Bryssel
EU-maiden valtiovarainministerit ovat olleet tiistaina koolla Brysselissä keskustelemassa muun muassa EU:n finanssipolitiikan säännöistä ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista EU:n talouteen ja rahoitusmarkkinoihin.
Suomea kokouksessa edustaa valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.). Aamulehti välitti Helsingin Sanomien lähetyksen Saarikon tiedotustilaisuudesta kokouksen jälkeen Brysselistä.
Saarikolla on kokouksen aikana kahdenkeskinen tapaaminen EU:n talouskomissaarin Paolo Gentilonin kanssa.
Komissio esitteli viime marraskuussa, miten se uudistaisi tapaa, jolla se nyt ohjaa jäsenmaiden talouspolitiikkaa. Jäsenmaat ovat sen jälkeen pohtineet omalta kannaltaan, onko uudistus niiden toiveiden mukainen.
Nykyinen puheenjohtajamaa Ruotsi pyrkii saamaan neuvoston eli jäsenmaiden kannan uudistukseen maaliskuussa, jolloin komissio voisi antaa oman lainsäädäntöehdotuksensa maalis–huhtikuussa.
Jäsenmaiden finanssipolitiikkaa säätelee kasvu- ja vakaussopimus, joka laittaa rajat julkisen velan määrälle. Sopimus laitettiin tilapäisesti hyllylle tämän vuoden loppuun asti, koska useimpien jäsenmaiden piti ottaa roimasti velkaa selvitäkseen valtion kasvaneista menoista pandemian takia.
Kun tämä kasvu- ja vakaussopimuksen poikkeuslauseke päättyy, samalla olisi tarkoitus, että uusi ohjausjärjestelmä tulee voimaan.
Peruspilarit säilyvät: jäsenmaan budjetin alijäämä ei saa olla suurempi kuin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Lisäksi julkisen velan pitää olla alle 60 prosenttia suhteessa jäsenmaan bruttokansantuotteeseen.
Sen sijaan ohjaustapa muuttuu. Jäsenmaa tekee nykyistä pidemmän, neljän vuoden suunnitelman talouspidostaan ja laatii sen pohjalta vuosittaiset budjettinsa.
Komissio seuraa jäsenmaan taloutta julkisista menoista lasketulla jäsenmaakohtaisella nettomenouralla. Se asetetaan niin, että liian korkeaksi noussut velkataso alkaisi taittua. Komissio neuvottelisi jäsenmaan kanssa kahdenvälisesti suunnitelmasta sekä myös siitä, miten jäsenmaa aikoo sopeuttaa julkista talouttaan ja millaisia uudistuksia ja investointeja se aikoo tehdä.
Lähestymistapa olisi jäsenmaakohtainen eli samanlainen kuin pandemian jälkeen elvytyssuunnitelmia tehtäessä.
EU-komission ja muiden jäsenmaiden hyväksymä kansallinen taloussuunnitelma sitoisi kansallisia vuosibudjetteja vähintään neljä vuotta. Jäsenmaat voisivat hakea pidempää sopeutusaikaa, jos ne sitoutuisivat merkittäviin rakenteellisiin uudistuksiin ja investointeihin.