Tokion olympialaiset: Kommentti: Mira Potkosessa on samaa sitkeyttä kuin Tokion 1964 sankarissa ”Purtsi” Purhosessa, jonka suurta egoa ihmetteli Vesku Loirikin - Urheilu - Aamulehti

Mira Potkosessa on samaa sitkeyttä kuin Tokion 1964 sankarissa ”Purtsi” Purhosessa

Olympialaisissa avausottelunsa voittanut Mira Potkonen voi tehdä Tokiossa historiaa. Hänestä on kypsynyt omanlaisensa nyrkkeilyn tienraivaaja, siinä missä julkisuutta rakastaneesta Purhosesta konsanaan, kirjoittaa Marko Lempinen.

Mira Potkonen joutui koville, mutta vei avausottelunsa Tokiossa.

28.7. 8:00

Tokio

Nyrkkeilylegenda Elis Askin luonne ei ollut vaatimattomuudella pilattu. Ei ollut myöskään hänen valmennettavansa Pertti ”Purtsi” Purhosen, joka Tokion 1964 olympialaisten kynnyksellä tokaisi lehdistölle:

– Kun minä menen Tokioon ja tuon sieltä mitalin, Mannerheimintietä on syytä leventää, hän latasi.

Teknisesti taitavaksi iskijäksi kuvailtu Purhonen piti lupauksensa: pronssia tuli nyrkkeilyn 67-kiloisten sarjassa. Tuuriakin oli, suomalainen oli tappiolla viimeisessä matsissa, joka keskeytettiin vastustajan silmäkulman auettua. Vaan väliäkös sillä, ei varsinkaan tämän värikkään persoonan kohdalla.

Tokion olympiapronssi siivitti Purhosen juuri sinne, minne hän oli aina halunnutkin: koko kansan tuntemaksi julkkikseksi. Nyrkkisankari janosi mediahuomiota, ja sitä siunaantui sittemmin erityisesti missinä tunnetun Teija Sopasen elämänkumppanina. Toki muistakin ansioista.

Stadin raikulipoika jätti Tokioon taannoin sellaisen suomalaishengen, josta Mira Potkosen oli hyvä ammentaa voimaa tiistaiseen, voitokkaaseen olympia-avaukseensa Kokugikan legendaarisella sumopainiareenalla.

Ja on uudelleen perjantaina.

Purtsi Purhonen oli omanlaisensa urheilusankari. Piinkovasta harjoittelusta, jota nyrkkeily aina huipulla vaatii, mies ei juuri perustanut. Nyrkkeilyvaikuttaja Risto Merosen mukaan Purtsi oli yleensä se, joka hävisi muun muassa leireillä vedetyt leuanvetokilpailut.

– Mutta sitten kun mitattiin, että kuka iskee tehokkaimmin miestä vartaloon, Purtsi oli ylivoimainen. Hän oli tosi kovaluonteinen kaveri, jonka lyöntilahjakkuus haki vertaistaan, Meronen muistelee 2011 edesmennyttä iskijää.

Potkonen, Rion olympialaisten 2016 pronssimitalisti, ei ole yhtä tekninen ottelija kuin Purhonen, vaan hän nojaa enemmän tiukkaan tappelijaluonteeseensa, katutappeluhenkeen. Yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyy, ja nimenomaan sieltä ominaisuuskirjon ratkaisevimmasta päästä: periksiantamattomuudesta.

Jos oli Purhonen kehässä lannistumaton, myöskään Potkonen ei ole ollut urallaan ensimmäisenä luovuttamassa. Juuri tästä jo 1964 Tokion jalkautetusta suomalaishengestä Potkosen seuraavakin vastustaja, Etelä-Korean Yeonji Oh, saanee tuta.

Voitti Potkonen tai ei, rohkeutta häneltä tuskin taaskaan puuttuu. Hän puskee Tokiossa eteenpäin samanlaisella jääräpäisyydellä kuin Purhonen konsanaan, anteeksi pyytelemättä.

Marko Lempinen raportoi olympiakisoista Tokiossa.

Kun Elis Ask iski silmänsä Purhoseen, hän hehkutti osuneensa kultasuoneen. Purhosesta kypsyi lapsitähti, mutta viimeistään olympiapronssin jälkeen ongelmaksi muodostui, että hän kurkotti liiaksi pilviin.

Siksipä Purhosen parhaan puhdin voi sanoa sammuneen Tokion huumaan. Itsevarman persoonan merkitystä suomalaisnyrkkeilyyn on joka tapauksessa syytä pitää suurena, sillä hän oli tietyssä mielessä aikaansa edellä.

Purhonen oli lajissaan ensimmäinen, joka osasi muuttaa menestyksen tähteydeksi. Tai siis Purtsihan pisti suorastaan show´n pystyyn.

Purhonen osasi elää kansan pulssilla, ja niinpä hän muun muassa järjesti suureksi puheenaikeeksi nousseen näytösottelun näyttelijä Vesa-Matti ”Vesku” Loiria vastaan. Loiri harrasti itsekin jonkin verran kilpanyrkkeilyä, eikä hän 1960- ja 1970-luvuilla myöskään katutappeluita kaihtanut.

Kaksikko ystävystyi nopeasti. Kun Purhonen ja Loiri sittemmin nähtiin säännöllisesti Stadin yössä, usein sattui ja tapahtui. Jopa kansan rakastama supertähti Loirikin hämmästeli kaverinsa suurta egoa, joka ei olisi ilman symbolista levennystä Mannerheimintielle mahtunut.

Purhonen todisti show’llaan, että urheilu ja viihde olivat jo tuohon aikaan lähempänä toisiaan kuin useimmat ymmärsivätkään. Moni tämän päivän etevistä nuorista sometähdistäkin saattaisi olla kateellinen Purtsin tempauksista.

Jos Purhonen olisi syntynyt myöhemmin ja lyönyt itsensä läpi vasta Tokion 2021 kisoissa, hänestä olisi saattanut kypsyä miljonääri. Voi kuitenkin olla, että siinäkään tapauksessa hän ei olisi mahtanut mitään itselleen – luonteensa liialliselle vauhdille, joka usein hyytyi vasta krapulaan.

Tiistaisen avausottelunsa jälkeen Potkonen tanssi Tokion kulisseissa kuin muuan elokuvahahmo Rocky Balboa konsanaan. Jalat olivat sen verran pahasti hapoilla, että suomalaisen oli pakko pitää itsensä jatkuvassa liikkeessä.

Vaikka Potkosen eleet olivat kuin suuresta maailmasta, hän tuskin odottaa lisää leveyttä Mannerheimintielle, vaikka tekisi historiaa Tokiossa. Potkosesta voi tulla koko nyrkkeilyn olympiahistorian vanhin mitalisti.

Ei silti, tässä ajatusleikissä yksi kaista olympiauransa päättävälle Potkoselle Mannerheimintieltä ilman muuta kuuluisi – sen verran suuri on hänen vaikutuksensa ollut suomalaiseen naisnyrkkeilyyn.

Naisnyrkkeily ei ole kylpenyt buumissa Potkosen 2016 mitalin jälkeen, mutta saavutuksen jälkeen Suomessakin on pidetty uskottavana sitä, että naiset ylipäätään nyrkkeilevät. Takavuosina sellainen ei olisi tullut monen mielestä kuulonkaan.

Potkonen on kypsynyt omanlaisensa tienraivaaja, siinä missä Purhosestakin taannoin. Kova saavutus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: