Ella Junnilan alavire osoittaa, ettei valmentajan vaihtaminen ole aina oikotie onneen

Valmentajanvaihdos epäonnistuu useimmin kuin onnistuu. Joskus puhtaalta pöydältä aloittaminen tuo kuitenkin myös toivottuja tuloksia, kirjoittaa Lauri Hollo.

Ella Junnilan huimassa nosteessa ollut ura on ollut viime aikoina laskusuunnassa. Münchenin EM-kisamatkasta tuli karvas pettymys, kun karsinnassa edes 183 ei ollut lähelläkään ylittyä.

19.8. 17:47

Ella Junnila vaihtoi valmentajaa kesken kauden viime kesänä. Jouko Kilven korvasi kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelääkin valmentava Tuomas Sallinen. Vain muutama kuukausi aiemmin Junnila oli hypännyt Puolan Toruńissa SE:n 196 ja ottanut EM-halleista pronssin.

Kesä alkoi tuloksella 190, mutta sitten valmentaja vaihtui. Tokion olympialaisissa Junnila hyppäsi kauden huonoimman tuloksensa 186 ja oli karsinnan 22:s.

Tällä kaudella huippuhypyt ovat olleet harvassa. Paavo Nurmen kisoissa syntyi 192, sen jälkeen taso putosi noin 185 senttiin.

Münchenin EM-kilpailuissa tuli heikoin suoritus vuosiin, kun Junnila jämähti avauskorkeuteensa 178. Finaaliin olisi vaadittu 187, mutta edes 183 ei ollut lähellä mennä yli.

Junnila kertoi kilpailun jälkeen revähdyttäneen vatsalihaksensa alkuverryttelyssä. Varmasti sekin vaikutti, mutta kaikki ei ole nyt ihan muutenkaan kunnossa.

En syytä Junnilaa, enkä valmentaja Sallista, mutta vaihdoksen jälkeen huimassa nosteessa ollut ura on lähtenyt syystä tai toisesta laskuun. Ehkä juuri sopivaa tekemisen linjaa ei ole vielä Junnilalle löydetty.

Lue lisää: Ella Junnilalle massiivinen pettymys: kisa meni piloille jo verryttelyssä – ”Halusin yrittää”

Viivi Lehikoinen juoksi Münchenin EM-välierissä 400 metrin aitojen uuden Suomen ennätyksen ajalla 54,50.

Toisenlainen esimerkki

Viivi Lehikoinen puolestaan vaihtoi kaudella 2020 Jussi Ihamäen Laurent Meuwlyyn.

Lehikoinen juoksi jo 16-vuotiaana 57,74, kaksi vuotta myöhemmin 56,49, joka toi 19-vuotiaiden EM-pronssia. Seuraavat kolme kautta lasketeltiin takapakkia ja kesällä 2020 paras aika oli vain 58,48. Moni piti häntä jo menetettynä lupauksena.

Lehikoinen otti itse yhteyttä sveitsiläiseen huippuvalmentajaan Meuwlyyn, joka kelpuutti suomalaisen talliinsa. Viime kaudella ennätys parani heti, kun tilastoihin kirjattiin 22-vuotiaiden SE 55,42. Ja nyt Lehikoinen on vuollut ajastaan lisää liki sekunnin, Münchenin välierissä syntyi SE 54,50.

Valmentajan vaihtaminen on urheilussa aina kaksipiippuinen juttu. Tuttu pitkäaikainen valmentaja tuntee urheilijansa koko historian kuin omat taskunsa, uusi ei tiedä alkuun juuri mitään.

Uusi valmentaja on silti mahdollisuus. Kovin usein käy kuitenkin niin, että vaihdos ei tuo urheilijan toivomaa tulosta. Kun harjoittelu muuttuu, joskus radikaalistikin, kestää uuteen systeemiin adaptoituminen aikansa. Joskus oikeaa linjaa ei uuden valmentajan kanssa löydy koskaan.

Melko usein käy niinkin, että urheilija ajautuu kierteeseen, missä hän vaihtaa valmentajaa joka toinen vuosi. Se ei ole järkevää, koska edessä on aina uusi aloitus puhtaalta pöydältä.

Valmentajanvaihdos epäonnistuu useimmin kuin onnistuu. Viivi Lehikoisen tarina kertoo yhden huippuonnistumisen.

Urho Kujanpää mainio karsintasuoritus jäi ymmärrettävästi Wilma Murron kultahehkutuksen varjoon.

Vain yksi stadionilla

Suomella on lauantaina tulessa vain yksi stadionurheilija. Ehkä kaikkein vähimmälle huomioille ansaitussa Wilma Murto -huumassa on jäänyt Pyrinnön Urho Kujanpään loistava suoritus seiväskarsinnassa.

Lue lisää: Urho Kujanpää jysäytti kovan yllätyksen: ”Toivottavasti pystyn toistamaan tuon finaalissa”

Tilastoissa 12. urheilijan tulos oli 580. Kujanpään aiempi kauden paras 560 riitti 25 urheilijan starttilistalla jaettuun toiseksi viimeiseen sijaan. Siihen nähden finaalipaikka tuloksella 565 oli todella kova suoritus.

Karsintaan jäivät muun muassa 585 tällä kaudella hypännyt Belgian Ben Broeders sekä yli 580:n miehet Piotr Lisek, Valentin Lavillenie, Ersu Şaşma ja Emmanouil Karalis.

Kujanpään hyppääminen näytti niin hyvältä, ettei 570 tai edes 575 tunnu lainkaan mahdottomalta, vaikka seiväs erittäin herkkä laji onkin. Vuoden 2018 Berliinin kisoja lukuun ottamatta 570:llä on oltu aina kärkikahinoissa.

Berliini oli totaalinen poikkeus: pronssillekin piti ylittää mielipuoliset 595, 575:n yli taivutti seitsemän miestä.

Armand Duplantis on Armand Duplantis, hän hoitaa homman. Ruotsalaisen takana on tukku melko varmoja 575–580:n miehiä, joten kärkisijoille Kujanpään pitää ylittää korkealla killuvan riman lisäksi myös itsensä.

Lue lisää: Kokenut lempääläläinen valmentaja tietää tarkasti, miksi maailman paras yleisurheilija on niin hyvä – ”Jotain täysin poikkeuksellista”

Müncheniin on luvattu lauantaiksi sadetta ja ukkosta, jonka pitäisi kuitenkin ennusteiden mukaan rauhoittua seiväsfinaalin alkamiseen mennessä. Jos vettä kuitenkin tulee ja lisäksi tuulee puuskissa, muuttuu kilpailun luonne pomminvarmasti. Silloin voidaan nähdä isojakin yllätyksiä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut