Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Aamulehden Jukolan julkkisjoukkue: Puiden kasvusuunta voi antaa biologille vinkkejä suunnistukseen, sillä yliopiston johtotehtäviin siirryttyä maastossa liikkuminen on jäänyt vähemmälle

Jukolan viestissä 2019 Kangasalla kirmaa Aamulehden 23-henkisen lukijajoukkueen lisäksi myös paikallisista nimimiehistä ja -naisista koostuva julkkisjoukkue. Esittelemme kahdeksanhenkisen julkkisjoukkueen yksi kerrallaan. Luonnontieteilijä ja tulevan Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls kertoo ajatuksiaan metsään menemisestä. Miksi lähdit mukaan Aamulehden julkkisjoukkueeseen? –Asia on erinomaisen tärkeä. Uuden tehtäväni myötä tämä auttaa myös verkottumaan Pirkanmaalla ja Tampereella, arkisin Tampereella ja viikonloppuisin Espoossa perheensä kanssa asuva Walls kertoo. Osaatko käyttää kompassia ja tunnetko karttamerkit? –Luulen, että meillä on tässä kaikilla vähän haastetta! Viimeisin kompassin käyttö menee kouluajoille asti, siitä on aika pitkä aika. Mutta pohjoisnapa on varmaan siellä, missä se suurin piirtein silloinkin oli. Viihdytkö metsässä? –Tykkään sienestää ja kulkea metsässä, se on rauhoittumisen paikka. Tykkään erityisesti merenrannan kallioisesta männiköstä. Sitä ei aivan löydy täältä, mutta onhan se harjumetsä omanlaisensa. Oletko koskaan eksynyt missään? –Metsät, joissa liikun, ovat olleet aina tuttuja eikä eksymisen vaaraa aivan hirveästi ole. –Mutta eksymisiäkin sattuu joskus, joten siinäkin mielessä tämä on haaste. Täytyy siinä tapauksessa katsoa luonnon merkkejä, miten päin puut kasvavat ja missä on kosteampaa tai kuivempaa, niin ehkä niistä saa apua. Aina pitäisi kai muistaa myös vilkuilla, että missä aurinko on keskipäivän aikaan, luonnontieteilijätaustainen Walls tuumaa. –Pitkään olen jo tehnyt tutkimusjohtamiseen liittyviä tehtäviä, joten maastossa liikkuminen on jäänyt vähemmälle. Onko liikkuminen osa arkeasi? –Yritän aina työpäivän jälkeen tehdä pienen kävelylenkin irrottautuakseni töistä. Mutta jos sää ei suosi, niin menen mieluummin saunaan rentoutumaan. –Enemmän pitäisi tehdä. Luulen, että se on tässä iässä monelle tuttua, kun työtaakkaa on paljon ja päivät venyvät pitkiksi, niin liikkuminen jää vähemmälle. Tämä projekti haastaa myös itseni kiinnittämään huomiota asiaan. Mikä on paras urheilumuistosi? –Olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 18-vuotiaana ja kuuluin silloin lukion yleisurheilujoukkueeseen. En ole mikään pikajuoksija, mutta juoksimme erilaisia matkoja ja oli kiva olla lukion joukkueessa mukana. Mutta siitä on kauan aikaa, Walls naurahtaa. Oletko enemmän joukkuepelaaja vai yksilöurheilija? –Olen hybridi. On paljon asioita, joita pitää pystyä tekemään oman pääkopan sisällä, mutta niitä ei pysty tekemään loppuun saakka yksin. Tai toisin päin, tarvitaan ensin tiimi, mutta sitten täytyy yksin saattaa asia loppuun. Monet asiat vaativat molempia. Millaiseksi veikkaat oman roolisi julkkisjoukkueessa muotoutuvan? –Voisin ehkä avata erilaisten kasvillisuusvyöhykkeiden saloja muille, Walls nauraa hyväntuulisesti. Kuka: Tulevan Tampereen yliopiston rehtori. Tohtori ja professori, joka työskenteli aiemmin muun muassa Luonnonvarakeskuksen pääjohtajana. Syntynyt: 27.3.1961 Asuu: Viikot Tampereella, viikonloput Espoossa perheen kanssa Perhe: Puoliso ja kaksi nuorta aikuista lasta Muuta: Walls on taustaltaan biologi ja ekologi, jonka suunnistus ei jää ainakaan maaston tunnistamisesta kiinni.