Hannu Aravirta (vas.) ja Jari Kurri olivat ymmällään, kun Leijonat hukkasi selkeän johtoasemansa vuoden 2003 MM-kisojen puolivälierissä Ruotsia vastaan.

Leijonien skandaalitappio kiusaa yhä Hannu Aravirtaa – ”Edelleenkin siitä tullaan minulta kysymään”

Vuoden 2003 kotikisat muistetaan yhä Suomen nolosta tappiosta Ruotsille puolivälierissä. Leijonat johti ottelua 5–1, mutta hävisi lopulta 5–6. Päävalmentaja Hannu Aravirta kertoo nyt kohutappion taustat.


26.5. 10:00

Hannu Aravirta tietää, millaista on valmentaa Suomea kotona pelattavissa MM-turnauksissa.

Vuoden 1997 kotikisoissa Aravirta oli Curt Lindströmin apuvalmentajana, kun joukkue sijoittui viidenneksi. Vuoden 2003 kotikisoissa Aravirran viimeiseksi otteluksi päävalmentajana jäi puolivälierissä kärsitty tappio Ruotsille.

Tuo 19 vuoden takainen ottelu on jäänyt monen suomalaisen alitajuntaan kirvelevällä tavalla. Suomi johti peliä 5–1 ennen puoliväliä, mutta Ruotsi nousi takaa 6–5-voittoon.

”Edelleenkin siitä tullaan minulta kysymään. Jälkikäteen, kun tietää tuloksen, olisin ottanut aikalisän. Oman ajatteluni takana oli, etten halunnut panikoida”, Aravirta muistaa mennyttä.

”Olin 25 vuotta valmentajana. Jana on pitkä. On sataprosenttisen varmaa, että sattuu tosi huono vuosi.”

Vuonna 1995 Aravirta valmensi Lindströmin rinnalla Suomen ensimmäiseen MM-kultaan. Mestarivalmentajat pitävät yhä yhteyttä muutaman kerran vuodessa.

Lauantaina kaksikko tapasi Tampereella järjestetyllä Suomen jääkiekkoaatelien lounaalla. Aravirta on jääkiekkoleijona numero 182, Lindström 148. Arvonimellä on tähän asti palkittu 261 pelaajaa, valmentajaa, erotuomaria ja vaikuttajaa, jotka ovat jääkiekkoilussa erityisen ansioituneita.

”Tapaaminen oli hieno ele Jääkiekkoliitolta. Näin se kiekkokulttuuri kehittyy.”

”Kotikisojen 2003 juttu oli siinä, etten onnistunut sitouttamaan pelaajia kotikisojen vaatimuksiin. Pelaajien ympärillä oli kavereita ja lipun pyytäjiä.”

Pelaajalle kotona pelattava MM-turnaus on ainutlaatuinen. Onko se sitä myös valmentajalle kotiyleisön paineessa?

”En näkisi kotikisojen painetilannetta sen kummoisempana. Menestyspaine on sama, se ei muutu miksikään. Olemme tavoitelleet kultaa vuodesta 1994 asti. Curre [Lindström] nosti riman kerralla sinne. Kultaan on aina mahdollisuus, pelataan missä vain”, Aravirta sanoo.

Vuoden 2003 kotikisoissa oli Aravirran mukaan häiriötekijöitä, joita Jukka Jalosen päävalmentamalla nykyjoukkueella ei ole.

”Kotikisojen 2003 juttu oli siinä, etten onnistunut sitouttamaan pelaajia kotikisojen vaatimuksiin. Pelaajien ympärillä oli kavereita ja lipun pyytäjiä. Pelaajat kävivät kaupungilla kahvilla ja elokuvissa. Otan tämän omaan piikkiini. Nykyään pelaajat ymmärtävät, ettei niin voi tehdä”, Aravirta sanoo.

”Osa pelaajista ei ollut koskaan nähnyt toisiaan saatikka pelannut keskenään. Epäyhtenäinen joukkue ei voita mestaruutta.”

Tampereella pelaava Leijona-ryhmä sen sijaan on hyvin yhteen hitsautunut joukkue.

”Joukkueesta 17 pelaajaa oli voittamassa helmikuussa olympiakultaa. Se palvelee myös kotikisoja. On uskomaton suoritus, että Leijonat on hävinnyt kolmissa viime arvokisoissaan vain yhden pudotuspelin yhdeksästä ja senkin jatkoajalla”, Aravirta laskee.

Viime keväänä Suomi hävisi MM-kullan Riiassa Kanadalle jatkoerässä 2–3. Vuonna 2019 Suomi voitti maailmanmestaruuden Slovakiassa. Vuoden 2020 MM-kisat peruuntuivat koronapandemian takia.

”KHL:ää parjataan paljon, mutta Suomen maajoukkueelle siitä on ollut hyötyä. KHL on miesten sarja Suomen liigaan verrattuna. Nyt koko Suomen joukkue voisi pelata NHL:ssä, kun ennen sinne olisi mahtunut neljä viisi pelaajaa.”

Hannu Aravirran valmennusura päättyi Lahden Pelicansiin kauden 2014 lopuksi.

Kotikisojen menetettyjen MM-mitalien toisella puolella Aravirralla on mittava menestysura maajoukkueessa ja seurajoukkueissa.

Maajoukkueen valmentajana hänellä on kaksi olympiamitalia ja kuusi aikuisten MM-mitalia. Aravirta valmensi Suomen viisi kertaa peräkkäin arvokisamitaleille, mikä on todella harvinaista.

Seurajoukkueissa Aravirta valmensi Jokerit kaksi kertaa Suomen mestariksi ja kerran Euroopan mestariksi sekä JYPin kolme kertaa SM-mitaleille ja HIFK:n SM-pronssille.

Valmentamisen hän lopetti kauden 2014 päätteeksi Lahden Pelicansissa, mutta sai sen jälkeen vielä muhkean tarjouksen tšekkiläisen KHL-joukkueen Lev Prahan päävalmentajana.

Aravirta kävi jo katsomassa asuntojakin Prahasta, kunnes seuran omistanut venäläinen oligarkki veti rahansa pois ja Lev Praha lopetti toimintansa. Aravirta olisi saanut kaudesta 500 000 dollarin palkkion.

”En edes pyytänyt sellaista palkkaa. Minua ei jäänyt harmittamaan, eikä raha ollut motivaattori. Motivaation täytyy tulla muualta.”

Valmentamisen jälkeen Aravirta toimi kaksitoista vuotta Maikkarin kommentaattorina MM-kisoissa. Kanava tarjosi hänelle jatkopestiä, mutta Aravirta tunsi sanoneensa kaiken sen, mitä kommentaattorina osasi ja halusi.

”Ennen potkut olivat tabu ja häpeän paikka. Nykyisin valmentajat palkataan uudestaan.”

”Sain lopettaa valmentamisen ja kommentaattorin uran omilla ehdoillani, ei potkittu pois. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni olla pois mediasta. Tuli sanottua se, mitä oli sydämellä, ja ikääkin on tullut”, 69-vuotias Aravirta sanoo.

Potkuilta Aravirtakaan ei ole urallaan välttynyt. Maaliskuussa 2005 hänen pestinsä päättyi Helsingin IFK:ssa, ja joulukuussa 2009 hän sai potkut Jokereista.

”Se ei ollut tikarin pisto selkään, vaan sapelin isku päähän”, Aravirta kuvasi vuonna 2009 tuntojaan Keskisuomalaiselle.

Nyt hän näkee asian jo eri kantilta.

”Ennen potkut olivat tabu ja häpeän paikka. Nykyisin valmentajat palkataan uudestaan.”

Erityisesti Aravirtaa harmittaa, jos nuori valmentaja joutuu lähtemään ensimmäisestä työpaikastaan.

”Onneksi on urheilupsykologeja, joiden kanssa voi jutella. Olisin itsekin mennyt juttelemaan urheilupsykologin kanssa, mutta sellaista kulttuuria ei silloin ollut. Paljon on menty eteenpäin.”

Aravirta muistuttaa, että Leijonat MM-mitaleille valmentaneista päävalmentajista kaikki ovat saaneet urallaan seurajoukkueista potkut Pentti Matikaisesta lähtien. Matikainen valmensi Suomen ensimmäisen kerran arvokisoissa mitaleille olympiakisoissa Calgaryssa vuonna 1988.

”Tällainen fakta löytyy. Potkut ovat olleet ammatin suoma etu: Pentti Matikainen, Curt Lindström, minä, Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Doug Shedden, Kari Jalonen ja Jukka Jalonen”, Aravirta luettelee.

Hannu Aravirta sai vielä toissa talvena valmennustarjouksen Suomen kiekkoliigan joukkueelta.

Myös Lauri Marjamäki on saanut potkut seurajoukkueesta, mutta hänen päävalmennuskaudellaan (2016–2018) Suomi ei saanut MM-mitalia.

Entisen seuransa Jokerien Aravirta toivoo palaavan pikaisesti Liigaan.

”Jokerien pelaaminen KHL:ssä oli tuulahdus suomalaiseen jääkiekkoon, mutta se sai surullisen lopun.”

Julkisuudessa on kerrottu, että osa liigajoukkueista vastustaa Jari Kurrin mukana olemista uudessa Jokereissa. Aravirralta ei heru ymmärrystä Kurrin vastustajille.

”Harmittaa, ettei Jari saisi kuulua Jokerien omistavaan porukkaa. Hän on ollut hyvällä tahdolla mukana. Tekee pahaa kuunnella tätä. Olemmeko näin pikkusieluisia? Kurri on mielestäni toiminut vilpittömästi ja saisi jatkaa, jos haluaa.”

”Kun on kerran päässyt eroon ruljanssista, sinne ei halua palata. Meno on mennyt entistä kovemmaksi, enkä halua hypätä sosiaalisen median kelkkaan.”

Aravirta kertoo saaneensa vielä toissa talvena kaksi tarjousta valmentaa kotimaan liigajoukkuetta.

”Tarjous oli vakavamielinen, mutta ei ollut vaikeaa kieltäytyä. Valmentaminen on aina vaatinut intohimoista lähestymistä. Kun on kerran päässyt eroon ruljanssista, sinne ei halua palata. Meno on mennyt entistä kovemmaksi, enkä halua hypätä sosiaalisen median kelkkaan.”

Vaikka intohimoa valmentamiseen ja kommentoimiseen ei enää olekaan, Aravirta seuraa yhä innoissaan, mutta valikoiden, jääkiekkoa. Kotimaan liigan ratkaisut ja NHL:n suomalaispelaajien ottelut kiinnostavat.

”Pelicansin, JYPin ja Kärppien pelejä seuraan mielenkiinnolla. Kun panos nousee, valmentajan sydän alkaa sykkiä. Keväällä päivä lähtee mukavasti käyntiin, kun katson yön NHL:n ottelut tietämättä tulosta. En katso pelejä, joissa ei ole suomalaisia. On mukava jännittää poikien puolesta.”

Jääkiekkoa Aravirta ymmärtää myös pelaajan näkökulmasta. Hän pelasi 10 vuotta (1973–1983) Oulun Kärpissä, Turun Tovereissa, Savonlinnan Pallokerhossa sekä Södertäljessä ja Kiirunassa.

Ruotsissa hän toimi päivisin opettajana. Ensin hän opetti suomalaisille maahanmuuttajille äidinkieltä alakoulussa ja myöhemmin Kiirunassa liikuntaa tyttöjen yläasteella.

”Se oli avartavaa ajattelua, että mies oli tyttöjen liikunnanopettajana. Ei sitä pidetty Ruotsissa mitenkään kummallisena. Se oli hirveä kulttuuriero Suomeen”, hän sanoo.

”Ruotsista jäi paljon vahvistusta johtamistyylilleni. Ei tarvitse johtaa norsunluutornista, vaan voi seisoa samalla lattialla oppilaiden ja pelaajien kanssa.”

Oikaisu 24.5. klo 7.45: Viime keväänä Suomi hävisi MM-kullan Riiassa Kanadalle jatkoerässä 2–3, ei voittolaukauskilpailussa.

Curt Lindström (oik.) ja Hannu Aravirta valmensivat Suomen ensimmäiseen jääkiekon MM-kultaan vuonna 1995.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut