Aamulehti
Bussimatka Lapualta Tampereelle kestää vajaat kolme tuntia. Suurempia nähtävyyksiä reitille ei osu, ja lauantai-illan pimentyessä niitä olisi muutenkin turha tuijotella.
Neljännen välierän jälkeen Manse PP:n joukkueella ei tällaiseen touhuun ollut valoisallakaan kiinnostusta. Heikon peliesityksen ja erityisesti repaleisten ulkopeliotteiden vuoksi matka-ajasta piti ottaa kaikki irti, jotta kausi ei päättyisi suoraan sanottuna katastrofiin.
Koko kauden mitalla Manse on ollut naisten Superpesiksen paras joukkue. Syksyn saapuessa se tuskin olisi lämmittänyt, mikäli mestaruusjahti olisi päättynyt välieriin.
Eikä se päättynyt. Bussissa luotujen suunnitelmien toteutus oli loistava, mikä tarkoitti Manselle viidennen ja ratkaisevan välierän voittoa luvuin 2–0 (9–1, 1–0) ja ottelusarjan voittoa 3–2.
”Meillä oli tosi hyvä palaveri. Kävimme tärkeitä asioita läpi, ja joukkueelle tuli kova luottamus, kun kipukohdat on nyt tsekattu. Tiesimme, että parantaisimme siksi peliämme – ja niin paransimmekin”, kertoi Mansen Saaga-Angelia Raudasoja.
”Eilen olimme Lapualla lampaita, mutta saimme jo bussissa hyvän sykkeen päälle. Katsoimme tosi tarkkaan, mitä meidän täytyy tehdä ulkopelissä, jotta vastustaja ei saa niin helpolla tilanteita. Lisäksi tarkensimme tiettyjä kotiutusratkaisuja”, säesti pelinjohtaja Jari Cavernelis.
”Joukkueesta näki ja aisti selvästi, että se eilinen matka oli todella tärkeä.”
Täten Manse etenee välivuoden tauon jälkeen finaaleihin. Siellä se yrittää kaataa Jyväskylän Kirittäret, joka on kahdesti aiemmin osoittautunut loppuotteluissa Mansea vahvemmaksi vuosina 2018 ja 2020.
”Meillä on ollut puolentoista kuukauden ajan paljon erilaisia haasteita. Nyt on hieno fiilis, kun pääsemme pelaamaan Suomen mestaruudesta”, sanoi Cavernelis.
Siri Eskola ja Kirsi Ala-Lipasti halasivat Mansen finaalipaikan varmistuttua.
Kemppainen kesti
Mansen naisten vahvuus on perustunut läpi kauden erityisesti poikkeukselliseen sisäpelivoimaan. Ulkopelissä se on ollut kohtuullisen hyvä mutta virhealtis.
Kun kelit ovat viilenneet, ovat sisäpelitehot laskeneet, mutta ulkopelin ongelmat säilyneet. Perinteisesti pesäpallossa syksyisin voittava resepti on ollut pitävä ulkopeli.
Sitä se oli sunnuntainakin. Manse sai Kaupissa välittömän energiapiikin Virkiän harhaheitosta, jolla kotijoukkue pääsi heti 2–0-johtoon.
Kun lumipallo lähti vyörymään, ei sitä pysäyttänyt enää mikään. Tamperelaisilta tuntui onnistuvan jokainen suoritus, kun Virkiän ulkopeli näytti ottaneen vaikutteita Kummelin ja Monty Pythonin fyysisestä komediasta.
”Annoimme kaksi harhoilla ja neljä kopinnostoa tippui väliin. Mansen tasoista joukkuetta vastaan emme kestä sellaista”, sanoi Virkiän pelinjohtaja Tero Viinamäki.
”Sen jälkeen tuli jonkinlainen lukko, ja tuntui että pelasimme golfia mailasuojat päällä.”
Jälkimmäinen jakso oli sentään tasaisempi, mutta kun Mansen ulkopeli piti jälleen, riitti sille sisällä vain yksi lyöty.
Mansen Saaga-Angelia Raudasoja palkittiin ennen pelin alkua naisten Superpesiksen elokuun Kuukauden pelaajana.
Virkiän ykköstykin Janette Lepistön kotiutuslyönnit suuntautuivat usein polttolinjaan kohti Sara-Ella Kemppaista. Kerta toisensa jälleen pallo tarttui varmasti Kemppaisen räpylään ja palasi terävästi lukkari Jasmin Andreasenille. Lepistö jäi ilman lyötyjä juoksuja.
Kemppaisen lisäksi onnistujia Mansella oli likimain koko joukkueen täydeltä. Jos tilannetta tarkastelee koko pudotuspelien mitalla, ei taas kerran voi unohtaa Raudasojaa, joka palkittiin ennen pelin alkua naisten Superpesiksen Kuukauden pelaajana.
”Se oli tosi hienoa. En osannut odottaa tuollaista, kun en ole seurannut omaa pelaamista tilastoista”, Raudasoja sanoi.
Sunnuntaina tilastojakin olisi kelvannut jälleen katsella: neljä tuotua ja kärkilyönnit 6/6.
Kirsi Ala-Lipasti ja Saaga-Angelia Raudasoja tuulettivat juoksua, joita Manse sai sunnuntaina yhteensä kymmenen Virkiän yhtä vastaan.
Painetta vastustajalle
Varsinkin välierien kolme ensimmäistä peliä olivat välillä hyvinkin tulisia, ja tunteet ryöpsähtivät muutamaan kertaan ylikin. Värikkäästi peleissä mukana elävä Raudasoja kuuluu vähemmän yllättäen niihin, jotka nauttivat tällaisista syksyn peleistä yli kaiken.
”On ollut ihan sairaan kivaa pelata! Koen, että pysyn aina hyvän maun rajoissa, mutta pyrin kyllä paineistamaan kaveria jos sellaisia tilanteita tulee”, Raudasoja totesi.
”Sytyn tällaiselle pesikselle. Syksy on hienoa aikaa.”
Eikö edes huoltoasemoiden ruoat ala jo kyllästyttämään?
”Ei vielä todellakaan! Se kertoo siitä, että kausi jatkuu, kun pääsee niitä ruokia syömään.”
Seuraavaksi Mansea kutsuu Jyväskylän huoltoasemat sunnuntaina 11. syyskuuta pelatun toisen finaalin jälkeen. Edeltävänä päivänä lauantaina ottelusarja alkaa Kaupissa.
Mitä tapahtui?
Kahden tunnin pikapeli
Mansen Ella Reiman syöksyi kolmoselle, jossa Virkiän Emma Hudd otti palloa kiinni. Manse sai onnistumisia koko joukkueen täydeltä: etenijäjokeri Reiman sai yhden kappaleen sekä lyötyjä että tuotuja.
Tilastollisesti Manse oli ylivoimainen: se vei juoksut 10–1, kolmostilanteet 19–6 ja kärkilyönnit 41–21.
Mansen kahdeksatta juoksua päätuomari Jan Karjalainen päätti omasta päätöksestään tarkistaa videolta. Vaikutteita on selvästi otettu miesten jääkiekkoliigassa, sillä yksinkertaisen tilanteen varmistamisessa kesti tarpeettoman kauan.
Videohetkestä huolimatta harvinaisen nopea ottelu kesti lähes minuutilleen kaksi tuntia.
Yleisömäärässä ei päästy aivan yli tuhannen rajapyykin, sillä paikalla oli 978 katsojaa. Yleisö eli tällä kertaa mukana selvästi kahta aiempaa välierää paremmin.
