Mummot itkivät, kun Kerttu Niskanen palasi ladulle henkisesti monttuun pudottaneen loukkaantumisen jälkeen - Urheilu - Aamulehti

Kerttu Niskasen harjoituskausi on sujunut suunnitelmien mukaan.

Ylös montusta ja kohti olympialaisia

Kerttu Niskanen kertoo rakkaudestaan ylämäkien hiihtämiseen sekä siitä, mikä on hänen valttinsa olympialaduilla ja miten hänen miehensä Juho Mikkonen tykkää valmentamisesta niin paljon, että hymyilee unissaan.


7.11. 8:30

Vuokatti

”Tuntuu käsittämättömän pahalta.”

Näin kokenut maajoukkuehiihtäjä ja arvokisamitalisti Kerttu Niskanen kirjoitti viime helmikuun alussa Instagramissa, kun hänen pohjeluussaan oli todettu murtuma. Silloin oli selvää, että Oberstdorfin MM-kisat jäävät väliin ja koko kausi on ohi.

Nyt 33-vuotias Niskanen valmistautuu täysipainoisesti uransa kolmansiin olympialaisiin ja toteaa olevan edelleen täysi mysteeri, miten vamma oli päässyt syntymään.

”Sen näki kuvista ja tiesin itsekin, että mitään osumaa siihen ei ollut tullut, vaikka se oli äkillinen tapaus sinänsä. Kyllä se on rasituksen kautta tullut”, Niskanen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa kotimaisemissaan Vuokatissa.

Niskanen ei ole peitellyt sitä, että nyt taakse jäänyt tapaus oli myös henkisesti vaikea paikka.

”Luulen, että kukaan muu ei tiedä, miten henkisesti monttuun se veti. On sellainen olo, että haluan näyttää itselleni, että siitä on selvitty.”

Tilanne oli Niskaselle uusi, sillä hän ei ollut kohdannut aikaisemmin vastaavaa loukkaantumista.

”Kun tapahtuu tuollainen asia, joka pysäyttää hommat siihen, niin silloin vain toivoo, että siitä paranee ja saa jatkaa, kun tästä niin paljon tykkää. Pitää vain muistaa nauttia silloin, kun kaikki on kunnossa ja saa kilpailla ja ainakin yrittää tehdä tulosta.”

”En unohda ikinä sitä lenkkiä.”

Niskanen kertoo saaneensa viime keväänä hiihdon ystäviltä valtavasti myötätuntoa ja kannustusta.

”Huomasin, että hiihdon ystäviä on paljon. Minullakin on ympärillä monia ihmisiä, jotka kannustavat. Mutta viime keväänä hämmästytti tosi paljon, miten tapaus kosketti monen montaa hiihdon seuraajaa.”

Niskanen palasi varovasti suksille keväällä Muonion Oloksella.

”En unohda ikinä sitä lenkkiä, kun työntelin tasuria. Siellä oli paikallisia kuntoilijoita, ja minulla oli kova kannustus sillä lenkillä. Jotkut mummot itkivät, kun he näkivät, että olin takaisin ladulla. Se oli hämmentävää. Ja tietysti jotenkin yllättivät kaikki muutkin viestit, joita sain murtuman aikana. Loukkaantuminen tuntui itsestäni tietysti pahalta, mutta niin se näytti tuntuvan hiihdon seuraajistakin.”

Nyt Niskasella on päättymässä ehjä ja suunnitelmien mukaan edennyt harjoituskausi.

Sen alussa hän joutui keskittymään siihen, että jalkalihasten kestävyys- ja voimaominaisuudet palautuivat loukkaantumista edeltäneelle tasolle.

Pekingin olympialaisiin tähtäävillä hiihtäjillä tärkeä harjoituskauden teema on ollut korkean paikan harjoittelu, koska nyt arvokisat kilpaillaan pitkästä aikaa korkealla. Olympialadut ovat noin 1 700 metrin korkeudella.

Niskanen on ollut korkealla yhteensä lähes kolme kuukautta, koska hän on ennen maajoukkueleirejä tai niiden perään ollut Italian Livignossa omalla leirillä.

Ennen loukkaantumista alkukausi oli yksi Niskasen uran parhaista, ja tähän kauteen hän on harjoitellut hyvin samalla tavalla.

Tosin korkean paikan harjoittelua ei kertynyt viime kaudella, koska kaikki maajoukkueleirit olivat koronatilanteen takia kotimaassa.

”Nousujen harjoittelua on tullut nyt enemmän”, hän kiteyttää oleellisimman eron viime kauteen.

”Juho tietää, että rakastan hiihtämistä ylämäkeen.”

Kerttu Niskanen ei aloita kilpailukauttaan vielä tänä viikonloppuna Vuokatin Suomen cupissa. Siellä ladut on rakennettu valtaviin kasoihin viime talvena tykitetystä säilölumesta.

Nousut eivät ole olleet Niskaselle mitenkään vastenmielisiä. Päinvastoin, hän sanoo rakastavansa hiihtämistä ylämäkeen.

Viime kesänä Niskasen puoliso ja valmentaja Juho Mikkonen ideoi erikoisharjoituksen, jossa Niskanen pääsi testaamaan, miten rakkaus nousujen hiihtämistä kohtaan kestää.

”Juho tietää, että rakastan hiihtämistä ylämäkeen, joten ehkä hän on halunnut jollakin tavalla minuakin miellyttää ja antanut tehdä muutamat spesiaalitreenit”, Niskanen sanoo – ja nauraa päälle.

Erikoisharjoitus oli sellainen, että Niskanen hiihti noin 1 200 metrin korkeudelta Bormiosta 2 758 metrin korkeudessa sijaitsevalle Passo Stelviolle. Sinne nousi toisesta suunnasta yksi viime syksynä ajetun maantiepyöräilyn Italian ympäriajon raskaimmista vuoristoetapeista.

Kun Niskanen hiihti nousun saman päivän aikana kahteen kertaan, vertikaalimetrejä noin neljän tunnin harjoituksessa kertyi siis yli 3 000.

Kyseessä oli tavallaan skiathlonharjoitus, sillä Niskanen hiihti ensin noin kahden tunnin nousun perinteisen rullasuksilla. Sitten hän tuli Mikkosen kyydissä autolla alas, ja sama uudelleen vapaan suksilla.

Tämän harjoituksen hän teki sekä kesä- että elokuun leirillään.

Niskanen ja Mikkonen tulivat tekemään nuo harjoitukset Livignosta, josta ajoaikaa kertyy noin tunti. Siirtymä tehtiin, koska Livignossa ei ollut tarjolla niin pitkiä nousuja.

”Ei yhtään onnellisempi olisi voinut olla.”

Muihin maajoukkuehiihtäjiin verrattuna Niskanen on siinä mielessä etuoikeutettu, että oma valmentaja on lähes aina mukana harjoituksissa.

”Juho on lenkillä mukana melkein koko ajan. Se on minulle ihanteellinen tilanne. Harvalla on sellainen mahdollisuus, että on valmentaja, joka jaksaa olla mukana. Enemmän on niitä ladun vieressä seisovia valmentajia. Pitää vain huolehtia, että mies pysyy siinä kunnossa, että jaksaa”, Niskanen sanoo hersyvän naurun kera.

Mikkonen valmentaa Niskasta nyt kolmatta kautta. Niskanen kiittelee jälleen kerran miehensä paneutumista ja intoa valmentamiseen ja kertoo, miten tämä nauttii siitä.

”Mielestäni hän hymyili yöllä unissaankin. Ei yhtään onnellisempi olisi voinut olla. Kyllä huomasi, että se oli mieluinen tilanne”, Niskanen kuvaa vaihetta, kun Mikkonen pääsi valmentamaan.

”Minulle on tärkeää nähdä, että toinen paneutuu ja nauttii siitä. Se antaa minullekin luottavaisen ja levollisen fiiliksen.”

”On vielä kova motivaatio ja halu tehdä tätä hommaa.”

Kerttu Niskanen käyttää muiden maajoukkuehiihtäjien tavoin edelleen kasvomaskia.

Pekingin kisojen ohjelmassa on Niskasen mielimatka, 10 kilometriä perinteisellä hiihtotavalla ja väliaikalähdöllä.

Niskasta polttelee tulevissa olympialaisissa myös se, että kisat hiihdetään korkealla.

”Se on minulle vain plussaa. Olen aina sopeutunut hyvin korkealle ja hiihtänyt siellä hyviä kisoja. Se antaa lisää mielekkyyttä ja varmasti myös itseluottamusta.”

Niskanen onkin saavuttanut merkittävän osan uransa parhaista mc-tuloksista 1 400–1 600 metrin korkeudella hiihdetyissä kilpailuissa, esimerkiksi Sveitsin Lenzerheidessa (voitto), Davosissa sekä Italian Cognessa (voitto).

”Jollakin voi olla jopa pelkoja korkealla kilpailemisesta, jos ei oikein sopeudu sinne. Se voi vaikuttaa henkisesti. Tilanne on erilainen, jos on positiivia muistoja.”

Kaksi olympia- ja kaksi MM-kisojen viestimitalia saavuttaneen Niskasen ura on edennyt niin pitkälle, että on perustelua kysyä, kuinka kauan se mahdollisesti vielä jatkuu.

Niskanen ottaa tämän asian kuitenkin puheeksi oma-aloitteisesti. Viime kausilla hän on kokenut omien sanojensa mukaan ylä- ja alamäkiä.

Mystiseksi jääneen pohjeluun murtuman lisäksi on ollut muun muassa ajautumista ylirasitustilaan, pientä sairastelua ja epävireisyyttä. Jotain on jäänyt usein hampaankoloon, vaikka kausiin on mahtunut hyviäkin jaksoja. On jäänyt sellainen olo, että rahkeet olisivat riittäneet parempaankin.

”En lopeta uraani vielä tähän olympiatalveen. Sen verran olen luvannut. On vielä kova motivaatio ja halu tehdä tätä hommaa. En ole myöskään miettinyt uran lopettamista. Ajattelen sen niin, että jos lopettamista alkaa miettiä, niin se aika lähenee.”

Viime kaudella Niskanen kertoi tehneensä testeissä ennätyksensä monissa mitattavissa asioissa, ja niiltä pohjilta hänen alkukautensa olikin todella hyvä.

”Nyt olen päässyt testeissä samoihin tuloksiin.”

Kilpailukautensa Niskanen aloittaa näillä näkymin ensi viikon lopulla kansainvälisissä Tykkikisoissa Oloksella. Siellä kauden ensimmäisen kilpailunsa on ilmoittanut hiihtävänsä myös Niskasen pikkuveli, Suomen ykköshiihtäjä Iivo Niskanen.

Kerttu Niskanen

  • Syntynyt kesäkuussa 1988, 33-vuotias.

  • Lähtöisin Vieremältä, asuu Sotkamon Vuokatissa.

  • Puoliso ja valmentaja on entinen maajoukkuehiihtäjä Juho Mikkonen.

  • Maajoukkuehiihtäjä vuodesta 2010 lähtien.

  • Saavutuksia: olympialaisissa hopeaa viestissä ja sprinttiviestissä (2014), MM-kisoissa kaksi viestipronssia (2015 ja 2017), olympialaisten ja MM-kisojen henkilökohtaisissa kilpailuissa parhaimmillaan neljäs, maailmancupissa yhdeksän kertaa kymmenen parhaan joukossa (kaksi voittoa).

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut