Aamulehti
Suomen alkulohkon päätöspelissä Tšekkiä vastaan asetelma oli selvä jo etukäteen. Kumpikaan ei haluaisi olla lohkossa toinen ja kohdata puolivälierissä A-lohkon kolmosta Kanadaa.
Lopulta saatiin molempia tyydyttänyt tulos puolivälieriä ajatellen, vaikka Tšekille pelillisesti tappio niskassa jatkopeleihin lähteminen ei ole juhlan paikka. Suomi voitti 3–0.
Vaikka Kanada onkin hapuillut tässä turnauksessa, hieman nimettömämpikin NHL-nippu on aina parhaimmillaan pudotuspelien kerrasta poikki -maailmassa, kuten viime vuoden MM-kulta osoitti.
Suomi kohtaa A-lohkon nelosen Slovakian ja Tšekki kohtaa kakkosen Saksan. Ruotsille jäi A-lohkon kolmonen Kanada. Neljäs ottelupari on Sveitsi–USA.
Halusiko Tšekki voittaa? Varmasti, Suomi-voitto olisi ollut melkoinen itseluottamusbuusti ja voimannäyte. Yhden suursuosikin kaataminen ennen jatkopelejä olisi ollut oiva lähtöasetelma puolivälieriin. Myös kakkoserän alun vahva myllytys heikon avauserän jälkeen ja lopun maalivahdin pois ottaminen osoittivat, että leikiksi joukkue ei Suomi-peliä laittanut.
Toisaalta maalivahtivalinta oli hieman erikoinen. Edellisessä USA-pelissä nollan pitänyt Arizonan NHL-vahti Karel Vejmelka oli luukkuvahtina, kun Ilveksessä seuratasolla pelaava Marek Langhamer laitettiin maalipuiden väliin.
Toki urheiluromanttisesti oli hienoa, että Langhamer pääsi pelaamaan niin sanotusti kotikentälleen. Kyseessä oli kuitenkin kisoihin kolmosvahtina lähteneen Langhamerin ensimmäinen peli aloittavana maalivahtina. Tarina ei kerro, onko Vejmelkalla taustalla jotain vammaa.
Haittasiko tappio lopulta Tšekkiä? Tuskin paljoa alkuharmituksen jälkeen.
Lopulta pelissä kävi hyvin yksinkertaisesti vain niin, että Leijonat oli selvästi parempi ja Tšekille jäi selvä kakkosviulistin rooli. Jukka Jalonen otti odotetussa kohtaamisessa Tšekki-käskijä Kari Jalosesta selvän päänahan.
Suomi näytti pelissä monipuolisuutensa, joka voi johtaa aina maailmanmestaruuteen. Löytyi ylivoimatehoja ja tiivistä puolustuspeliä.
Löytyi häikäisevää yksilötaitoa, kuten Joel Armian avausmaali. Tehokkuutta, kuten Toni Rajalan 3–0. Ja ennen kaikkea lähes ylivertaista maalivahtipeliä Jussi Olkinuoralta. Olkinuora pelasi alkulohkossa neljä nollapeliä ja päästi vain yhden maalin. Sen varaan on enemmän kuin hyvä rakentaa pudotuspeleissä.
