Helsinki
Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta.
Kanarian La Gomeran saarelta 12. joulukuuta Atlantin ylitykselle lähtevä soutuvene on lasikuitua, mutta sen valtameren yli kiskovat Markus Mustelin ja Jolle (John) Blässar ovat varmasti rautaa. Talisker Whisky Atlantic Challenge -kilpailuun osallistuvat miehet ylittävät tiettävästi ensimmäisinä suomalaisina Atlantin valtameren soutamalla.
Se tarkoittaa neljästäkymmenestä viiteenkymmeneen vuorokautta soutamista kahden tunnin vuoroissa ympäri vuorokauden.
Miksi?
”Siihen on kolme syytä”, Markus Mustelin aloitti vastauksensa marraskuun lopulla Helsingissä tehdyssä haastattelussa.
Ensimmäinen on kilpailuhenkisyys. Mustelin ja Blässar ovat kokeneita purjehtijoita ja soutajia, jotka tutustuivat toisiinsa kiertäessään 1989–1990 maapallon samassa purjeveneessä.
”Toinen on, että kun takana on kolmekymmentä vuotta duunia ja lasten kuskaamista, nyt meillä on hyvää aikaa. Ja koska parasta ennen -päiväys tulee jossain vaiheessa vastaan, kyllä tällainen kova fyysinen suoritus on tehtävä nyt”, Mustelin jatkoi.
Mustelin on 61-vuotias, Blässar 56.
Kolmas motiivi on kerätä rahaa Itämeren suojelemiseen.
”Meidän elinaikanamme Itämerta on hoidettu huonosti, mutta hyvä uutinen on, että se on pelastettavissa. Haemme huomiota suojelulle ja suoria lahjoituksia. Tavoite on saada 100 000 euroa kokoon”, Mustelin selvitti.
”Riski on pähkähulluuden raja”
Markus Mustelin ja Jolle Blässar esittelivät venettään Helsingissä elokuun lopussa.
Yhteisten purjehdus- ja soutukokemusten lisäksi Mustelin ja Blässar työskentelivät aikoinaan samassa työpaikassa kahdentoista vuoden ajan. Parin tunteminen on tärkeää riskien minimoimiseksi. Kilpailijat ovat kisassa omillaan, mutta heitä seuraa kaksi turvavenettä, jotka voivat hengenvaaran uhatessa poimia miehet pois merestä.
”Riski on pähkähulluuden raja. Pitää osata päättää, että nyt keli on niin paha, että pannaan pillit pussiin. Päätökset pitää osata tehdä niin, ettei ota liikaa riskejä. Uskon, että se on meidän vahvuuksia”, Blässar sanoi.
Miehet soutavat kahden tunnin vuoroissa, joiden aikana pari syö ja nukkuu. Sama tahti jatkuu noin puolentoista kuukauden ajan vuorokauden ympäri ja vie soutajat väsymykseen, joka puolestaan heikentää ihmisen kykyä tehdä hyviä päätöksiä.
”Olemme hakeneet harjoituksissa mahdollisimman kisan kaltaisia oloja ja pyrkineet syvän väsymyksen tilaan. Ensimmäiset puolitoista vuorokautta ovat vaikeimmat, ennen kuin unirytmiin tottuu”, Mustelin selvitti.
”Päätöksentekokyky heikkenee väsyneenä, ja oikein huonot kelit yhdessä suuren väsymyksen kanssa ovat suurin riski. Silloin täytyy käyttää kokemusta ja yrittää tehdä päätökset mahdollisimman rauhallisesti.”
”Näin se on merellä”
Kumpi päättää, jos kaksikko on eri mieltä?
”Veneessä on virallisesti oltava kapteeni, ja se olen minä. Käytännössä teemme päätökset demokraattisesti, mutta jos tiukassa paikassa olisimme eri mieltä, silloin demokratia loppuu. Näin se on merellä”, Blässar sanoi.
Heinäkuussa kaksikko souti harjoituksena Itämerellä neljäsosan 4 800 kilometrin kisamatkasta testatakseen välineitä ja väsymyksen sietoaan.
”Tuskaa se on, ennen kuin kroppa sopeutuu. Tärkeintä on pitää itsensä kunnossa. Se tarkoittaa myös hygieniaa, koska merellä pienestä haavasta voi tulla iso ongelma”, Mustelin kertoi.
”Kisan kesto tekee tästä mielenkiintoisen. Saa nähdä, mitä päässä tapahtuu.”