Rauhansopimus päätti Pohjois-Irlannin väkivaltaisuudet tasan 25 vuotta sitten – poliittinen kahtiajako on silti yhä olemassa: ”On aina mahdollisuus heilahtaa”

STT

Maanantaina 10. huhtikuuta tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Britannian ja Irlannin silloiset pääministerit Tony Blair ja Bertie Ahern allekirjoittivat pitkänperjantain sopimuksen. Se päätti Pohjois-Irlannin kolme vuosikymmentä kestäneen konfliktin, jossa kuoli noin 3 600 ihmistä.

Sopimus rauhoitti väkivaltaisuudet, mutta toisaalta se jähmetti Pohjois-Irlantiin poliittisen kahtiajaon, joka on edelleen olemassa, sanoo johtava asiantuntija Jyrki Ruohomäki Kriisinhallinta­keskuksesta (CMC Finland).

Sopimuksen tekstiosuudesta on käytetty termiä ”luovaa epämääräisyyttä”, Ruohomäki sanoo. ”Molemmat osapuolet pystyivät tulkitsemaan sen parhain päin.”

Pääosin protestanttiset unionistit saivat lupauksen, että Pohjois-Irlannin perustuslaillista asemaa osana Britanniaa ei muuteta ilman alueen väestön suostumusta. Pääosin katolilaiset nationalistit puolestaan saivat vakuutuksen, että Pohjois-Irlanti voi liittyä Irlannin tasavaltaan, jos Pohjois-Irlannissa enemmistö näin haluaa.

Sopimukseen kirjattiin myös, että Pohjois-Irlannin ensimmäinen ministeri tulee suurimmasta poliittisesta blokista ja pääministerin sijainen toisesta blokista.

Ruohomäki huomauttaa, että 25 vuotta on lyhyt aika siihen nähden, että konfliktin juuret yltävät satojen vuosien taakse. ”Vielä on ehkä liian aikaista sanoa, oliko sopimus ratkaiseva siinä, että yhteiskunnallinen jako saataisiin purettua.”

Jumittavat paikallishallintoa

Poliittiset jännitteet Pohjois-Irlannissa ovat Britannian EU-eron myötä taas kasvaneet.

Olennainen osa pitkänperjantain sopimusta on Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen avoin raja. Brexit kuitenkin teki rajasta EU:n ulkorajan, mikä on johtanut ongelmiin muun muassa kauppa­järjestelyissä.

Kolme vuotta sitten solmittu Pohjois-Irlannin pöytäkirja siirsi tulli- ja rajatarkastukset Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välille. Järjestelyä on vastustanut erityisesti Pohjois-Irlannin unionistinen puolue DUP.

Maaliskuussa astui voimaan Britannian ja EU:n solmima Windsorin puitesopimus, jonka on tarkoitus helpottaa muun muassa kaupankäyntiä. Sopimuksen myötä tavarat virtaavat esteettä Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välillä. Tarkastuksiin joutuvat vain ne tuotteet, jotka on tarkoitus viedä edelleen Pohjois-Irlannista EU:hun.

Paikallista keskustelua seuranneen Ruohomäen mukaan vaikuttaa siltä, että DUP:n johto saattaisikin olla valmis hyväksymään sopimuksen, mutta kysymysmerkki on vielä, onnistuuko se myymään asian kannattajilleen.

Pohjois-Irlannin alueparlamentin Stormontin toiminta on ollut jumissa viime vuodesta saakka Pohjois-Irlannin pöytäkirjaa vastustavan DUP:n boikotin vuoksi. ”Paikallishallinnon käynnistämistä on yritetty jo pitkän aikaa. Se on se Pohjois-Irlannin iso poliittinen ongelma, ja siihen ei näy ihan helppoa ratkaisua”, Ruohomäki sanoo.

Pitkänperjantain sopimus päätti Pohjois-Irlannin kolme vuosikymmentä kestäneen konfliktin. Arkistokuva Lontoosta näyttää, miltä Irlannin tasavaltalaisarmeijan eli IRA:n tekemän iskun jäljet maaliskuulta 1973. Kuva: AFP / Lehtikuva

Vähemmistö yhdistymisen kannalla

Unionisteja on uhannut myös se, että tasavaltalaismielinen Sinn Fein -puolue otti viime vuonna Pohjois-Irlannissa historiallisen vaalivoiton. Sinn Fein tavoittelee kansanäänestystä Pohjois-Irlannin yhdistymisestä Irlannin tasavaltaan, ja puoluejohtaja Mary Lou McDonald on sanonut odottavansa äänestyksen tapahtuvan vuosikymmenen sisällä.

Ruohomäki pitää äänestyksen toteutumista hyvin mahdollisena. Esimerkiksi Irish Timesin viimevuotisen mielipidekyselyn perusteella Pohjois-Irlannissa kuitenkin äänestettäisiin Irlannin yhdistymistä vastaan. Irlannin tasavallassa enemmistö oli yhdistymisen kannalla.

Ruohomäki arvioi, että äänestyksessä painaisivat myös talousnäkökulmat, sillä Pohjois-Irlanti on tällä hetkellä paljolti Britannian subventioden varassa. ”Jos äänestys joskus tulee, siinä varmaan aika paljon ihmiset äänestävät lompakollaan, eikä pelkästään sillä, mikä on heidän kulttuurinsa, identiteettinsä tai uskontokuntansa.”

Protestanttien ja katolisten asuinalueet erottava rauhanmuuri halkoi osaa Belfastista tammikuussa 2017. Kuva: PAUL FAITH / AFP / Lehtikuva

Terroriuhkatasoa nostettiin

Britannian hallitus nosti maaliskuun lopulla Pohjois-Irlannin terroriuhkatasoa tasolle vakava, kun se aiemmin oli tasolla merkittävä. Vuotta aiemmin uhkatasoa oli muutettu toiseen suuntaan, vakavasta merkittäväksi.

Muutos tarkoittaa sitä, että Britannian tiedustelupalvelu MI5 pitää erittäin todennäköisenä, että alueella voi tapahtua terrori-isku, sanoi Pohjois-Irlannin asioiden ministeri Chris Heaton-Harris tuolloin.

Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin on määrä saapua tiistaina vierailulle Pohjois-Irlantiin juhlistamaan rauhansopimuksen merkkipäivää. Toimittajien kysyessä asiasta Biden vakuutti, ettei terroriuhkatason nosto vaikuta hänen matkaansa.

Ruohomäki näkee, että uhkatason nostossa on kyse varotoimenpiteestä. ”Tässä on samanaikaisia isoja prosesseja, jotka voivat mennä huonostikin. On brexitin tuomat jännitteet. On sopimuksen 25-vuotisjuhla, mikä nostaa keskusteluun kysymykset, minkä takia sopimus tehtiin ja miten niissä on päästy eteenpäin. Ja kolmantena vielä demografiset asiat.”

Demografisilla asioilla Ruohomäki viittaa nationalistien äänen ja Sinn Feinin nousuun Pohjois-Irlannissa.

Kaiken kaikkiaan Ruohomäki ei kuitenkaan näe Irlannissa tällä hetkellä varsinaista väkivallan uhkaa. ”Tilanne ei tällä hetkellä näytä mitenkään kauhean huolestuttavalta, mutta sillä on aina mahdollisuus heilahtaa jompaankumpaan suuntaan.”