Yksi lounas muutti ikuisesti Jukka Jalosen elämän – naisen sanat painoivat paljon hetkessä, jolloin suurvalmentaja löysi poikkeuksellisen vimman

Olympiakulta alleviivaa Jalosen asemaa suurena suomalaisena kiekkovaikuttajana. Unohtumattomana sellaisena.

Jukka Jalonen on todellinen Leijonakuningas. Kuvassa Jalonen ennen suihkureissua Suomen pukukopissa.

20.2. 18:30

Zhangjiakou

Kevät 2001. Jukka Jalonen istuu kuopiolaisravintolassa lounaalla Hämeenlinnan Pallokerhon SM-liigajoukkueen pomon Harri Lintumäen ja tämän vaimon kanssa. Kiekkovalmentajana lähes luuserimaineessa oleva Jalonen utelee Lintumäeltä varovaisesti, voisiko tällä olla hänelle ”edes joitain töitä”.

Epätoivoisen Jalosen on pakko, koska työttömyys uhkaa.

”Ilmoitan sinulle huomenna, mikä on tilanne”, Lintumäki, pitkän linjan kiekkovaikuttaja, sanoo lounaan päätteeksi.

Edelliset kaksi vuotta Jalonen on työskennellyt Englannissa, jääkiekkokääpiön pääsarjalaisen Newcastlen päävalmentajana. Vuodet Helsingin Jokerien hulivilisarjan satelliittiseurassa ovat olleet inhimillisesti rikastuttavia, mutta eivät ole tuoneet uskottavuutta aiemmin 1990-luvulla sekä Rauman Lukosta että Tampereen llveksestä potkut saaneelle riihimäkeläisluotsille. Päinvastoin.

Kuin taivaanlahjana Jalonen on kuitenkin tovia aiemmin saanut soiton Pasi Mustoselta – samalta mieheltä, joka valmensi Naisleijonia keväästä 2014 Pekingin olympialaisiin 2022 asti. HPK:n uudeksi päävalmentajaksi kaavailtu Mustonen oli kysellyt Jalosta apuvalmentajakseen.

Kun lounastapaaminen Lintumäen kanssa pitkälti sattumalta järjestyi, Jalonen halusi jo kautta rantain tietää HPK:n suunnitelmista. Hänelle kelpasi myös kakkoskoutsin paikka.

”Silloin minulla ei ollut valmentajana vaihtoehtoja. En ollut saavuttanut mitään, ja maineeni oli kieltämättä aika vaatimaton”, Jalonen myönsi Ilta-Sanomille Pekingin olympialaisissa.

”Vuosina 1999–2001 tapahtui sitten paljon uskomattomia ja odottamattomia juttuja, jotka kulminoituivat siihen lounashetkeen. Se muutti elämäni.”

Jukka Jalonen luotsasi Newcastlea vuonna 2000.

Kaikkien aikojen menestynein

Tänään Jalonen on Suomessa superarvostettu jääkiekkopersoona, maan kaikkien aikojen menestynein kiekkovalmentaja.

Leijonien upeasti voittaman olympiakullan jälkeen Jalonen on nyt saavuttanut Euroopassa käytännössä kaiken mahdollisen.

Kontrasti menneeseen on ällistyttävä. Sanoinkuvaamaton.

Kuopiossa aivan sattumalta järjestynyt lounashetki todella jää historiaan.

Jalonen seisoi reunalla. Koska lounastuokiokaan ei kuitenkaan mennyt käsikirjoituksen mukaan, tuuli kääntyi dramaattisesti vastaisesta myötäiseksi.

Elettiin hetkeä, jolloin Jalosen sisällä syttyi vimmattu, häntä niin ihmisenä kuin valmentajana muuttanut paine.

Lintumäki soitti

Seuraavana päivänä Jalosen puhelin soi. Hän oli lähtenyt kotimatkalle Kuopiosta, jossa hänellä oli asunto, mutta joka oli ollut jo parisen vuotta tyhjillään. Jalonen oli tehnyt 1999 päävalmentajasopimuksen KalPan kanssa, mutta sillä ei ollut arvoa kuopiolaisseuran ollessa matkalla konkurssiin.

”Palkkaamme sinut HPK:n päävalmentajaksi”, Lintumäki sitten kertoi Jaloselle yllättäen puhelimessa.

Yhdessä hetkessä Jalosesta ei tullut ainoastaan HPK:n valmentajaa, vaan päävalmentaja – ohi Mustosen ja myös ohi Juha Hietasen, jonka piti olla kaikkein vahvimmilla pestiin.

Tämä Hietanen on muuten nyt Pekingissä olympiakultaa voittamassa olleen puolustaja Juuso Hietasen isä.

Lintumäki oli tuttuun tyyliinsä kääntänyt kulisseissa kaikki kivet ja ottanut tarkasti selvää Jalosesta. Hän oli kuunnellut myös vaimoaan, joka oli ilmeisesti osannut nähdä riihimäkeläisen sisällä kyteneen poikkeuksellisen intohimon.

”Mitä olen jälkikäteen Harrin kanssa jutellut, niin kuulemma erityisesti hänen vaimonsa sanat olivat painaneet valinnassani”, Jalonen kertoi Pekingissä.

Risto Korpela, Harri Lintumäki ja Jukka Jalonen Hämeenlinnassa 2003.

Olen tuntenut Jalosen 2000-luvun alkuvuosista. Joskus olemme jutelleet myös näistä hänen uransa mullistaneista kummallisista hetkistä, ja on selvää, että tuolloin 2001 hänen sisällään tapahtui jotain hyvin merkityksellistä.

Saatuaan unelmapestin hyvämaineisesta HPK:sta Jalonen tunsi olleensa etuoikeutettu. Hän koki saaneensa kuin tarjottimella jotain sellaista, mistä ei koskaan haluaisi päästää irti.

Työttömyysuhka niskassa

Sisäinen paine Englannin hulivilikeikan ja työttömyysuhan jälkeen ikään kuin pakotti Jalosen omistautumaan maksimaalisesti asialleen. Kenties myös sisäinen pelko unelmamahdollisuuden menettämisestä taivutti hänet aiempaakin nöyremmäksi työntekijäksi.

Siitä hetkestä lähtien Jalosta on ohjannut vimma itsensä jatkuvasta kehittämisestä. Sisäinen paine halusta oppia koko ajan uutta.

Juuri tähän itsensä kehittämisvimmaan kaikki lopulta kulminoituu. Vaikka Jalonen oli jo ennen Pekingiä voittanut muun muassa kaksi maailmanmestaruutta, nuorten MM-kullan ja Suomen mestaruuden, menestys ei ollut saanut häntä tyytyväiseksi.

Samasta syystä hän oli välissä kestänyt myös hetket, jolloin oli tullut pahasti turpiin. Niitäkin hän oli tarvinnut kehittyäkseen.

Tiimityö suuressa roolissa

Ulapalla Jalonen oli Leijonien valmentajana ennen muuta Vancouverin olympialaisissa 2010 sekä pitkään myös Slovakian MM-kisoissa, joissa saavutti lopulta ensimmäisen MM-kultansa.

Jalosesta oli tullut paineidensa ja täydellisyyden tavoittelunsa vanki, itsestään hieman liikojakin luuleva, eikä hän olisi selvinnyt mestariksi ilman tuolloisten apuvalmentajiensa Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen kesken MM-turnauksen nähtyä herättelyä.

Tuolloin Jalonen oivalsi, että voidakseen kehittyä todelliseksi suuruudeksi hänen piti ymmärtää myös lähipiirinsä voima. Jatkossa hän alkoi antaa enemmän vastuuta esimerkiksi apuvalmentajilleen – ja nyt Pekingissä, jos missä, tiimityön merkitys korostui.

Jääräpäänäkin tunnettu Jalonen oivalsi nimenomaan, että tukea saamalla hän auttaisi itseään kasvamaan ihmisenä, ja siten johtajankin.

Olympiavoitto on Jalosen uran kliimaksi. Huimalla saavutuksella on kuitenkin kääntöpuolensa.

Se hillinnee kokeneen kiekkomiehen sisäistä vimmaa, sillä nyt hänellä ei varsinkaan ole enää kenellekään mitään todisteltavaa – ei edes itselleen. Paine on muuttumassa sisäiseksi rauhaksi.

Jalosesta, 59, voi tulla kevään MM-kotikisoissa ensimmäisen valmentaja sitten Ruotsin Bengt-Åke Gustafssonin, joka on voittanut samalla kaudella niin olympiakullan kuin maailmanmestaruuden. Se motivoi Jalosta, mutta laajemmassa perspektiivissä tullaan paljon suurempaan pointtiin: mikä enää motivoi Jalosta valmentajana?

Mitä olen riihimäkeläisen kanssa nyt jutellut, hän ei todennäköisesti unelmoi NHL:stä enää samalla tavalla kuin vaikkapa vuosi sitten. Hän valmentaa Leijonia ainakin ensi kauden, mutta ei yllättäisi, jos mies myöhemmin siirtyisi muunlaisiin kiekkohommiin.

Varmaa on se, että olympiakulta alleviivaa Jalosen asemaa suurena suomalaisena kiekkovaikuttajana.

Unohtumattomana sellaisena.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut