Leijonavahtien virittäjä Kari Lehtonen oppi vuosia sitten huomiota herättävän tavan: ”Kaverinikin ovat ihmetelleet”

Maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen puree purkkaa kuin rottweiler. Jauhanta on tuottanut vakuuttavaa tulosta Leijonissa arvokisasta toiseen.

Maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen (puku päällä) kuvattiin perjantaina Suomen vaihtoaitiossa Iso-Britannia-kamppailun aikana.

21.5. 7:30

”Kuka on tuo taukoamatta purkkaa Suomen vaihtoaitiossa jauhava mies?”

Siinä kysymys, jonka moni vähemmän jääkiekkoa seuraava tv-katsoja on taas tämän vuoden Leijonien MM-kisaotteluita seuratessaan kaverilleen esittänyt.

Jos vastaus ei kotisohvalla samaa peliä seuraavalta ole löytynyt, tässä se tulee: hän on Leijonien maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen, 55.

”Tuttu juttu. Kaverinikin ovat jämäkkää jauhantaani ihmetelleet. Puren purkkaa kuin rottweiler”, Lehtonen tunnustaa ja kuittaa perään:

”Itselleni ei ole mitään väliä, mitä minusta puhutaan tai mistä tunnistetaan.”

Lehtosen purkan pureskelu rajoittuu vain treeneihin ja otteluihin. Siviilissä hän ei purkkapakettiin koske.

”Alun perin purin purkalla jännitystä, kun aloitin SM-liigassa maalivahtikoutsina noin 15 vuotta sitten. Ajattelin, että jauhaminen poistaa ylimääräistä jännitystä – enkä sählää jotain muuta kummallista aitiossa, joka näyttäisi tv-lähetyksessä vielä hölmömmältä”, Lehtonen muistelee.

”Siitä se tapa on jäänyt. Pääsen yhä oikeanlaiseen valmennusmoodin, kun heitän purkan huuleen.”

Jauhanta ei ole mennyt hukkaan. Lehtosesta on pitkäjänteisen itsensä kouluttamisen ja ahkeran arjen tekemisen ansiosta kehittynyt huippuluokan maalivahtivalmentaja.

Päävalmentaja Jukka Jalosen ja Lehtosen yhteinen taival alkoi nuorten maajoukkueessa kesällä 2015, mutta lähellä oli, ettei se alkanut jo vuonna 1999 KalPassa.

”Jalosella oli jo allekirjoitettu sopimus ja minullakin valmennuspesti valmiiksi sovittuna, mutta KalPa meni juuri sinä kesänä konkurssiin. Jukka sai töitä Englannista ja minä jatkoin Jääkiekkoliiton aluekouluttajan hommiani”, Lehtonen paljastaa.

Jalonen ja Lehtonen eivät ehtineet silloin edes tavata. He tutustuivat paremmin toisiinsa Vuokatissa pidetyn kiekkokoulun yhteydessä muutamaa vuotta myöhemmin.

”Vuosien varrella olimme jonkin verran yhteyksissä ja vaihdoimme ajatuksia. Karri Kivi kysyi minua kaksikymppisten maajoukkueen maalivahtivalmentajaksi jo 2013, mutta HPK kielsi tehtävän vastaanottamisen. Kun Jukka otti yhteyttä pari vuotta myöhemmin, en kysynyt enää keneltäkään mitään lupia”, Lehtonen kertaa.

Jälkeenpäin voi sanoa, että Lehtosen omapäisyys on ollut suuri voitto Suomen kiekkoilulle.

Nuorten MM-kotikisoista 2016 tuli heti maailmanmestaruus. Todella vakuuttavaa on ollut tulos myös 2018 alkaneen Leijona-pestin aikana: MM-kultaa 2019, MM-hopeaa 2021, olympiakultaa 2022.

”Jukan kanssa neljät kisat yhdessä – ja aina finaaliin. Ei huonosti.”

Jääkiekkoilua aktiivisesti seuranneet muistavat, että takavuosina Suomella oli ainakin olevinaan lähes joka kevät jonkinlainen ”maalivahtikriisi” MM-kisojen yhteydessä.

Sellaista ei ole ollut kertaakaan Lehtosen ja Jalosen yhteisissä arvokisoissa. Päinvastoin – maalivahdit ovat olleet joukkueen suuri vahvuus joka kerta.

”Sapluunamme on aina sama. Mietimme tahoillamme ensin sopivia kisamaalivahteja. Sen jälkeen keskustelemme valinnoista. Tähän saakka lopputulema on päätynyt aina Jukan sanoihin: ’Noin minäkin asian mietin’”, Lehtonen toteaa.

Lehtosen persoona on täydellinen nykyleijonien Kun aika on -filosofiaan.

Kun ”Leke” vetää harjoituksia jäällä tai käy torjumiseen tai peliin liittyviä asioita maalivahtien kanssa läpi palavereissa, hän keskittyy täysillä valmentamiseen.

”Muu aika otetaan mahdollisimman rennosti. Heitetään veskarien kanssa huumoria ja voidaan tehdä hyväntuulisia pikku jäyniäkin. Ei turhaan jäpitetä, otetaan mahdollisimman rennosti.”

Lehtonen on auttanut lukuisia suomalaisia maalivahteja nousemaan huipulle. NHL:ään saakka heistä ovat päässeet Juuse Saros, Antti Raanta ja Jussi Rynnäs.

”Heidän menestyksensä ja onnistumisensa tuntuvat aina erittäin hyvältä. Kuten viimeksi Raannan voitto seiskapelissä Bostonia vastaan. Tai Saroksen Vezina-ehdokkuuden tuonut kausi Nashvillessa.”

Saroksen ja Raannan kanssa Lehtonen pitää edelleen yhteyttä.

”Saros olisi tullut maalivahdiksi myös kotikisoihin, mutta jalkavamma runkosarjan lopussa vesitti sen vaihtoehdon. Se olisi ollut hieno juttu meille molemmille. Tehdä taas yhdessä hommia ja sulkea yksi ympyrä, joka alkoi kolmesta yhteisestä vuodestamme HPK:ssa (2012–2015) ennen Juusen NHL:ään lähtöä.”

Raannan Lehtonen viritti huippukuntoon sopivasti ennen Ässien Suomen mestaruuteen päättynyttä kautta. Vaikka Lehtonen itse oli jo siirtynyt HPK:hon, aiemmin tehty työ näkyi Raannan mahtavina otteina keväällä 2013.

Ja onpa Lehtonen ollut vaikuttamassa myös Suomen kaikkien aikojen parhaimman maalivahdin Tuukka Raskinkin urapolkuun.

”Näin hänen kykynsä aikanaan Savonlinnassa ja kutsuin hänet Pohjola-leirille. Sain muilta valitsijoilta siitä leirin alussa paljon paskaa: ’Mitä helvettiä sää tänne tuollaisen jätkän halusit raahata’.”

Suorasanainen Lehtonen ei silloinkaan jäänyt hiljaiseksi, vaan kuittasi takaisin:

”Ootteko käynyt kattomassa pojan pelejä tuolla hallilla?”

Sitten oli kuulemma vähän hiljaisempaa – jatko on suomalaista kiekkohistoriaa.

Leijonavahdit

Näin Kari Lehtonen kuvailee

Jussi Olkinuora: ”Puhelias veijari. Huumori on tärkeä elementti Jussin toiminnassa. Luonne näkyy myös harjoituksissa, ei hetkahda vaikka treeneissä menisi välillä joku helppokin."

Harri Säteri: ”’Hapa haluaa pelipäivinä olla omissa oloissaan. Kun treenaa jäällä, tekee töitä täysillä, mutta muuten osaa ottaa rennosti ja nauttia leppoisasta ilmapiiristä.”

Frans Tuohimaa: ”Hyvin tarkka kaikesta tekemisestään ja kaikista maalivahtihommiin liittyvistä asioista. Niiden pitää olla ja mennä just eikä melkein. Treenitoiminnan ulkopuolella huumoria löytyy vastapainoksi hyvin.”

Tämän kevään kisoissa Suomen maalivahtien roolitus on selvä. Juho Olkinuora ja Harri Säteri saavat ainakin kisojen alussa tasaisesti vastuuta.

”Olisi aivan liian suuri riski pelata koko turnaus selkeän ykkösvahdin taktiikalla. Sitten jos ennen tärkeimpiä pelejä sattuisi joku loukkaantuminen, se kakkoseksi lukittu olisi kuin pakastepuikko. Ei mitään pelituntumaa pariin viikkoon.”

”Nyt voi pelien antaa näyttää – ja sitten kahdesta erinomaisesta valita sen kuumemman tiukassa paikassa maaliin”, Lehtonen perustelee strategiaa.

Kisojen kolmannen maalivahdin rooli sen sijaan on aina jo ennen arvokisoja selvillä.

Frans Tuohimaa tiesi jo ennen olympiakisojakin tarkkaan tilanteensa. Kun kysyin tuntemuksia turnauksen jälkeen, hän oli tosi tyytyväinen kokemuksiinsa. Sama tilanne on nyt kotikisoissa. Hän harjoittelee koko ajan laadukkaasti ja tsemppaa hyvin Olkinuoraa ja Säteriä.”

Pelattujen MM-kisapelien perusteella Lehtonen on hoitanut oman valmentajaruutunsa taas mainiosti.

Ensi viikko näyttää, että tuleeko muilta Leijonilta maalivahdeille niin paljon tukea, että Suomi pelaa kotikisojen päätösviikonloppuna mitalista.

Jopa siitä kirkkaimmasta.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut