Pori
Mitähän kuuluu Kaarlo ”Kulta-Kalle” Kangasniemelle, tänään 80 vuotta Porissa?
Kiitos kysymästä, ei ole vanhus lähelläkään höperyyttä tai kuolemaa.
Sairaudet selätetty 6–0, risat paikat putsattu ja paikattu. Tavoite on jo vuodessa 2041: penkiltä satavuotiaiden ME, 100 kiloa.
– Voisin viimein ajatella itseäni isä-Juhon veroisena, Kangasniemi miettii.
Elon iltapäivässä Kalle on kypsynyt sovintoon vähättelijöiden ynnä solvaajiensa kanssa. Näin hän kirjoitti someseinälleen 4. tammikuuta klo 6.26:
"Olen usein pilannut jotain parilla sanalla tai pienellä teolla. Ollut väärään aikaan väärässä paikassa. Loukannut tai satuttanut ihmisiä.
Tehnyt asioita, jotka haluaisin perua. Saanut ihmiset vihaamaan itseäni.
Monet ovat levitelleet minusta juttuja, jotka eivät ole totta. Useat ovat luulleet tietävänsä elämästäni jotain, vaikka eivät tiedä. Silti olen tässä ja jatkan eteenpäin. Välitän heistä, jotka antavat syyn välittää. Olen usein pahoillani jostain asiasta ja vannon, etten koskaan satuttaisi ketään tahallani."
Jos tuosta on apua uuteen imagoon, niin a vot. Kangasniemeä harmittavat nyt vanhat jutut hormonien käytöstä – olkoonkin, ettei se ollut kiellettyä, että kaikki huiput käyttivät ja että lääkärit sillä jopa kerskailivat.
– Kova paikka. Sain päälleni hirmuisen isonvihan. Lankapuhelimesta tuli vuosia, että tuommoiselta nirri pois, tuut tuut..
Harmia riitti. Kangasniemi muistaa kaunaisen ajan, jolloin SVUL ja TUL torpedoivat toistensa menestystä. Kun Suomea saivat edustaa vain porvarit, uutta seuraa pakosta perustavat työväen miehet itkivät ääneen.
”Kallelle” riitti pääsy edustamaan isänmaata.
Hän on yhä tv-urheilun suurkuluttaja snookeria myöten. Hyvä mieli tulee, kun suomalainen pärjää, vaikka sitten akankannon MM-kisoissa.
Pikku Kalle suuntaisi nyt golfkentille. Mikä kiehtova laji! Seistä paikallaan ja huitaista pikkuista palloa. Rasitus minimaalinen, katsomossa ison lompsan sponsoreita, joita ei nostolavan tuntumassa koskaan näkynyt.
Kulta-Kallen höynäytyksestä on tullut jo taru. Luvattu vaikka mitä, viimeksi nimikkokatu.
Patsaasta on väännetty vuosia. Virolaisesta kollegasta Jaan Taltsista niitä on ainakin kaksi. Kangasniemelle riittää, jos kaupungin johto tulisi pojanpoika Ilmarin apumiehiksi kasaamaan lumiukkoa.
Totta kai ”Kalle” tajuaa uniikin arvonsa, mutta on hänelläkin esikuvansa.
Hirmurautoja kauhistellut ja varhaista kuolemaa ennustanut Paavo Nurmi olkoon kungen, mutta idoli on Tapio Rautavaara. Näytti ”Kallelle” venytettyä Laihian markkaa ja opetti, että tämmöisiä saa, kun pärjää. Ja että jos ei kunnian kukko laula, täytyy veisata itse.
Kangasniemi haluaa jatkaa tuota narinaa. Mitalit oikeaan hintaan urheilumuseoon mykistyvien jälkipolvien iloksi!
– Saisi mennä parempi puku päällä Sarpiin kahveelle Porin torille.
Tai olkoon tuokin. Kangasniemen runoja kerätään jo kansiin. Tässä synttärihaiku olympiavoittajasta.
"Karhun voima,/ leijonan sydän,/naisen tahto,/ rakkautta urheiluun,/ himoa hitonlaista,/ kehon muoto Venuksen./ Oi pyhä Venus Olympus!