Olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela teki haulikkoonsa muutoksen, johon harva uskaltaa ryhtyä: ”Vanhaan en palaa” - Urheilu - Aamulehti

Satu Mäkelä-Nummela tähtää savikiekkoon ampumaradalla Orimattilassa.

Jälleen lähtee laulu soimaan

Haulikkoampuja Satu Mäkelä-Nummela ampuu savikiekkoja iskelmien tahdissa. Kesäolympialaisten viimeisin kultamitalisti aikoo jatkaa niin kauan kuin ei ole ”vanhainkotikunnossa”. Tokioon hän lähtee kisaamaan aseella, johon hän teki muutoksen, johon harva ryhtyisi ennen suuria kisoja.


21.7. 8:00

Orimattila

Paula Koivuniemeä, Tapani Kansaa, Erkki Junkkarista, Kari Tapiota. Haulikkoampuja Satu Mäkelä-Nummela ei ole kovin tarkka siitä, mitä musiikkia hän kuuntelee kilpailujen aikana, kunhan se on iskelmää.

Kisan aikana hän keskittyy tiukasti tähtäämään jokaista savikiekkoa, mutta heti kun aseet vaikenevat, Mäkelä-Nummelan vanhasta MP-soittimesta lähtee laulu soimaan.

–Ei pidä lähteä mihinkään hienouksiin. Inhoan moderneja vehkeitä. En ole ladannut puhelimeen mitään, Mäkelä-Nummela, 51, sanoo nauraen harjoitusradallaan Orimattilassa.

Haitaria Mäkelä-Nummela osaa soittaa toki itsekin. Vanhaa tanssimusiikkia hän kuunteli jo lapsena, kun radiossa soi Metsäradio, josta hän nauhoitti kappaleita c-kasetille.

–En osaa lukea kunnolla nuotteja, mutta menee, kun kuulen kappaleen. Pienenä otin salaa isän haitarin ja merkkasin soittopaikkoja sinitarralla.

Haitari soi vielä nykyäänkin, vaikka harvemmin.

Kun Mäkelä-Nummela palasi vuonna 2008 Pekingistä trap-ammunnan olympiavoittajana, hän sai lahjaksi uuden torven. Alttotorven soitto loppui paikallisen puhallinorkesterin lopetettua.

–Olin porukan nuorin soittaja. Nyt olen olympialaisiin osallistuvista vanhin naishaulikkoampuja.

Mäkelä-Nummela on myös viimeisin suomalainen kesäolympialaisten kultamitalisti. Mitä se kertoo suomalaisesta olympiaurheilusta?

–Onhan se hieno kunnia, mutta olemmeko me suomalaiset vain huonoja vai pitääkö alkaa treenata enemmän? Lapsuudesta muistan, että keihäänheitto oli varma mitalilaji. Nyt menestystä voi tulla muusta lajista, kun palapelin osaset sattuvat kohdalleen.

Satu Mäkelä-Nummelan haulikko maksaa noin 12 000 euroa. Tokiota varten hän lyhennytti sen perää. ”Aika uskaliasta tässä vaiheessa.”

Trap on vaativa haulikkoammuntalaji, jossa ammutaan yhteensä 125 savikiekkoa 25 laukauksen erissä. Ampuja voi käyttää yhteen laukaukseen kaksitoista sekuntia. Näin yksi erä kestää 20–25 minuuttia.

Vaatii hyvää rytmitajua ja keskittymistä, kun savikiekkoja tulee heittohaudasta kolmesta suunnasta: kaksi vasemmalta, yksi keskeltä ja kaksi oikealta. Trapia ammutaan viiden ampujan rivissä. Jokainen ampuu kerrallaan, ja sitten siirrytään yksi paikka eteenpäin.

Ampujan pitää reagoida nopeasti. Kiekon lähtönopeus on noin 100 kilometriä tunnissa. Mitä kauemmas kiekko ehtii ilmaan, sitä vaikeampaa siihen on osua.

–Ei ole yhtään helppoa tai vaikeaa kiekkoa. Jokainen laukaus on kuin sadan metrin juoksu: lähtö, kiihdytys ja maali. Ajatus ei saa kääntyä negatiiviseksi, vaikka laukaus menisi ohi ja voimasana nousisi huulille. Silloin seuraavakin voi mennä ohi. Vaikka tietää tekniikan ja kaiken, 80 prosenttia on kiinni pääkopasta, Mäkelä-Nummela sanoo.

Neljänsiä olympialaisiaan odottava Mäkelä-Nummela kertoo valmistuneensa Tokioon huolellisesti. Niin hän teki myös vuosi sitten, kunnes koronapandemia siirsi olympialaisia vuodella.

–Toivon, että olen paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten.

Olympiapaikkansa Mäkelä-Nummela varmisti hyvissä ajoin. Hänet nimettiin joukkueeseen joulukuussa 2019. Hyvä niin, sillä olympiakevään kilpailut eivät sujuneet suunnitelmien mukaan.

–EM-kisat menivät ihan persiilleen, Mäkelä-Nummela sanoo 18. sijastaan kesäkuun alussa Kroatiassa käydystä kilpailusta, jossa hän oli toiseksi paras suomalainen Noora Antikaisen (11.) jälkeen.

EM-radalla Mäkelä-Nummela sai rikki 109 kiekkoa. Vuoden 2019 maaliskuussa hän ampui nykyisen maailmanennätyksen 123 kiekkoa Acapulcossa Meksikossa.

Ennen EM-kisoja Mäkelä-Nummela ampui noin 12 000 harjoituslaukausta. EM-kisojen jälkeen hän lyhensi haulikon perää 1,5 senttiä. Se oli uskalias päätös tuossa vaiheessa.

–Rohkea rokan syö. Vanhaan en palaa. Mitään en häviä, on vain voitettavaa. Jos uudella perällä pitää mättää samat 12 000 laukausta, se on mahdoton yhtälö.

Satu Mäkelä-Nummela kultaradalla Pekingissä vuonna 2008.

Olympiahistoriassa Tokio on ollut suomalaisille mieluisa paikka. Pentti Linnosvuo ja Väinö Markkanen voittivat siellä pistooliammunnassa kultaa vuonna 1964.

–Älä kysy multa vanhoista tilastoista, Mäkelä-Nummela sanoo ikään kuin arvaten ajatuksen kysymyksestä, miten paljon perinteet velvoittavat.

–Voihan sitä laittaa painetta. Nimet ovat tuttuja. Olen tavannutkin Linnosvuon joissain kinkereissä.

Tällä kertaa suomalaismenestys on pelkästään haulikkoampujien varassa. Mäkelä-Nummelan lisäksi joukkueessa on ensi kertaa kaksi muuta haulikkoampujaa: Eetu Kallioinen ja Lari Pesonen skeetissä.

Trap-ammunnassa kiekko lentää ampujasta poispäin. Skeetissä kiekkojen määrää ja lentosuuntaa ampujasta nähden vaihdellaan.

Miesten skeetissä kisataan Tokiossa 25.–26. heinäkuuta. Naisten trapin kilpailu on 28.–29. heinäkuuta Asakan ampumaradalla, jonne on rakennettu väliaikaiset olympiatasoiset kilpailupaikat. Samassa paikassa ammuttiin myös vuonna 1964.

–Mennään sinne taistelemaan. Ensimmäiset olympialaiset olivat hienot, toisissa [Lontoo 2012] jäin pummista ulos finaalista, ja kolmannet [Rio 2016] menivät nihkeästi. Toivottavasti nyt lähdetään nousukiitoon, Mäkelä-Nummela sanoo.

Skeet-ammuntaan liittyy myös yksi olympialaisten erikoisuus. Kiinalainen Zhang Shan voitti skeetissä olympiakultaa Barcelonassa vuonna 1992. Barcelonan jälkeen skeet-ampujanaiset eivät enää kilpailleet yhdessä miesten kanssa.

–Vaikka me naiset olemme taitavia, miesten tulokset ovat yleensä parempia. Naisten kärki ampuu kisoissa 119 kiekkoa, miehillä 120:llä ei meinaa päästä finaaliin [alkukilpailujen kuusi parasta].

Shanin menestys osoitti, ettei ammunta ole voimalaji vaan puhdas taitolaji.

Fyysistä kuntoakin toki tarvitaan. Sitä Mäkelä-Nummela kertoo pitävänsä yllä hyöty­liikunnalla: talvella lumitöitä ja hiihtoa, kesällä nurmen­leikkuuta ja lenkkeilyä.

–Kuntosalille en suostu menemään. Peruskunnon pitää olla hyvä. Kisapäivät ovat kuumia ja pitkiä. Jos on kuin makaroni, se vaikuttaa tulokseen.

Euroopassa monet huippuampujat ovat nimellisesti töissä armeijassa, poliisissa tai rajavartiostossa. Käytännössä he ovat valtion tukemia ammattiurheilijoita.

Olympiakullan jälkeen Kärkkäisen tavaratalo tarjosi Mäkelä-Nummelalle töitä urheilu­vaatteiden myyjänä.

–Sanoivat, ettei haittaa, vaikka kerroin, että olen sitten paljon poissa töistä urheilun takia. Työ ei ole raskasta, mutta se käy kinttujen päälle. Tänä vuonna en ole ollut kuukauttakaan töissä. Siitä iso kumarrus työnantajalle, hän kertoo.

–Tulisin hulluksi, jos pelkästään ampuisin. Pakko on käydä töissä. Nykyinen järjestely sopii minulle.

Satu Mäkelä-Nummela kisasi tyttärensä Saran kanssa samassa ryhmässä kesällä 2020 Orimattilassa.

Ampumaurheilu on perheen yhteinen työ ja harrastus. Aviopuoliso Matti Nummela valmentaa, ja myös lapset Patrik ja Sara ampuvat. EM-kisoissa Sara putosi nuorten parikisan pronssiottelusta uusinnassa.

Patrik pitää isänsä kanssa 70 hehtaarin viljatilaa Orimattilassa ja etsii syksyllä kumppania tv-sarjassa Maajussille morsian.

Hyvässä lykyssä on mahdollista, että seuraavissa kesäolympialaisissa Pariisissa 2024 haulikkoradalla nähdään kaksi Mäkelä-Nummelaa: äiti ja tytär.

–Miksikäs ei. Teen tätä niin kauan kuin on tahtoa ja halua, viitsii harjoitella ja pysyy terveenä eikä ole ihan vanhainkotikunnossa.

Satu Mäkelä-Nummela harjoitusradalla Orimattilassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: