Aamulehti
Tamperelainen jääkiekko ei ole enää joulukuussa entisensä. Liigakiekko muuttaa pois Hakametsästä. Se on historiallinen ja tunteikas hetki tuhansille, jos ei kymmenille tuhansille jääkiekon ystäville. Monille tapaus on varmasti surullinen, mutta edessä koittavat sittenkin paremmat ajat.
Hakametsä oli ja on historiallinen, ainutlaatuinen pyhättö. Se Ensimmäinen. Se on nähnyt lukuisia mestaruusjuhlia, katkeria pettymyksiä, huimia taitureita. Se pitää sisällään tuhansia tarinoita. Siellä fanius, elämäntavat ja jääkiekkokulttuuri ovat siirtyneet isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Se on tuonut valtavaa merkitystä ja sisältöä monien elämään. Muualla Suomessa Hakametsä on lähes ensimmäinen Tampereesta mieleen tuleva asia.
Kun Hakametsä avattiin tammikuussa 1965, Tampere nousi rysäyksessä suomalaisen jääkiekon paalupaikalle. Pyhäjärven jäällä ja Koulukadun kentällä on oma tärkeä roolinsa jääkiekon aikajanalla, mutta Hakametsän merkitys on sittenkin omassa luokassaan.
Hakametsä nosti pelaamisen tasoa, muutti urheilun kuluttamisen tapoja ja alkoi sinetöidä jääkiekon valta-asemaa tässä maassa. Aamulehti julkaisi tiistaina Areena-liitteen, jossa on juttuja Hakametsän syövereistä, ja ne osoittavat, millainen merkitys jäähallilla on ollut – ei vain tamperelaiselle, vaan koko suomalaiselle jääkiekolle.
Tarinat todistavat, millä voimalla olosuhteiden kehitys vie lajia eteenpäin. Hakametsässä piti opetella pelaamaan toisella tapaa kuin mihin ulkojäillä oli totuttu. Uros-areenassa ei pelaaminen muutu. Katsojakokemus sen sijaan harppaa lähes samanlaisen loikan kuin 1965. Nyt Tampere on taas urheiluviihteen kuluttamisen ykkösruudussa. Tapahtuma-ala ja se, miten voimme tässä kaupungissa elää, viihtyä ja kokea, saavat uudenlaisia mahdollisuuksia. Tappara ja Ilves voivat kehittää bisnestään aivan eri tavalla kuin Hakametsässä.
Urheilun olosuhteet kehittyvät nyt vauhdilla. Se on vaatinut useilta tahoilta vuosien ja vuosikymmenien sitkeää työtä ja vahvaa uskoa, kun ajoittain mikään ei ole tuntunut etenevän.
Uros-areenan lisäksi kaupunkikuvaa koristaa kahden vuoden päästä uusi Tammelan stadion. Se on jalkapalloväelle yhtä iso asia kuin Uros-areena jääkiekolle. Vihdoin ja viimein Tampereelle tulee huippuluokan olosuhteet pelaamiseen ja jalkapallon seuraamiseen.
Tämän lisäksi Hakametsä muokataan palvelemaan useita eri lajeja ja Kauppiin nousee uusi pesäpallo- ja hiihtostadion.
Kohta onkin seurojen aika näyttää osaamisensa. Estradit ovat sellaiset, että muualla Suomessa katsotaan kateellisina – aivan kuin tammikuussa 1965.
Tamperelaiset ottivat Hakametsän ja Tammelan nopeasti omakseen. Niihin olemme kiinnittyneet. Kun mietimme jääkiekkoa ja jalkapalloa, mietimme Hakametsää ja Tammelaa. Niiden ainutlaatuista tunnelmaa ei enää pian ole. On alettava luoda uusia perinteitä.
Hakametsä ja Tammela olivat sydänten areenoita. Vasta vuosikymmenten päästä nähdään, yltävätkö uudet pyhätöt samaan. Alkuhuuma menee nopeasti ohi. Seuroilla sekä halli- ja stadionyhtiöillä on töitä edessään, jotta kannattajilla on jatkossakin kotoisa olo ja jotta urheilu tuntuu aidolta. Komeat areenat eivät yksin riitä. Urheilusisällön on oltava priimaa. Joukkueiden on puhuteltava yleisöä, niissä on oltava omia kasvatteja sekä valtakunnan parasta osaamista kentällä ja kentän laidalla.
Seurat pysyvät merkityksellisinä vain määrätietoisella työllä kannattajien, juniorien, vanhempien ja ympäröivän yhteiskunnan suuntaan. Se on ja pysyy – pelataan otteluja sitten Pyhäjärvellä, Koulukadulla, Hakametsässä tai Uros-areenassa.
