Tamperelainen DTC Rockcats jahtaa cheerleadingin SM-kultaa, mutta kaipaa kipeästi lisää poikia – ”Muuten koko sekapuoli kuolee”

Joukkueessa urheilee tällä hetkellä yksi poika 36 tytön seassa. Mitä useampi poika lajista innostuu, sitä valoisampi Suomen junioreiden sekasarjan tulevaisuus on.

DTC Rockcats harjoittelee viidesti viikossa tähtäimessä sarjansa kärki. Treeneissä tahti on intensiivinen ja toistoja tehdään runsaasti. Yhteisissä laskuissa pysyminen on tärkeää, jotta kilpailuohjelma pysyy ehjänä ja yhdenmukaisena.

1.10. 7:00

Kauppi Sports Centerin toisessa kerroksessa kuuluu musiikkia ja hälinää. Joukkueellinen Dream Team Cheerleaders -seuran urheilijoita odottaa keskiviikkoillan treenien alkua seuran harjoitustilaan Dream Centeriin johtavalla käytävällä.

Rockcats on Tampereen ainoa cheerleadingin junioreiden sekasarjassa kilpaileva joukkue. Tällä hetkellä heillä on Suomessa vain kaksi vastustajajoukkuetta, jotka harjoittelevat helsinkiläisissä seuroissa.

Valmentajat Jenna Vuollet, Joonas Kivioja ja Heidi Luhtajärvi kutsuvat urheilijat koolle. Alkuringissä valmentajat kertovat, mitä harjoituksissa tehdään. Tänään ohjelmassa on alkulämmittelyä, stuntteja eli nostoja sekä lopuksi myös pyramideja. Urheilijat hajaantuvat matolle ja ryhtyvät lämmittelemään Kiviojan johdolla.

Mikä?

DTC Rockcats

Tamperelainen cheerleadingin juniorsekajoukkue.

Seura: Dream Team Cheerleaders DTC Ry.

Perustettu: Tammikuussa 2019.

Sarja: Junioreiden sekasarja, SM-taso, level 5.

Saavuttanut paikan Suomen mestaruuskilpailuiden finaalista vuonna 2019 ja 2022.

Tavoittelee sarjassaan Suomen mestaruutta 2023.

Rockcats perustettiin vuonna 2019. Joukkueessa on 12–18-vuotiaita urheilijoita. Alusta alkaen joukkuetta ovat valmentaneet Vuollet ja Luhtajärvi. Matkan aikana mukaan ovat hypänneet Nea Kuukka ja Kivioja.

Sekapuolen SM-sarjassa kilpaileminen tarkoittaa, että joukkueessa urheilee tyttöjä ja poikia. Ensimmäisen kerran Rockcats kilpaili SM-kilpailuissa vuoden 2019 joulukuussa, jolloin joukkue sijoittui viidenneksi. Viime vuosien aikana urheilijoilla ja valmentajilla nälkä on kasvanut syödessä ja taitojen lisäksi myös joukkueen yhteiset tavoitteet ovat lähteneet nousuun.

Poikia otetaan vastaan läpi vuoden

Joukkueessa riittää pojille tilaa. Tällä hetkellä lukion ensimmäistä vuotta käyvä Jimi Hirvonen on joukkueen ainoa poika. Loput 36 urheilijaa ovat tyttöjä.

Poikien kuuluminen kilpailevaan kokoonpanoon on edellytys sekasarjassa kilpailemiselle. Jos poikia ei ole, on joukkueen siirryttävä tyttösarjaan, alemmalle tasolle tai mahdollisesti jopa lopettaa joukkueen toiminta.

”Jos poikia ei tule lisää, niin koko sekapuoli kuolee. Ei vain ole tarpeeksi niitä, jotka jatkaisivat joukkueen polkua”, Hirvonen toteaa.

Jimi Hirvonen on toistaiseksi joukkueen ainoa poika. Hänet on valittu myös junioreiden sekasarjan maajoukkueprojektiin mukaan. Hirvonen toimii myös Rockcats-joukkueen yhtenä kapteenina.

Myös Ida Jurvanen kertoo, miksi olisi tärkeää saada lisää poikia joukkueeseen.

”Kyllähän se periaatteessa tasa-arvoistaa joukkueen rakennetta, että pojatkin joutuvat tekemään esimerkiksi kisapaikan eteen vähän enemmän töitä”.

Joukkueesta kisamatolle pääsee korkeintaan 24 urheilijaa, joiden joukossa on oltava poikia. Loput urheilijoista jäävät haastajiksi tai varaurheilijoiksi, mutta harjoittelevat samalla tavalla kisajoukkueen kanssa.

Tärkein kanava poikien tavoittamiseen joukkueelle on sosiaalinen media. Hirvonen kertoo, että urheilijat ovat myös pyytäneet kavereita mukaan kokeilemaan.

”On täällä muutamia käynyt, mutta ei ole sitten sytyttänyt tarpeeksi. Kaikki ovat kyllä sanoneet, että on ollut kivaa, mutta jostain syystä eivät ole sitten lähteneet mukaan”, harmittelee Miia Kaivonen.

Valmentaja Heidi Luhtajärvi sanoo, että joukkue valitaan karsintojen kautta. Kesäisin järjestetään tilaisuus, jossa kaikki pääsevät karsimaan joukkueeseen.

”Sieltä valitaan taitotason, potentiaalin ja motivaation perusteella sitten joukkueeseen mukaan”, Luhtajärvi kertoo. Hän kuitenkin painottaa, että pojat ovat tervetulleita kokeilemaan lajia ympäri vuoden.

Valinta seka- ja tyttöjoukkueen välillä

Suomessa junioreiden cheerleading jaetaan tyttö- ja sekajoukkueisiin. Kilpailuohjelma sekä joukkueen harjoittelu eroavat sarjojen välillä, sillä esimerkiksi tekniikka ja nostajien eli pohjien määrä nostoissa eli stunteissa ovat erilaiset.

”Se on erilaista ainakin, jos verrataan tyttöjoukkueisiin. Meillä on niin paljon erilaisia asioita mitä me teemme täällä. Tekniikalta sekastuntit ovat niin erilaisia”, kuvailee Jimi Hirvonen sekajoukkueessa urheilua.

Kaivonen painottaa suurimmaksi eroksi sekasarjaan kuuluvat paristuntit, joissa pohjia on yleensä yksi kaksi. Tyttöjoukkueissa pääpaino on ryhmästunteissa, joissa pohjia löytyy kolme.

Ida Jurvanen taas kuvailee harjoittelua osaltaan samankaltaiseksi kuin tyttöjoukkueessa.

”Ei se hirveästi eroa. Tietysti stunttien tekniikat eroavat, mutta periaatteessa treenaaminen on muuten aika samanlaista.”

Kaivonen kertoo valinneensa juuri Rockcats-joukkueen, koska halusi vaihtaa tyttöpuolelta sekapuolelle.

”Olin harrastanut Tigercatseissa varmaan pari-kolme vuotta ja teki mieli vaihtaa sekapuolelle ja nähdä vähän uutta ja kiinnostavaa”, hän kertoo. Tigercats on Dream Team Cheerleaders -seuran tyttöjen SM-tasolla kilpaileva juniorjoukkue.

Miia Kaivonen siirtyi sekapuolelle, kun uudet tekniikat stunteissa ja pyramideissa alkoivat houkutella. Hän harjoitteli pitkään seuran tyttöjen edustusjoukkueessa DTC Tigercatsissa ennen suunnanvaihtoa. Hän toimii yhtenä joukkueen kapteeneista.

Jurvanen taas aloitti juniorivuotensa heti sekapuolella.

”Jo mineissä yritettiin saada siihen joukkueeseen poikia mukaan. Se oli sillä tavalla luonnollinen jatko sekajunnuihin”, hän mainitsee.

Hirvosella vaihtoehdot jäivät vähäisiksi, ja Rockcats valikoitui sopivaksi joukkueeksi sijainnin takia. Kun Hirvonen aloitti cheerleadingin vuonna 2019, oli Suomessa yhteensä viisi junioreiden sekajoukkuetta, joista kolme harjoitteli Helsingissä ja yksi Tuusulassa.

Tampereelta löytyy myös yksi Suomen viidestä aikuisten SM-tason sekajoukkueesta, Predators. Rockcats ja Predators tekevät yhteistyötä kerran viikossa yhteisen omatoimivuoron parissa.

”Periaatteessa meitä suositellaan käymään siellä, koska Predatorsit pystyvät neuvomaan, kun he tietenkin ovat kokeneempia”, kertoo Hirvonen. Rockcats-joukkueen kaikki neljä valmentajaa urheilevat Predators-joukkueessa.

Junioreiden pyramideissa on oltava sääntöjen mukaista tukea. Rewind-pyramidissa nousija heitetään takaperinvoltilla sivusta tuettuna pääpohjan käsille. Nousijan sivuilla olevat pohjat ensin heittävät nousijaa ja sen jälkeen tukevat pääpohjaa.

Intensiivistä harjoittelua

Lajin huipulla harjoittelumäärät nousevat, mutta kilpailuja ei välttämättä ole kuin muutamia vuodessa. Suomessa kilpailukausi painottuu keväälle, joka huipentuu kesäkuussa käytäviin kaksipäiväisiin SM-kisoihin. Maailmanmestaruudesta taistellaan huhtikuussa ja Euroopan mestaruudesta heinäkuussa.

”Meillä on viikossa kolmet lajitreenit, yksi fysiikka ja yksi omatoiminen stunttitreeni”, kertoo Luhtajärvi.

Joukkue siis treenaa yhteensä viisi kertaa viikossa. Syyskaudella urheilijat eivät kuitenkaan kilpaile, vaan keskittyvät perustaitoihin sekä niiden kautta haastavampiin taitoihin.

”Kevätkaudella meillä on yksi tai kaksi harkkakisaa ja sitten meillä on Suomen mestaruuskilpailut”, Luhtajärvi sanoo. Kevätkauden joukkue käyttää kilpailuohjelman hiomiseen ja alkukauden mahdollisesti myös uusien taitojen opetteluun.

Tavalliset peruskuntokauden treenit voidaan jakaa kolmeen osaan – alkulämmittelyyn, stuntteihin sekä pyramideihin. Alkulämmittelyyn sisältyy erilaisten harjoitteiden lisäksi myös akrobatiataitojen harjoittelu niin paikaltaan kuin juoksuvauhdistakin.

Heidi Luhtajärvi on ollut mukana Rockcats-joukkueen valmennustiimissä joukkueen perustamisvuodesta 2019 lähtien. Hän urheilee itse DTC Predators -joukkueessa, joka kilpailee aikuisten sekasarjassa SM-tasolla.

”Joukkue on yhdessä asettanut tälle vuodelle tavoitteeksi saavuttaa SM-kilpailuissa SM-kullan”, mainitsee Luhtajärvi.

Kaivonen ja Jurvanen mainitsevat myös, että heidän tavoitteisiinsa lajin parissa kuuluu nimenomaisen kultaisen mitalin saavuttaminen. Hirvonen, joka on valittu Suomen junioreiden sekasarjan maajoukkueprojektiin kaudelle 2022–2023, kertoo tavoitteekseen saavuttaa maailmanmestaruuden.

Hirvonen sekä Kaivonen ovat pidentäneet lukio-opintojaan tasapainottaakseen arkea harrastuksen, opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Hirvonen valmistuu neljässä vuodessa ja Kaivonen kolmessa ja puolessa. Jurvanen taas nauraen kertoo yhdistävänsä edustusjoukkueessa urheilun ja opiskelun huonosti.

Lajin monipuolisuus viehättää

Kaivonen aloitti cheerleadingin, kun lajia harrastava kaveri oli näyttänyt hänelle videoita. Myös Jurvanen päätyi lajin pariin kavereiden kautta.

Hirvonen oli katsomassa cheerleadingia harrastavien pikkusiskojensa näytöstä ja päätti osallistua Rockcats-joukkueen järjestämiin avoimiin harjoituksiin.

”Totesin että olen ihan hyvä tässä ja tykkäsin siitä, kun olin hyvä”, Hirvonen kertoo päätöksestään aloittaa laji.

”Aina löytyy jotain vaikeampaa. Ikinä ei ole niin, että nyt kun olet oppinut tämän, niin ei ole mitään vaikeampaa. Aina pystyy kehittämään lisää itseään tässä lajissa”, kuvailee Kaivonen sitä, mikä sai hänet innostumaan lajista.

”Ehkä juuri lajin monipuolisuus innostaa. Tehdään myös aika paljon yhteistyötä ja tulee hyvä yhteishenki”, havainnollistaa Jurvanen. Hänen mielestään lajissa on parasta juuri yhteishenki sekä yhteiset onnistumiset.

Ida Jurvanen siirtyi suoraan mineistä Rockcats-joukkueeseen sen perustamisvuonna 2019. Nykyään Jurvanen toimii yhtenä joukkueen kapteeneista ja haaveilee SM-kullasta. Hänelle sekajoukkue on aina tuntunut luonnolliselta valinnalta ja sekastuntit omalta jutulta.

Kaivonen luonnehtii parasta muistoaan cheerleadingin parissa:

”Tuo on paha, niitä on ihan sikana. Varmaan ehkä ensimmäiset kisat. Se on sellainen mikä jää mieleen. Tai joukkueilta tai joukkueyö, kun on yhdessä tehty jotain”.

Hirvonen sekä Jurvanen mainitsevat molemmat parhaaksi muistoksi Suomen mestaruuskilpailuiden karsinnat Kuopiossa 2019. Rockcats saavutti kilpailuissa neljännen sijan sekä paikan SM-kisoihin.

”Tuli sellainen oikea onnistuminen ja suoriuduttiin sitten paremmin kuin ehkä odotti itsekään”, Jurvanen muistelee.

Jimi Hirvonen, Ida Jurvanen sekä Miia Kaivonen toimivat kaikki osana joukkueensa kapteenitiimiä. Kapteenitiimillä on erityisiä tehtäviä, kuten valmentajien apuna toimiminen ja joukkueen hyvästä yhteishengestä huolehtiminen.

Ensin kannustivat miesopiskelijat

Cheerleading syntyi 1860-luvulla Britanniassa, mutta levisi nopeasti 1880-luvulla Yhdysvaltain yliopistoihin, kun miesopiskelijat muodostivat ryhmiä kannustaakseen amerikkalaisen jalkapallon joukkueita voittoon erilaisten kannustushuutojen, nostojen ja koreografioiden avulla.

Naiset hyväksyttiin cheerleadingin pariin ensimmäistä kertaa vuonna 1923 Yhdysvaltain Minnesotan yliopistossa. 1940-luvulla naisten osuus joukkueissa kasvoi ja laji muuttui hyvin naisvaltaiseksi. Vielä nykyäänkin laji on suosituinta naisten keskuudessa.

Heinäkuussa 2021 Kansainvälinen olympiakomitea antoi täyden tunnustuksen kansainväliselle cheerleadingin lajiliitolle ICU:lle sekä itse lajille. Cheerleading on siis hyväksytty olympiaurheilulajiksi ja huippu-urheiluksi, mutta siitä huolimatta lajia ei tulla näkemään vielä seuraavissa kesäolympialaisissa Pariisissa 2024.

Cheerleading rantautui Suomeen 1980-luvulla ja on 2000- ja 2010-lukujen aikana kokenut räjähdysmäisen suosion. Suomessa lajia voi harrastaa cheerleadingin tai cheertanssin muodossa. Cheerleadingiin kuuluvat erilaiset pyramidit, nostot, permantoakrobatia sekä kannustushuudot. Cheertanssi sisältää esimerkiksi piruetteja, hyppyjä ja muita tanssillisia elementtejä liitettynä cheertanssille ominaiseen vauhdikkaaseen ja terävään pom-tekniikkaan.

Suomessa cheerleading on vain harrastus maajoukkueurheilijoille, eikä mahdollisuutta ammattiurheiluun ole. Kansainvälisen olympiakomitean tunnustuksen myötä lajia on kuitenkin mahdollista kehittää kohti ammattiurheilua tulevien vuosien aikana.

Suomen maajoukkueet ovat kansainvälisellä tasolla saavuttaneet suurta suosiota ja jopa maailman huipun. Naisten maajoukkue on napannut neljä peräkkäistä maailmanmestaruutta ja myös junioreiden All Girl Elite -sarjassa Suomi palkittiin kultaisilla mitaleilla vuonna 2021. Vuosien varrella Suomi on yltänyt myös aikuisten ja junioreiden sekasarjoissa MM-kisojen mitalisijoille. Ensimmäisen maailmanmestaruuden Suomi saavutti vuonna 2011 paristunt-sarjassa, kun Mika Pennanen ja Mija Schrey päihittivät lähes jokaista sarjaa dominoivan Yhdysvallat.

Tällä hetkellä Suomessa kilpailee SM-tason sarjassa viisi aikuisten sekajoukkuetta sekä kolme junioreiden sekajoukkuetta. Näiden joukkueiden lisäksi miehille ja pojille tarjotaan toimintaa monien seurojen harraste- ja kilpajoukkueissa. Tampereella Dream Team Cheerleaders -seurassa toimii aikuisten ja junioreiden SM-tason sekajoukkueet. Naisten ja tyttöjen joukkueita löytyy ympäri Suomea harrastejoukkueista aina SM-tasolla kilpaileviin asti.

Kirjoittaja on Tampereen lyseon lukion opiskelija ja työharjoittelussa Aamulehden toimituksessa.

Pyramideissa huolellinen lopputulos on tärkeää. Kun ylöstulo on suoritettu ja nousijat ovat ylhäällä, on liikkeen pysähdyttävä hetkeksi.

Cheerleadingin sekasarjassa paristunt-tekniikkaa on hyödynnettävä. Paristunteissa nostot keskittyvät yhden pääpohjan päälle, jonka sivulla nousijaa voi tarvittaessa tukea sivupohja. Nousijoiden erilaiset venyvyysliikkeet tuovat stuntille näyttävyyttä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut