Tampereen Itä–Lännen yleisö­määrät olivat huonoimmat vuosikymmeniin – luksus­hinnalla ei saanut luksusta

Pesäpallon Itä–Länsi-lippujen hinnoilla olisi toivonut tapahtumalta enemmän, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Mikko Pajala.

Sunnuntaina naisten Itä–Länsi-ottelun katsomoissa oli harmillisen väljää. Yleisömäärä 1 810 on historiallisen alhainen.

10.7. 19:50

Aamulehti

Tampereen Itä–Lännestä jäi keskeneräisellä stadionilla väistämättä keskeneräinen maku.

Kun puhutaan tähdistöottelusta ja pesäpallo­kesän suurimmasta tapahtumasta, odottaisi varsinkin pelin ympärille rakentuvan paljonkin kaikenlaista hienoa.

Tapahtumaan sopisivat esimerkiksi erilaiset taitokisat, jotka saattaisivat olla pesäpallossa panoksetonta ottelua viihdyttävämpiä ja tuoda pelaajien persoonaa vielä paremmin esille.

Nyt Kaupissa järjestettiin käytännössä tuiki tavalliset pesäpallopelit, joita mainostettiin ja myytiin premium-tuotteena.

Kentällä nähtiin hyvä kattaus pesäpallo­maailman parhaimmistoa, muttei läheskään kaikkia huippuja. Esimerkiksi lauantaina miesten lyöjätilaston kärkiviisikosta mukana oli vain yksi.

Hinta-laatusuhteeltaan viikonlopun paras matsikokemus olikin perjantainen Manse PP:n ja Sotkamon Jymyn välinen sarjapeli.

Itä–Länsi-lipuista joutui maksamaan jopa 65 euroa yhdestä pelistä, satasen kahdelta päivältä. Ei aivan festarihintoja, mutta samalla ne ovat kaukana myös normaaleista pesäpallo-otteluiden hinnoista.

Urheilussa tällaista hintaa voi pyytää vain aidosta huipputuotteesta. Aurinko­katsomoiden halvimmat liput olisi ennakkoon saanut sentään 25 eurolla.

Kaikkein halvimmilla lipuilla katsoja saattoi vielä saada rahoilleen vastinetta: näyttävällä stadionilla ihan kelvollisen pesisottelun. Kalliimmilla pileteillä toivoisi jotain erityistä.

Esimerkiksi he, ketkä olettivat alueella olevan tarjolla jonkinlaiseksi ateriaksi luokiteltavaa ruokaa, joutuivat pettymään pahasti.

Naisten ottelussa Länsi voitti odotetusti Idän, joskin yllättävänkin tiukan taistelun jälkeen.

Mansen ja Lännen lukkari Juha Puhtimäki oli vähemmän yllättäen sisäistänyt miesten joukkueista parhaiten tähdistöottelun hengen. Viihdyttäviä elkeitä riitti niin ulkona kuin sisällä.

Tarjottavat rajoittuvat kioskin naposteltavien lisäksi grillissä oleviin makkaroihin ja lihapiirakoihin. Niidenkään saaminen ei aina ollut helpoin tehtävä, sillä makkarajonossa saattoi tuhraantua lauantaina tauon lisäksi useampi vuoropari.

Tai tarkemmin sanottuna kyse oli monikossa jonoista, sillä maksaminen piti useilla pisteillä hoitaa eri paikasta kuin tuotteiden hakeminen.

”Täällä oli tiistaina ensimmäinen peli, joten Manse myös opettelee käyttämään tätä stadionia tehokkaasti. Osa asioista toimii loistavasti, osa on sellaisia joita tietenkin pitää tarkastella”, totesi Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Vesa Rämet.

Sunnuntaina ruuhkautumisen suhteen ei ollut samaa ongelmaa, mutta valitettavasta syystä: yleisömäärä oli huomattavasti pienempi.

Huomattavia epäonnistumisia voi nähdä tapahtuneen sekä markkinoinnissa, hinnoittelussa että järjestelyissä.

Jos viimevuotisen koronarajoitettuna loppuunmyydyn Itä–Lännen ottaa pois laskuista, on yhtenä otteluna pelatussa miesten Itä–Lännessä ollut viimeksi yhtä vähän katsojia 1950-luvulla.

3 285 on kuluvan pesiskesän ennätysyleisö, mutta vain vaivoin.

Sunnuntaina naisten ottelussa katsojamäärä jäi 1 810 katsojaan. Se on kaikkien aikojen pienin lukema niissä Itä–Länsissä, joissa ottelu on järjestetty yhteisessä tapahtumassa miesten ottelun kanssa, eli vuodesta 1993 eteenpäin.

Naisten ottelun historiallisen alhainen katsojamäärä on harmillinen siinäkin mielessä, että naisten pesäpallolla on ollut viime vuosina vahva asema Tampereella.

Liiton toiminnanjohtaja Rämetin mukaan näilläkin yleisömäärillä taloudelliset tavoitteet ”saavutetaan selkeästi”.

”Olimme todella varovaisia senkin takia, koska pitkästä aikaa olemme lähes normaali­olosuhteissa. Emme pyrkineetkään saamaan kuuta taivaalta taloudellisessa mielessä”, Rämet totesi.

Keskeneräisyys vaivasi vielä Kaupin stadionia sen ensimmäisessä suurtapahtumassa, joka jäi lopulta odotettua vaatimattomammaksi.

Tavoitteiden saavuttaminen poikkeuksellisen huonoilla yleisömäärillä valitettavasti kielii kahdesta asiasta: kengännauha­budjetin tapahtumasta ja kohtuuttoman kalliista lipuista.

Myöskään koronan aiheuttamista haasteista ja varovaisuudesta ei puhuttu kuin vasta tapahtuman jälkeen.

Koronalla on varmasti urheilun katsojamääriin yhä negatiivinen vaikutus, mutta sen taakse mennään myös liian helposti sen sijaan, että rehellisesti myönnettäisiin ongelmat omassa tuotteessa ja sen vetovoimassa.

Toivottavasti Manse PP ei astu samaan ansaan. Lippujen hinnoissa on jo päädytty huolestuttavan korkealle: ainakin miesten pelien perusliput ovat Superpesiksen kalleimmat.

Noilla hinnoilla vertailut Nokia-areenan kiekko­kaksikkoon ovat väistämättömiä – ja Manselle nykyisellään vähemmän suotuisia.

Ilves ja Tappara ovat vieneet Nokia-areenalla tamperelaisen urheiluviihteen vaatimustason suorastaan epäreilun korkealle. Kuva kevään Kärpät-puolivälieräsarjan ratkaisuottelusta.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut