä vaiheessa.

Ollaan heti alkuun raadollisen rehellisiä: Suomi ansaitsi hävitä tämän ottelun.

Lue lisää: Nuorille Leijonille nihkeä alku MM-urakkaan, Sveitsi voitti avauspelin jatkoajalla – ”On vaikeaa pelata ilman tunnetta ja työmäärää”

Suomen valmennusryhmä ei voi selitellä häpeällistä tulosta millään muotoa paremmaksi. Tällaiset matsit on hoidettava päiväjärjestyksestä pois kerran kerrasta ammattimaisesti ilman lässytystä.

”Hyvin jännittynyt joukkue. Varovaista”, niputti päävalmentaja Tomi Lämsä tappion syitä TV5:n haastattelussa ottelun jälkeen.

Jännittyneeltä näytti myös Lämsä kameran edessä. Hän on viiden vuoden KHL-keikan jälkeen uuden haasteen edessä entuudestaan tuntemattomien pelaajien kanssa.

Samalle sivulle on päästävä äkkiä. Muuten käy kylmät.

Nuorten MM-kisojen historiassa on nähty useita noloja tappioita, joissa Suomi on painanut ja painostanut mielin määrin, mutta maalinteon tehokkuus on ollut ala-arvoista ja vastaavasti vastustaja on rokottanut kliinisesti toiseen päätyyn.

Nyt tästä ei ollut kyse. Suomi oli yksinkertaisesti huonompi joukkue. Varsinkin kun ottaa huomioon joukkueiden materiaalieron.

Nuorten Leijonien kokoonpano koostuu käytännössä SM-liigapelaajista. Sveitsin nipusta vajaat 20 pelaajaa kiekkoilee tällä kaudella juniorisarjoissa.

Suomi oli välillä jopa pitkiä pätkiä ottavana osapuolena. Sveitsi vei laukaukset maalia kohti 27–16.

Nyt kävi niin päin, että Sveitsi sai pientä etua kurinalaisesta viisikkopelaamisestaan ja Suomi yritti hoidella avausottelua rutiininomaisesti yksilövetoisella rimpuilulla.

Sveitsiä vastaan näytti, että koko joukkue valmennusryhmää myöten oli täysvartalokipsissä Monctonin iltapäivässä. Heti ottelun ensimmäiset minuutit paljastivat paljon. Suomi tuli porteista ulos varovaisesti ja kaavamaisesti.

Joukkuetasolla Suomen pelaaminen oli ihmeellisen epäyhtenäistä puskemista. Kun ottelu eteni pitkään tasaisissa merkeissä, Suomen pelaamiseen alkoi hiipiä jopa kärsimättömiä ja soolomaisia piirteitä, joita harvemmin on nähty viime vuosina.

Lämsä kaipasi Sveitsi-tappion jälkeen lisää tunnetta ja työmäärää. Miten voi olla, että heti turnauksen avausottelussa joukkue jää vajaaksi tunteesta ja työmäärästä? Yleensä se menee niin päin, että into ja tunne vievät liikaa, kun alle parikymppiset kollit pääsevät irti.

Herää kysymys: miten hyvin joukkue on tällä hetkellä Lämsän näpeissä?

Jo ennen avausottelua Kanadasta kuului kummia, kun viime elokuussa pelatun MM-turnauksen tähdistökentälliseen valittu Joakim Kemell löysi itsensä 13. hyökkääjän paikalta.

Siis sama pelaaja, joka paukutti viime kisoissa seitsemässä ottelussa tehot 4+8. Sama pelaaja, joka on lähtökohtaisesti Suomen vaarallisin maalintekijä joukkueessa, jossa ei ole ratkaisuvoimaa tuhottomasti.

On selvää, että valmentajat roolittavat joukkueensa haluamallaan tavalla ja pelipaikkoja ei jaeta teksti-tv:n perusteella, mutta Kemellin tapaus haiskahtaa valmennuksen turhalta ylianalysoinnilta ja snobbailulta.

Jos taustalla ei ole mitään takapuolennäyttöä joukkueen yhteisiä arvoja kohtaan tai sairastelua, Kemellin ”kyykytys” oli käsittämätön ratkaisu valmennusryhmältä. Valmentajan yhtenä tehtävänä on antaa joukkueensa kärkipelaajille parhaat mahdollisuudet onnistua.

Kemellin tasoisen NHL-lupauksen paikka on ilman muuta pelaavassa kokoonpanossa ja nimenomaan tulosketjussa. Kemell olikin Suomen näkyvimpiä, kun hän nousi ottelun edetessä kärkiketjuun Brad Lambertin tilalle.

Myös superlupaus Aron Kiviharjun tilanne puhuttaa. Hän matkusti Kanadaan MM-joukkueen mukana, mutta hänen kisapassiaan ei leimattu.

Kiviharju on vasta 16-vuotias puolustaja eli hän on kolme vuotta muita nuorempi. Vaade on äärimmäisen kova, mutta miksei Kiviharjulle anneta mahdollisuutta näyttää?

Kiviharju on poikkeuksellinen lahjakkuus, joka voi tuoda kaivattua kiekollista virtuositeettia takalinjoille. Voi toki olla, että U20-taso on hänelle vielä liian kova, mutta se selviää vain antamalla pojalle ansaittu näyttöpaikka.

Nuorten Leijonien menestyminen tai menestymättömyys tuskin on yksistään Kemellistä tai Kiviharjusta riippuvainen, mutta nyt nähdyt peluutusvalinnat kertovat valmennusryhmän lähestymistavasta itseasiassa aika paljon.

Projektin alkua leimaa varovaisuus ja varautuneisuus.

Asetelma on nurinkurinen.

Vielä reilut 15 vuotta sitten Suomi joutui antamaan nuorten MM-kisoissa paljon siimaa huippumaille nimenomaan yksilötaidossa. Suomen tasapaksut kokoonpanot olivat täynnä duunarivipeltäjiä. Huippuluokan yksilöistä oli huutava pula, joten passiivisempi lähestymistapa oli luonnollista.

Suomalaisen pelaajamyllyn elpyessä Nuorten Leijonien kokoonpanoissa on nähty 2010-luvun puolivälistä alkaen ikäluokan helmiä, jotka pystyvät olemaan parhaimmillaan ratkaisevia pelaajia arvokisoissa.

Ironisesti nyt kun käytössä on muutamia ikäluokan huippuyksilöitä, heitä ei uskalleta käyttää.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut