Reilu peli unohtui Mansen ja Pesäkarhujen avauksessa: ”Tuntui vähän ikävältä”

Vaikka pohjekrampit vaivasivat toisella jaksolla, iloitsi Virpi Hukka siitä, että talvikauden vakavan loukkaantumisen jälkeen hän on jälleen pelikunnossa.

Vakavasta silmävammasta pelikuntoon toipunut Virpi Hukka (vas.) oli kentän näkyvimpiä pelaajia Manse PP:n sarja-avauksessa Porissa.

14.5. 22:25

Aamulehti

Pesäpallon kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että loukkaantunut pelaaja voidaan kopittaa reilun pelin hengessä kentältä ilman paloa.

Reilu peli kuitenkin unohtui, kun naisten Superpesiksen alkavan kauden suurimmat ennakkosuosikit, viime vuoden pronssijoukkue Manse PP ja hallitseva mestari Porin Pesäkarhut, avasivat kautensa Porissa.

Pitkän kaavan kautta ratkaistussa pelissä Mansella oli hyvä tilaisuus ottaa heti voitto ja henkinen niskalenkki. Hyvin pienet marginaalit kääntyivät kotiutuskilpailun jälkeen kuitenkin Pesäkarhujen eduksi jaksoin 2–1 (3–1, 1–4, 2–2, 1–0).

Joukkueiden välillä tunnelma oli ollut sähköinen jo hallikaudella, eikä tosipelien startti tehnyt poikkeusta.

Virpi Hukka otti johtajan elkein toisella jaksolla Mansea kannateltavakseen. Hukan loistava eteneminen johti porilaisten harhaheittoon ja sitä kautta avausjuoksuun. Tuon pitkän spurtin jälkeen pohjekrampit alkoivat häiritsemään Hukan peliä.

”Se oli oikeastaan itselle pelin ensimmäinen kunnollinen veto. Pohkeet eivät tainneet olla ihan hereillä, ja ne kramppasivat jo matkalla kolmoselle. Siitä oli vielä juostava kotipesään, joten aika kovaan kramppiin meni pohkeet”, kertasi Hukka.

Pelin edetessä Hukkaa jouduttiin hoivaamaan jatkuvasti, ja krampit iskivät kesken lyöntivuoronkin. Tuolloin Pesäkarhut päätti kuitenkin sivuuttaa etiketin ja pudottaa loukkaantuneen Hukan ykköspesälle.

Tapahtunut kirvoitti kiivasta palautetta Mansen joukkueelta Pesäkarhujen pelinjohtajalle, Tampereeltakin tutulle Jarkko Pokelalle.

”Sillä tavalla ymmärrän vastustajaa, etteivät he halunneet antaa meille kakkos-kolmostilannetta. Siinä kohdassa kuitenkin tuntui vähän ikävältä, etten päässyt heti huoltamaan itseäni”, Hukka totesi.

Vaikka joukkueiden välillä on kipinöinyt, ei tapauksesta jäänyt kaunoja.

”Sovimme asian pelin jälkeen Jarkon kanssa hyvässä hengessä.”

Molemmat lukkarit pelasivat vahvasti. Kuvassa lyöntivuorossa oleva Pesäkarhujen Minttu Vettenranta ja Mansen Senni Sallinen saivat joukkueidensa ykköspalkinnot.

Sisäinen pikkulapsi heräsi

Marraskuussa harjoituksissa tullut vakava silmävamma uhkasi jo Hukan uraa, mutta uuden kauden avauksessa hän vaikutti pohjevaivoja lukuun ottamatta olevan erinomaisessa iskussa.

Tappiosta huolimatta Hukan äänestä kaikui onni siitä, että pelaaminen oli ylipäätään mahdollista.

”Oli aivan mahtavaa. Sisäinen pikkulapsi herää, kun pääsee tuonne kentälle ravaamaan. Heti vielä tuollainen tiukka vastus, ja Porin yleisökin otti meidät omakseen jo kiilaan juostessa.”

Edellä kerratusta kopitustilanteesta raivostuneet vieraat löivät heti tuon tilanteen perään pari lisäjuoksua, jotka takasivat Manselle toisen jakson voiton.

Ensimmäisen jakson Manse oli hävinnyt nopeasti ulkopelinsä huolimattomuuteen. Sen avittamana Pori karkasi heti ensimmäisessä sisävuorossaan riittäväksi osoittautuneeseen 3–0-johtoon.

”Alku oli hermostunut, mutta saimme kasattua itsemme ja pelasimme varsin tasapainoista ulkopeliä. Sisäpeliä emme saaneet ensimmäisellä jaksolla pyörimään, mutta toisella sekin onneksi aukesi”, Hukka arvioi.

Supervuorossa Pesäkarhut sai taululle ensin kaksi onnistumista, mutta Manse kykeni selkä seinää vasten venyttämään ottelua edelleen. Kotiutuslyönneissä Porin viidestä parista onnistui vain yksi, mutta sekin riitti viimein voittoon Mansen jäätyä kokonaan juoksuitta.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut