Yksi uskomaton luku osoittaa Iivo ja Kerttu Niskasen panoksen Suomen mitalisaaliissa

Iivo ja Kerttu Niskanen vastasivat yhdessä 62,5 prosentista Suomen olympiamitaleista. Harmaantuneelle olympiavoittajien yhdistykselle Pekingin oudot kisat olivat suuri siunaus.

20.2. 19:30

Zhangjiakou

Painilegenda, vuoden 1976 olympiavoittaja Pertti Ukkola murehti vuonna 2016 Ilta-Sanomissa, miten hänen puheenjohtamansa Suomen Olympiavoittajat ry:n jäsenkunta oli käynyt kovin harmaaksi ja iäkkääksi. Juttuun napattu valokuvakin vahvisti, ettei jäsenyyden edellytystä eli olympiakultaa ollut ihan vastikään hankittu.

Ukkola kertoi aloittavansa tarmokkaan jäsenhankintakampanjan. Mutta kun yli 5,5 vuotta myöhemmin Pekingin kisat saapuivat viimeiseen päiväänsä, yhtään uutta jäsenkelpoisuuden saavuttanutta ei ollut ilmennyt.

Sunnuntaina 20. helmikuuta niitä sitten mäjähti jääkiekkokaukalosta kerralla 25 viriiliä kappaletta.

Kerttu Niskanen jäi kullasta 0,4 sekuntia

Vaikka yhdistyksen huoltosuhde pantiin kerralla kuntoon, yksi sinne kovasti yrittänyt urheilija jäi Kiinassa jäsenkelpoisuudesta vaivaisen 0,4 sekunnin päähän. Hänen pikkuveljensä Iivo liitettiin jäseneksi jo 2014.

Kerttu Niskasen hopeamitalikilpailu 10 kilometrin väliaikalähdössä (p) oli eeppinen sekunnin kymmenysten kamppailu Therese Johaugia vastaan. Päätössunnuntain ainakin lievästi yllättävä pronssimitali 30 kilometrillä (v) suorastaan korosti sitä, mikä on yhden ainoan pohjoissavolaisen perheen merkitys suomalaisessa olympiamuotoisessa huippu-urheilussa.

Pekingin korkeassa, kahdeksan mitalin saaliissa Niskasilla oli näppinsä pelissä 62,5 prosentissa eli viidessä. Jo vuonna 2014 Sotshin kisoissa lukema oli 50 prosenttia, silloin kummankin debyyttikisoissa.

Tarjei ja Johannes Thingnes Bö (toinen ja kolmas vas.) ovat pienoiskivääri selässä Norjan versio Iivo ja Kerttu Niskasesta, tai päinvastoin.

Suomen edellisestä olympiakullasta ilman Niskas-magiikkaa on kulunut puolen vuoden päästä 14 vuotta. Suomen 13:sta tuoreimmasta hiihtomitalista kaksikko on vaikuttanut 9:ään.

He ovat kuin Suomen versio Johannes Thingnes ja Tarjei Böstä. Tosin Norjan joukkueessa 62,5 prosenttia mitaleista olisi Kiinassa tarkoittaisi 23:a lätkää. Ihan siihen eivät ampumahiihdonkaan moninaiset kilpailumuodot riitä.

Suomi-urheilun niin kutsutulla bucket listillä eli vielä saavuttamattomien asioiden listalla maanneesta miesten jääkiekon olympiakullasta huolimatta Kiinasta olisi lähdetty yksilöurheilun vinkkelistä kriisitunnelmissa ilman yhtä perhettä.

Kun tällaisia kruununjalokiviä vaativan hapenotto- ja tekniikkalajin huipulle saatetaan, takana on usein valtavan paljon geneettistä lahjakkuutta kotilieden äärestä. Joitakin vuosia sitten törmäsin Hiihtoliiton tulosarkistossa kansallisiin kisoihin, joissa Niskasten isän täyskaima oli menestynyt. Ajankohtakin täsmäsi tämän nuoruusvuosiin.

Iivo Niskanen totesi lakonisesti, että noihin aikoihin isäukko laittoi lisää niittejä vyöhönsä ja painoi nahkarotsi auki pitkin kylänraitteja.

Teemu Pasasen (kesk.) pesti päävalmentajana loppuu. Jos jatko kiinnostaa, miehen tuskin tarvitsee olla asiasta huolissaan kuuden olympiamitalin jälkeen.

Hälyttävää päävalmentaja Teemu Pasasen muuten hienosti onnistuneessa joukkueessa oli se, että vain yksi neljästä viestistä antoi mitalin, viime kisoissa tosin ei yksikään. Kärki on kyllä veitsenterävä, mutta myös veitsenterän levyinen.

Mitaleita Suomi ylipäätään saavutti vain kahdesta lajista. Näin kapealla oltiin viimeksi Lillehammerissa 1994.

Historialliset kisat

Pekingin ja Zhangjiakoun koronakuplassa taputeltiin sunnuntaina loppuun historian oudoimmat olympiakisat planeetan härskeimmän ihmisoikeusrikollisen maaperällä. Samaa eettistä herkkua on luvassa loppuvuodesta Qatarissa jalkapallon MM-kisoissa, mutta olympialiikkeestä ei ainakaan hetkeen ole tikkatauluksi.

Kaikki kisat välillä 2024–32 järjestetään länsimaisiksi demokratioiksi katsottavissa valtioissa.

Maailman tiukimman koronaprotokollan takia Pekingin kisoista pelättiin tulevan kakkosluokan tapahtuma poisjääntien takia. Jos Kiinalle kintaalla viitanneen NHL:n jättää laskuista, kisojen tulosliuskoilla esiintyvät kuitenkin lähes kaikki lajiensa parhaat.

Koronapandemia ei mitätöinyt vuoden 2022 talviolympiakisoja, eikä se pystynyt siihen myöskään Tokion kisoissa viime kesänä.

Kelkkailurata kuuluu jokaisen talvikisajärjestäjän valkoisiin elefantteihin. Lupaukset aktiivisesta jatkokäytöstä siirtävät aina vastuun kuulijalle.

Kiinalaiset järjestäjät – kuten kaikki muutkin – mainostavat kestävää kehitystä ja kisapaikkojen uusiokäyttöä. Kaikella kunnialla esimerkiksi mäkihyppykeskuksen, ampumahiihtostadionin tai kelkkailuradan tulevaisuus vaikuttaa aika hämyiseltä. Zhangjiakoun hotellikompleksit ovat niin valtavia, etteivät sanat pysty niitä kuvaamaan. Parin tunnin matkan päässä asuvien pekingiläisten skimbausinnon varaan lienee laskettu paljon.

Ja vielä...

Suomi saavutti vuonna 1976 Innsbruckin olympiakisoissa seitsemän mitalia eli yhden vähemmän kuin Pekingissä 2022. Mitalit tulivat silloin kahdesta urheilumuodosta eli hiihdosta ja ampumahiihdosta. Niin nytkin: hiihdosta ja jääkiekosta. Mutta siinä missä 1976 mitaleita oli jaossa yhteensä 111 kappaletta, nyt niitä riitti peräti 327.

Ampumahiihdossa kaksi hopeaa ottanut Heikki Ikola (oik.) ja maastohiihdossa kultaa ja pronssia napannut Arto Koivisto nostivat kultaa ja kaksi hopeaa saavuttaneen hiihtäjän Helena Takalon hartioilleen Seefeldissä 1976.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut