STT
Perun presidentin vaihtuminen on Suomessa pikku-uutinen. Kun viidessä vuodessa nähdään kuusi eri presidenttiä, presidentin pysyminen pestissään voisi olla viraltapanoa suurempi ihme.
Edelliset presidentit ovat lähteneet tai heidät on pantu viralta esimerkiksi korruptiosyytteiden vuoksi. Nykyisen presidentin eroa vaatii kongressin sijaan kansa: monille ei kelpaa joulukuussa syrjäytetyn Pedro Castillon paikalle noussut entinen varapresidentti Dina Boluarte.
Viime kesänä Suomen Perun-suurlähettiläänä aloittanut Antti Rytövuori huomauttaa, että epävakaus Perussa on jatkunut jo vuosia. Nyt poikkeuksellisen tilanteesta tekee se, että mielenosoituksissa ja mellakoissa on kuollut kymmeniä ihmisiä, ihmisoikeusjärjestöjen mukaan monet poliisin ja turvallisuusjoukkojen suhteettoman voimankäytön vuoksi. Asiaa tutkii myös paikallinen syyttäjänvirasto.
Pääkaupunki Liman kuumassa kesässä tilanne on nyt rauhallinen.
”Ongelmat eivät kuitenkaan ole mihinkään poistuneet”, Rytövuori sanoo.
”Ei enää köyhiä rikkaassa maassa”
Ratkottavia ongelmia riittää. Rytövuoren mukaan syitä voi hakea kolonialismin ajan perinnöstä. Lima oli aikanaan Espanjan Latinalaisen Amerikan pääkaupunki, ja jakolinjat conquistadorien eli valloittajien perinnön ja Andeilla asuvien alkuperäiskansojen välillä ovat edelleen näkyvissä.
Lontoolaisyliopisto LSE:n (London School of Economics) yhteiskuntapolitiikan tutkija, perulainen Sheyla Enciso-Valdivia sanoo, että kun Perussa puhutaan eliitistä, puhutaan aina pääkaupungista.
Lähes puolet Perun bruttokansantuotteesta tulee Limasta, ja maaseudulla erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa eletään yhä köyhyydessä ja vailla laadukkaita julkisia palveluita maan mittavista luonnonvaroista huolimatta. Limaan ja sen laitamille muuttaa ihmisiä maaseudulta ja esimerkiksi pakolaisia Venezuelasta, ja yli puolet työvoimasta on epävirallisia pienyrittäjiä.
Enciso-Valdivia muistuttaa, että yksi Castillon vaalilupauksista olikin ”no más pobres en un país rico”, ei enää köyhiä rikkaassa maassa. Köyhät ovat tutkijan mukaan kyllästyneet luokkasyrjintään, rasismiin ja ”centralismoon” eli siihen, kuinka valta, varat ja kehitys keskittyvät Liman ylemmälle keskiluokalle.
Tutkimusinstituutti IEP:n tammikuisen kyselyn mukaan tyytymättömyys on levinnyt laajalle, sillä yli kolme neljästä vastaajasta ilmoitti, ettei tue Boluartea.
Peru on varoittava esimerkki
Pelkästään Boluarten erolla Perun lukuisat kriisit eivät ratkeaisi. Perustuslaillisesti tällöin valtaan nousisi kongressin puheenjohtaja, oikeistolainen asevoimien entinen komentaja José Williams, joka olisi mielenosoittajien mieleen vielä vähemmän kuin Boluarte.
Tähän mennessä kongressissa vaadittava kahden kolmasosan enemmistö ei ole suostunut aikaistamaan vuodelle 2026 suunniteltuja vaaleja, mutta ainoastaan vaaleilla tuskin edes saataisiin aikaan merkittäviä muutoksia. Enciso-Valdivia sanoo, että koko järjestelmän on uudistuttava perustuslakia myöten, ja samaa on sanonut Pontificia Universidad Católica del Perún politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Omar Coronel.
Al-Jazeerassa julkaistussa tekstissään Coronel painottaa, että nykyisessä poliittisessa järjestelmässä poliitikoilla ei ole motivaatiota olla vastuussa äänestäjilleen.
Coronel kutsuu Perua ”varoittavaksi esimerkiksi demokratioille, joiden poliittinen järjestelmä on vajavainen”.