Münchenin taika toimi – kultaa ja hopeaa melkein samaan putkeen: Suomen yleisurheilussa on alkanut uusi raikas aika

Estekilpailussa oli kolme kovaa italialaista ja kolme kovaa espanjalaista, mutta heillä ei ollut Topi Raitasen varalle minkäänlaista taktiikkaa, kirjoittaa toimittaja Lauri Hollo.

20.8. 0:12

Topi Raitanen teki sen, mitä uumoilinkin, eli voitti 3 000 metrin esteiden Euroopan mestaruuden. Lähes samaan putkeen Kristiina Mäkelä hyppäsi kolmiloikan SE:n 14,64, joka riitti lopulta hopeaan. Huuto monessa mökissä oli varmasti kova. Niin myös täällä.

Estekilpailussa oli kolme kovaa italialaista ja kolme kovaa espanjalaista, mutta heillä ei ollut Raitasen varalle minkäänlaista taktiikkaa. Ehkä oli vain tuijoteltu tilastoja. Raitanen otti tilaisuuden auliisti vastaan. Hän meni kärkeen jarruttelemaan sopivasti. Toisella kilometrillä italialaiset menivät keulille, mutta vauhti ei oleellisesti kasvanut. Raitanen piti koko ajan erinomaiset asemat.

Viimeisellä kierroksella tapahtui se, mitä tapahtui Göteborgissa 2006 Jukka Keskisalon kohdalla: suomalaisen hurja kiri puri ja piti loppuun asti. Viimeinen 1000 metriä 2.40, viimeinen kierros esteiden kanssa minuuttiin. Taktisesti täydellinen kilpailu, jota Raitanen harjoitteli lähes identtisellä vauhdinjaolla Joensuun Kalevan kisoissa. Hän oli valmistautunut kilpailuun valmentajansa Janne Ukonmaanahon kanssa paremmin kuin kukaan muu kilpakumppaneista. Nyt poimittiin hedelmät.

Kristiina Mäkelälle totisesti soi kolmiloikan hopeamitalin. Hänet oli jo tuomittu ikuiseksi finaalien epäonnistujaksi hyvien karsintahyppyjen jälkeen. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan. Koko kesä on ollut vahvaa hyppäämistä ja kirsikka kakun päälle tuli tismalleen oikealla hetkellä. Tekniikka on viimeinkin loksahtanut kohdilleen, arvokisojen ensimmäinen ulkoratamitali tuli tänä vuonna 30 vuotta täyttävälle Mäkelälle arvokisoissa numero 13. Tämä osoittaa, että koskaan ei kannata luovuttaa.

Suomella oli perjantaina mahdollisuudet jopa neljään mitaliin. Viivi Lehikoinen olisi 400 metrin aidoissa normijuoksulla ollut hyvin lähellä vähintään pronssia, joka meni jakoon ajalla 54,86. Välierissä Lehikoinen juoksi SE:n 54,50. Finaalissa aitarytmi lähti heti alussa väärille raiteille, eikä se kilpailun aikana korjaantunut. Ensi viikolla 23 vuotta täyttävä Lehikoinen on silti juossut fantastisen kauden, hänen aikansa tulee vielä.

Kolmiloikan pronssi vietiin tuloksella 14,45. Senni Salminen hyppäsi viime vuonna 14,63. Tänä vuonna hän ei ole päässyt samaan iskuun. Jaksoin loppuun asti uskoa, että Salminen saa käsijarrunsa vapautettua ja hyppää mitaleille. Niin ei tällä kertaa käynyt. Seitsemäs sija EM-kilpailuissa oli silti hyvä saavutus. Vasta viime vuonna huipulle noussut Salminen ei ollut siihen ihan vielä valmis.

Kisoja on vielä kaksi päivää jäljellä, Suomella on nyt kaksi kultaa ja yksi hopea. Koska meille viimeksi tulikaan kaksi kultaa EM-kilpailuista? Se oli Göteborg 2006, sitä ennen Rooma 1974. Eli 16 ja 48 vuotta sitten.

Melkoista meininkiä, yleisurheilussa on alkanut uusi raikas aika.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut