Nyt viimein selviää se, miksi Marko Anttila on aivan omassa luokassaan sekä Leijona-pelaajana että ihmisenä

Marko Anttilasta tuli koko kansan Mörkö keväällä 2019. Hyökkääjä nostettiin korkealle jalustalle, mutta suurimman monumentin hän ansaitsee ainutlaatuisesta luonteestaan kaikkia ja kaikenlaisia kohtaan.

Ei ollut suuri yllätys, että Marko Anttila palkittiin Suomen parhaana Slovakia-puolivälierän jälkeen.

28.5. 7:30

On junioritähtiä, liigatähtiä, maajoukkuetähtiä ja kaikista valovoimaisimpia NHL:n supertähtiä. Taidollisesti aivan ylivertaisia, joiden osaamista ei kukaan koskaan kyseenalaista.

Mutta sitten on yksi pelaaja, joka seisoo jykevästi ja ylhäisenä yksinäisenä, aivan omassa ainutlaatuisessa luokassaan.

Hän ei voi verrata kehenkään muuhun.

Pelaaja, joka viilettää kaukalossa erottuvasti kypärä reilusti yli 2 metrin korkeudessa kiiltäen.

Välillä häntä voi luulla Suomi-sarjan kulttipelaajaksi, joka erottuu kaukalossa persoonallisella kyyrymäisellä luistelutyylillään.

Joskus hän näyttää kompastuvan kankeuttaan siniviivaan, hetken päästä hän saattaa kiihdyttää heittämällä ohi vastustajista keskialueella.

Yhdessä hetkessä hän saattaa antaa löperön syötön, toisessa yksittäisessä hetkessä hän saattaa harhauttaa tai taklata NHL-tason vastustajankin pihalle.

Tuloksellisesti tämä hyökkääjä saattaa kadota kuvasta pitkäksi aikaa – kuten tämä keväänä SM-liigassa, kun joutui yhtäkkiä hyppäämään tutusta ja turvallisesta KHL:stä aivan uudenlaiseen ympäristöön.

Tai pelata monta sarja- tai maaottelua muuten näkymättömästi ilman tehomerkintöjä. Vaikka koko sielu on pelissä mukana – aina.

Mutta sitten koittaa kevät, MM-kisat tai olympiakisat – ja ne Leijonien The Ottelut, jolloin panokset vaijerilla ovat kovimmillaan.

Silloin eivät kädet tekopaikassa tärise – eikä kroppa kaksinkamppailuissa horju.

Hän loihtii jollain ainutlaatuisella tavalla mailansa vapaaksi, kun kukaan sitä vähiten enää edes uskaltaa toivoa.

Hän muuttuu hetkeksi maagisen mystiseksi sankarihahmoksi.

Hänet on tuomittu monesti lahjattomaksi keskinkertaisuudeksi. Jyrkimmät kannanottajat jopa MM-kisojen aikana ihan väärässä paikassa olevaksi.

Mutta sieltä hän vaan aina tulee ja nousee muita näkyvimmäksi.

Räjäyttää areenan riemuun ja kotikatsojat euforiaan.

Veret seisauttavan vastustamattomasti ja sykkeen onnesta maksimiin nostattavasti.

Tästä syystä tälle miehelle löytyy lämmin paikka joka ikisen suomalaisen sydämestä – yli seurarajojen. Hangosta Utsjoelle.

Tästä miehestä puhuttiin taas koko torstai-ilta loppuunmyydyssä Nokia-areenassa.

Suomi-Slovakia puolivälierän aikana ja koko yö kaupungilla sekä kotisohvilla. Työpaikoilla, toreilla ja kaikkialla Suomessa vielä tänäänkin.

Arvoisat Lukijat, hän on Marko Anttila. Koko kansan ja meidän jokaisen Mörkö! Keväästä 2019.

Marko Anttilan riemua avausmaalin jälkeen Slovakia-ottelussa.

Jokainen tulkitsee Anttilan tekoja ja persoonaa omalla tavallaan, mutta kukaan ei voi kiistää:

Hän on pelaajana – ja erityisesti Leijonana:

Aivan omassa luokassaan.

Marko Anttila teki sen taas!

Kun kukaan ei sitä odottanut – vaikka olisihan se pitänyt tietää.

Ei voi olla totta – mutta niin siinä kävi.

Eihän sitä ihmettä enää voi tapahtua – tietenkin Mörkö löi taas sisään. Kahdesti!

Juuri edellä kirjoitetuissa vastakkaisissa ajatuksissa piilee Anttilan ihmeellisyys. Mystiikka, joka saa ihmiset yhtä aikaa epäilemään ja ihailemaan samaa hahmoa.

Kyseenalaistamaan itsensä. Näenkö minä saman kuin muut – eihän tuossa Anttilassa ole mitään muuta erikoista kuin koko? Ja juuri, kun katsoja on saanut vakuutettua itselleen, että näin se on – tavallinen nelosketjun työmies – kaikki kääntyy päälaelleen.

Kun se tapahtuu, Anttilaa ei pahin vihamieskään voi olla rakastamatta. Sekään, joka hänet hetkeä ennen somessa on teilannut.

Hannes Bjärninen ja Marko Anttila juhlivat.

Näin Marko Anttila tuulettaa.

Suurimmalla sankarihetkellä Anttilasta huokuu ääretön nöyryys. Hän ei ikinä nosta itseään – hän nauttii hetkestä – mutta ajattelee silloinkin aina ensin muita ennen kuin itseään.

Epäitsekkyys on katoavaa kansanperinnettä. Kiire, kyynärpäätaktiikka ja ”heti kaikki mulle” -asenne on vallannut työpaikat jo vuosia sitten.

Anttila on tässäkin omassa luokassaan. Hän on valmis menemään jonossa aina viimeiseksi, ellei joku ohjaa häntä kärkeen. Kun muilla asiat ovat hyvin, Markollakin menee hyvin.

Kiireessä ihmisillä ei ole enää aikaa kuunnella toisiaan – tai ainakaan kykyä ymmärtää kuulemaansa.

Tässäkin Anttila on poikkeuksellinen pelaaja. Hänellä on aina aikaa huomioida kaikki pelikaverinsa.

Juuri tästä syystä Jukka Jalonen valitsi Anttilan Leijonien kapteeniksi – tueksi ja turvaksi peräti 18 arvokisojen ensikertalaiselle – MM-kultajoukkueeseen, joka teki kaikkien aikojen ihmeen MM-jäällä 2019.

Kun kapteeni oli joukkueen empaattisin ihminen, se tarttui jokaiseen. Yhteenkuuluvuus ja toinen toisen puolesta kaiken antaminen nousi huippuunsa.

Ne Slovakian MM-kisojen 2019 ohikiitävät neljä päivää nostivat Marko Anttilan jalustalle, jonka päälle jonain päivänä nousevan monumentin koko kasvaa koko ajan.

Nuo päivät Kosicessa ja Bratislavassa jäivät pysyvästi Suomen jääkiekkohistoriaan.

Puolivälierä Ruotsia (5–4), välierä Venäjää (1–0) ja loppuottelu Kanadaa (3–1) vastaan.

Mörkö löi kiekon sisään ratkaisevasti jokaisessa ottelussa – finaalissa jopa kahdesti.

Tuolloin lähes jokainen suomalainen ajatteli: Mahtava sankaritarina – vastaavaa ei ikinä koeta.

Ehkä ei koetakaan enää ikinä koko joukkueena, jossa päävastustajat ovat täynnä NHL-tähtiä ja Suomi pelaa turnauksessa heitä vastaan europelaajilla.

Mutta Mörköhän oli vasta lämmitellyt – sama mystinen The Clutch -moodi on löytynyt jokaisessa Leijonien arvokisassa sen jälkeenkin.

Kevään 2021 MM-kisoissa Anttila teki Suomen voittomaalin (2–0) välierässä Saksaa vastaan.

Pekingin olympiakisoissa hän teki maalin puolivälierässä Sveitsiä vastaan ja laukoi ratkaisevan laukauksen, jolla Suomen kautta aikonen ensimmäinen olympiavoitto ratkesi. Hannes Björninen auttoi ohjaamalla kiekon verkkoon.

Tuoreimpana MM-kotikisojen puolivälierän kaksi maalia, jotka käänsivät ottelun.

Kuvaavinta Anttilan luonteelle oli kuitenkin puolivälierän lopussa annettu syöttö Saku Mäenalaselle hetkellä, jolloin uran ensimmäiseen hattutemppuun olisi riittänyt laukominen tyhjään maaliin.

”Mitä niillä hatuilla tekee tässä vaiheessa turnausta tekee”, kuittasi Anttila.

”Toivottavasti Saku ei ole vihainen, kun en itse tehnyt.”

Tuostakin teosta tulee ikoninen. Sitä muistellaan, sitä kelataan ja siihen pelataan vielä vuosienkin päästä. Yksikään katsoja hallissa tai tv-ruutujen ääressä ei sitä unohda.

Merkittävintä tuossa hetkessä oli se, että Anttila asetti pelikaverinsa ja joukkueen etusijalle silloinkin, kun jokainen olisi halunnut hänen toimivan toisin.

Tuota epäitsekkäämpää tekoa ei voi enää tehdä.

Mutta juuri tuosta syystä kaikki pelikaverit arvostavat ja rakastavat ”Stretsiä”. Hän pystyy aina yllättämään heidätkin. Liikuttavasti. Jopa silmäkulmat kostuttavasti.

Anttila täytti perjantaina 37 vuotta. Silti hän pelaa jääkiekkoa samalla nautinnolla ja intohimolla kuin pikkupoikana Lempäälän ulkojäillä tai myöhemmin LeKissä, josta hänet Suomen ainoana II-divisioonan pelaajana varattiin NHL:ään (Chigaco, 9. kierros, 260. valinta, 2004).

Anttila ei koskaan häkelly mediahärdellistä. MM-kisoissa se on kapteenille välillä jopa epäinhimillistä, kun samoihin kysymyksiin saa vastata uudestaan ja uudestaan.

Marko katsoo aina kysyjää suoraan silmiin ja vastaa rehellisesti, miltä hänestä tuntuu – tai mitä hän asiasta ajattelee. Ilman mitään feikkiä tai naamaria.

Hän haluaa välittää omat ja joukkueen tunnot aitoina joka ikiselle katsojalle tai kuulijalle.

Anttila on ihan omassa luokassaan myös fanien huomioimisessa. Häneltä löytyy aina aikaa kannattajille, kun joku sitä häneltä asiallisesti ja kohteliaasti pyytää.

”Yritän asettua jokaisen selfietä tai nimmaria pyytävän asemaan. Ties kuinka huono päivä sillä toisella puolella on ollut. Jos pystyn pienellä teollani jollekin ihmiselle hyvän mielen edes hetkeksi luomaan, olen itsekin siitä onnellinen”, Anttila perusteli laajaa haastattelua ennen MM-kotikisoja tehdessämme.

Kuka muu kiekkoilija nimmarin kirjoittamisen hetkellä ajattelee sen pyytäjää?

Anttila on tässäkin inhimillisesti paljon suurempi kuin yksikään rocktähti, näyttejijä tai minkään muunkaan alan merkkihenkilö.

Lempäälän jätin vuorovaikutus on aitoa kohtaamiensa ihmisten kanssa. Sympaattista ja lempeää kaikkia ja kaikenlaisia kohtaan.

Tässäkin mielessä Marko Anttila on ainut laatuaan.

Se on vielä paljon kovempi juttu kuin Lyökö Mörkö kiekon sisään vai ei?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut