Perjantai on EM-kisoissa huutopäivä – ”Pyydän jo ennalta anteeksi vaimoltani, kahdelta lapseltani ja koiriltamme”

Perjantaina suomalaiset hakevat yleisurheilun EM-mitaleja jopa kolmessa lajissa.

19.8. 8:30

Keskiviikkoiltana huusin alakerran työhuoneellani EM-kisojen aikana ensi kertaa niin, että vaimokin whatsappasi yläkerrasta, mitä oikein tapahtui. Vastasin, että Wilma Murto taitaa voittaa kultaa. Laita TV päälle. Ja niinhän siinä sitten kävi. Ilman rotevia äänijänteitäni vaimo olisi lukenut uutisen lehdestä.

Torstaina sanoin jo hyvissä ajoin, että tänään ei ole huutopäivä. Perjantaina on. Olisi ainakin syytä olla. Kello 21.55 Kristiina Mäkelä ja Senni Salminen aloittavat kolmiloikkafinaalin. Viisi minuuttia myöhemmin Topi Raitanen juoksee 3 000 metrin esteiden loppukilpailussa. Ja kello 22.45 Viivi Lehikoinen ampaisee telineistä ratakierroksen aitafinaaliin.

Kolmen mitalin ja railakkaan huutomyrskyn ainekset on kasassa. Pyydän jo ennalta anteeksi vaimoltani, kahdelta lapseltani, koiriltamme Urholta ja Juhokustilta sekä koko Kangasalan Harjunsalon asukkailta.

Huudosta saattaa nimittäin tulla samanlainen kuin melko tarkalleen 16 vuotta sitten, kun Jukka Keskisalo juoksi Göteborgin Ullevilla 3 000 metrin esteiden EM-finaalissa. Silloin mölisin suoraa huutoa Kangasalan Ruutanan työhuoneellani, kun Keskisalo alkoi viimeisellä kierroksella nousta kohti voittoa. Silloin ei ollut Whatsappia, vaimokin oli eri ja työhuone ulkorakennuksessa. Luulen, että huuto kuului silti.

Nyt on kaikki saumat samanlaiseen pommiin. Kalevan kisojen ja EM-alkuerien perusteella Topi Raitanen on valmis voittamaan. Terveysmurheiden jälkeen askeleeseen on löytynyt tuttu imu ja naamalle tuttu hieman salamyhkäinen itseluottamuksesta kertova virne.

Italialaiset ja espanjalaiset ovat kovia, mutta Raitanen kovempi; hän kestää kovaa vauhtia ja on lyömätön kirissä. Müncheniin on ennustettu perjantai-illaksi kovaa tuulta, sadetta ja ukkosta, joten vauhtijuoksua tuskin tulee. Se parantaa Raitasen mahdollisuuksia entisestään. En usko, että kukaan pystyy lyömään häntä viimeisellä kierroksella, jos alkuvauhti on hidas. Raitasta huudetaan siis ensin.

Sitten naisten kolmiloikkaa. Kristiina Mäkelä on ollut tällä kaudella varma. Senni Salminen ei ole saanut koneestaan vielä irti sitä, mitä siellä on. Nyt hän on ensi kertaa urallaan arvokisafinaalissa, joten se vapauttaa hyppäämistä. Tilastojen mukaan taso ei olisi tänä kesänä kovin kova, mutta todennäköisesti 14,50 tarvitaan, jos haluaa palkintopallilla seistä. Se on mahdollista molemmille.

Portugalin kokenut Patricia Mamona teki karsinnassa kirkkaasti kauden parhaansa 14,45, Saksan Neele Eckhardt-Noack jopa ennätyksensä 14,53. Eri asia, mihin he finaalissa pystyvät. Kristiina Mäkelä on ollut tasaisessa 14,40-kunnossa, Salmisen kauden paras on 14,32. Hänen hyppynsä ei ole vielä tänä kesänä loksahtanut kohdilleen, mitäpä jos nyt loksahtaisi? Silloin hiekka pöllähtäisi 14,60 nurkilla, ja siihen ei ehkä kukaan pysty vastaamaan.

Kolmas heleä huuto lähtee Viivi Lehikoiselle. Hän on juossut fantastisen ja nousujohteisen kauden, välierissä tuli SE 54,50. Se ei syntynyt täysin optimaalisella aitarytmillä, joten varaa on parantaa edelleen.

Hollannin Femke Bol voittaa kilpailun, mutta hänen takanaan kaikki on auki. Ukrainalaiset Anna Ryzhykova ja Viktoria Tkachuk tarjoavat Lehikoiselle kovimman haasteen. Teknisesti ja rytmisesti onnistunut juoksu, niin hopeamitali ei ole kaukana.

Ja silloin huutanee joku muukin kuin minä.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut