Kolumni: Classicin mestaruus oli salibandyn voitto - Urheilu - Aamulehti

Classicin mestaruus oli salibandyn voitto – tamperelaisryhmän muodonmuutoksesta voi moni ottaa oppia

Salibandyväellä on kauden jälkeen edessä vakavat keskustelut.

11.4. 17:47

Aamulehti

Kriisi on ehkä liioiteltua, kun joukkue voittaa runkosarjassa 26 ottelusta 24. Tampereen Classic on kuitenkin hilannut riman niin korkealle, että joukkuetta ei arvioida enää vain voittojen määrässä.

Classicin peli oli kaukana sen parhaasta tasosta, kun runkosarja läheni loppuaan ja vielä pudotuspelien aikanakin. Classic on aidosti murenemassa, ajateltiin.

Sitten tapahtui jotain, josta lähes kaikki suomalaiset huippuseurat lajista riippumatta voivat ottaa mallia. Kun oli pakko alkaa voittaa, Classic pelasi paremmin kuin ehkä koskaan dynastiansa aikana. Joukkue esitti välierien lopussa ja finaaleissa niin totaalista ylivoimaa, että sarjan yleisen kiinnostavuuden kannalta oli ehkä parempikin, että vire löytyi vasta viime metreillä.

Classic näytti, mitä voittamisen tuoma kokemus käytännössä tarkoittaa. Joukkue ei panikoinut heikoilla hetkillä, vaan etsi ratkaisuja, kehitti peliään ja luotti tekemiseensä.

Kruununa oli ykköskentän häikäisevät otteet pudotuspelistä toiseen. Classicin ykkönen on helppo nimetä maailman parhaaksi kokonaisuudeksi, joka jätti Oilersin tähtivitjan täydellisesti varjoonsa. Sami Johanssonin vire oli ennennäkemätön, mutta Classicilla oli pelipaikkansa paras yksilö myös toisessa päässä. Maalivahti Lassi Toriseva heittäytyi lähes joka pallon tielle ratkaisuhetkillä.

Classicin mestaruus on myös salibandyn voitto. Tamperelaiset esittivät salibandyä parhaimmillaan. Oilers muistetaan kyseenalaisista taklauksista ja harmaalla alueella pelaamisesta.

Salibandyväellä on kauden jälkeen edessä vakavat keskustelut, mihin suuntaan lajia oikein halutaan kehittää. Päähän kohdistuneet taklaukset, pallottomien pelaajien torppaukset ja jatkuvat pikkurikkeet, jotka vievät taidolta tilaa, ovat alkaneet olla arkipäivää.

Näissä juuri Oilers kunnostautui.

Sääntökirja ja tuomarityöskentely eivät ole pysyneet lajin ja pelaajien nopean kehityksen mukana. Moni huippupelaaja on alkanut puhua ääneen, että he eivät enää tiedä, mitä kentällä saa tehdä. Tämä on lisännyt pikkurikollista peliä, jonka vahtimiseen kaksi tuomaria ei enää riitä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: