Yleisurheilun EM-kilpailut olivat suomalaisittain positiiviset. Topi Raitasen ja Wilma Murron kultamitalien lisäksi Kristiina Mäkelä otti hopean ja Lassi Etelätalo pronssin. Yleisurheilu on selkeästi nousussa. Viimeksi paremmin on menestytty Roomassa vuonna 1974.
Kyse ei ole pelkästään mitaleista. Pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon selvisi yhdeksän urheilijaa. 10 parhaan joukkoon venyi 16 urheilijaa ja 12 parhaan joukkoon 20 suomalaista. Se kertoo kollektiivisesta eteenpäinmenosta. Tällaista ei ole aikoihin nähty.
Faktaa on, että moni nyt 12 parhaan joukkoon selvinnyt suomalainen on siinä uravaiheessa, että parannusta tulee vielä: Silja Kosonen, Wilma Murto, Senni Salminen, Saga Vanninen ja Viivi Lehikoinen. Hyvin mahdollisesti moni muukin.
Murron ja Raitasen mestaruudet olivat komeaa katsottavaa. Itse asiassa molemmat lähes dominoivat kilpailuaan. Murron tulevaisuuden potentiaali on sellainen, että hänestä voi hyvinkin tulla maailman neljäs nainen, joka ylittää viiden metrin legendaarisen rajapyykin. Harva olisi uskonut tätä vielä viikko sitten. Murtohan hyppäsi jo 18-vuotiaana 471, joten kukaan ei voi kiistää lahjakkuutta. Vaikeuksien kautta on tultu voittoon. Ja kaikki ennusmerkit kertovat, ettei tämä todellakaan tähän pääty.
Topi Raitanen teki sen, mitä muutamat asiantuntijat osasivat odottaa. Mestaruusjuoksu oli varsinainen taktinen taidonnäyte: hän ei tehnyt kilpailussa mitään väärin. Globaaleissa arvokisoissa on hankalampi menestyä, mutta ei se mahdottomuus Raitaselle ole. Ei edes kenialaisten ja etiopialaisten joukossa.
Kristiina Mäkelälle ehkä tärkeintä tulvaisuuden kannalta oli, että hän sai finaalipeikon karistettua harteiltaan. Niin monesti olemme hekumoineet karsinnan jälkeen ja pettyneet finaalissa. Nyt niin ei käynyt. Mäkelä on saanut paljon positiivisuutta ja sitä kautta itsevarmuutta suorituksiinsa. Mörköjä ei enää ole.
34-vuotiaan Lassi Etelätalon huikea keihäsfinaali toi pronssia. Mies heitti ennätyksensä 86,44 ja otti pronssia, ensimmäisen mitalinsa arvokisoissa. Tarina on uskomaton. Edellinen ennätys oli kahdeksan vuoden takaa 84,98. Legendaarinen valmentaja Leo Pusa on jaksanut uskoa Etelätaloon, vaikka oli jo lopettaa valmennusuransa. Kerta kaikkiaan fantastinen suoritus. Etelätalolle, jos kenelle tämän mitalin suo.
Suomalaisessa yleisurheilussa on ollut pari vuotta erittäin positiivinen pöhinä. Uudehko valmennusjohto Jarkko Finni–Tuomo Salonen sekä liiton puheenjohtaja Sami Itani ovat saavuttaneet urheilijoiden vankkumattoman luottamuksen. Se ei ole todellakaan aina ollut itsestäänselvyys. Nyt porukassa on hyvä ja positiivinen tunnelma, mikä vaikuttaa myös suoritustasoon. Tällä porukalla on hyvä lähteä hakemaan menestystä myös lähivuosina.
Positiivista on sekin, että yhä useammassa lajissa suomalaiset ovat alkaneet nostaa tasoaan. Monesti olemme olleet keihään varassa. Jonkun muun lajin edustaja on silloin tällöin saattanut yllättää. Nyt ei ole kyse enää siitä. Keihään lisäksi etenkin moukari ja seiväs ovat nousemassa suomalaisten menestyslajeiksi. Muissakin hyppylajeissa löytyy vähintään EM-mitaliehdokkaita. Pika- ja kestävyysjuoksuissakin on menty selkeästi eteenpäin.
Kovin kauan aikaa urheilijoille ei jää aikaa levätä laakereilla. Ensi vuonna on jo Budapestin MM-kilpailut, seuraavana Rooman EM-kisat ja Pariisin olympialaiset. Tämän kesän suoritusten perusteella suomalaiset voivat lähteä niihin vähintään erittäin hyvällä itseluottamuksella. Moni urheilija ei pidä enää globaalia arvokisamenestystä utopiana, vaan realistisena tavoitteena. Ja se on aika iso juttu.
