Naisten Superpesis osoitti jälleen, miksi se on Suomessa naisten palloilusarjojen ylivoimainen ykkönen

Vanhat ennakko-oletukset osoittautuivat tänä kesänä nopeasti vääriksi, myöntää Aamulehden toimittaja Mikko Pajala.

19.9. 7:00

Joskus eteen tulee tilanteita, jolloin joutuu toteamaan olleensa aiemmin häpeällisesti väärässä.

Näin kävi allekirjoittaneelle sunnuntaina, kun naisten Superpesiksen kausi päättyi Jyväskylässä Kirittärien mestaruusjuhliin.

Itselleni, Etelä-Pohjanmaalla miesten pääsarjan parissa varttuneelle toimittajankuvatukselle, päättynyt kausi oli ensimmäinen, jonka aikana syvennyin toden teolla naisten pääsarjan pariin.

Ja täytyyhän se myöntää: vanhat ennakko-olettamukset osoittautuivat nopeasti vääriksi.

Pelin ja pelaajien taso on kehittynyt vuosi vuodelta korkeammaksi, niin fysiikan, taidon kuin suoritusvarmuudenkin osalta.

Hopealle päätyneessä Mansen joukkueessa tamperelaisyleisö on saanut ihastella muun muassa Virpi Hukan ja Saaga-Angelia Raudasojan kaltaisia monipuolisia huippu-urheilijoita. Kirittärien mestarijoukkueesta samaan kastiin on luettava ainakin pudotuspelien arvokkaimmaksi valittu Eeva Mäki-Maukola ja uransa lopettanut Emma Körkkö.

Lue lisää: Emma Körkön upea pesäpallo­ura päättyi viidenteen SM-kultaan: ”En muista, että olisin koskaan itkenyt näin paljon mestaruuden jälkeen”

Lue lisää: Manse PP:n Saaga-Angelia Raudasoja on naisten Superpesiksen nopein pelaaja – ”Sitä taitoa voisi harjoitella äärettömiin”

Eikä taso suinkaan pudonnut kärkijoukkueiden jälkeen. Oli suorastaan huutava vääryys, että Pöytyän Urheilijat putosi sarjasta: se ja karsinnassa paikkansa säilyttänyt helsinkiläinen Roihuttaret olivat molemmat täysin kunnioitettavia kilpailijoita, puutteistaankin huolimatta.

Roihuttarien säilyminen oli ainakin onni: pääsarjajoukkue pääkaupungissa tekee hyvää koko pesäpallolle.

Kun pudotuspelitkin olivat täynnä draamaa, tunnetta ja tiukkoja otteluita, osoitti naisten Superpesis tänä syksynä jälleen, miksi se on kotimaisista naisten palloilusarjoista monin tavoin ylivoimainen ykkönen.

Mansen ja Virkiän välinen välieräsarja nousi erityisesti syksyn aikana puheenaiheeksi. Välillä vääristäkin syistä, mutta toisaalta – huippu-urheilu on pohjimmiltaan viihdettä, joten ennemmin vähän liikaa tunnetta kuin liian vähän.

Pääsarjan yleisökeskiarvoista saadaan muissa lajeissa vain haaveilla. Erityisesti kunnia­maininnan ansaitsee Porin Pesäkarhujen lukema runkosarjasta: 1 135 katsojaa.

Eikä menestys ole tullut anelemalla ja tasa-arvon puutteesta valittamalla. Se on ollut kovalla työllä täysin ansaittua – ja tuo työ jatkuu taas ensi kesänä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut