Iranin ohjuksista voi tulla Ukrainalle todellinen uhka, jos Venäjä saa niitä paljon, sanoo Jarmo Lindberg

Puolustusvoimain ex-komentajan mukaan ballistisia ohjuksia vastaan puolustautuminen edellyttää torjuntaohjusten tarkkaa sijoittamista kohteisiin. Muutamat kymmenet iranilaisohjukset eivät kuitenkaan saisi Ukrainaa polvilleen, Lindberg arvioi.

Puolustusvoiman entinen komentaja Jarmo Lindberg kuvattiin Pääesikunnassa Helsingissä 28. toukokuuta 2019.

22.11. 10:52

STT

Venäjä on moukaroinut Ukrainaa viime päivien aikana massiivisilla ohjusiskuilla. Vaikka huomattava osa ohjuksista on ilmeisesti kyetty torjumaan, ovat ne kuitenkin aiheuttaneet pahaa tuhoa erityisesti Ukrainan energiajärjestelmälle.

Venäjän on arvioitu laukaisseen Ukrainaan tähän mennessä jo pitkästi yli 4  000 ballistista ja risteilyohjusta. Läntisten laskelmien mukaan tämän pitäisi merkitä sitä, että ainakin edistyneempien ohjusten osalta varastoissa alkaa pohja häämöttää.

Hätiin voi tulla Iran, jonka on arveltu olevan valmis toimittamaan Venäjälle ballistisia ohjuksia Ukrainassa jo nähtyjen itsemurhalennokkien lisäksi. Huhut saivat lisäpontta, kun Venäjän turvaneuvoston puheenjohtaja Nikolai Patrushev vieraili Teheranissa muutama viikko sitten.

Olisiko Iranin ohjuksilla sitten käänteentekevää vaikutusta sotaan Ukrainassa? Puolustusvoiman entisen komentajan Jarmo Lindbergin mukaan se riippuu ohjusten lukumäärästä. ”Jos Venäjä saisi ostettua Iranilta suuren määrän näitä ballistisia ohjuksia, se olisi todella vaarallista Ukrainalle”, Lindberg sanoo STT:n haastattelussa.

Väistäminen helppoa ja halpaa, jos sen ehtii tehdä

Ballistiselta ohjukselta suojautuminen ei ole periaatteessa vaikeaa tai kallista, jos ohjus havaitaan ajoissa ja sen aiottua kohdetta voidaan liikuttaa. Esimerkiksi hävittäjäkoneiden siirtäminen muutama sata metriä eri paikkaan riittäisi väistämään tavanomaisella taistelukärjellä varustetun ohjuksen.

Venäjän kohteena Ukrainassa viime aikoina olleita sähkönjakeluasemia tai voimalaitoksia ei kuitenkaan voi siirtää. Lindbergin mukaan ballistisen ohjuksen taistelukärki on torjuntakohteena pieni ja syöksyy avaruudesta kohti maaliaan "kiväärinluodin nopeudella". ”Torjuntaohjuksella on hyvin vähän aikaa nousta ylöspäin kohti taistelukärkeä, ja ohjuksen torjunta-ala supistuu murto-osaan tavanomaisesta ilmatorjuntatehtävästä”, Lindberg selvittää.

Siinä missä aliääninopeutta lentäviä kohteita torjuvan ohjuspatterin ympärille voi piirtää enimmillään 100–200 kilometrin "torjuntakupolin", jää kantama ballistisen ohjuksen tapauksessa muutamaan kymmeneen kilometriin. Lindbergin mukaan esimerkiksi koko Kiovan alueen puolustamiseen tarvittaisiin siten useita Patriot-ohjuspattereita. ”Ja Patriothan ei ole mikään kauhean yksinkertainen järjestelmä”, Lindberg hillitsee toiveita yhdysvaltalaisohjusten nopeasta saamisesta ukrainalaisten avuksi.

”Tästä muodostuu yhtälö, jonka kanssa tuskailevat varmasti ukrainalaiset sekä ne, jotka heitä haluaisivat auttaa.”

Iranin ohjusvarastojen suuruus arvoitus

Torjuntaohjuksia tarvittaisiin siis valtava määrä torjumaan ballististen ohjusten uhkaa, mutta suurta uhkaa ei myöskään muodostu ilman satoja hyökkääviä ohjuksia. Onhan Venäjällä ollut omastakin takaa ballistisia Iskander-ohjuksia, ja silti maa on tällä hetkellä hätää kärsimässä Ukrainan sotaretkellään. ”Täytyy aina välillä muistuttaa itseään siitä, että Ukraina on Ranskan kokoinen maa. Jos sinne Ranskaan joitakin kymmeniä keskimatkan ohjuksia kohdistaa, niin itse kukin voi miettiä, että ei se Ranska kuitenkaan taitaisi siitä pahemmin hetkahtaa”, Lindberg vertaa.

Iranin Venäjälle mahdollisesti myyminä ohjuksina on mainittu noin 300 kilometrin kantaman Fateh-110 sekä 700 kilometrin kantomatkan Zolfaghar. Viimeksi mainittu olisi suurin piirtein Iskanderin luokkaa. Mutta kuinka paljon Iranilla on varaa toimittaa ohjuksia, millaiset ovat maan varastot? ”Hyvin vaikea arvioida. Tämä taitaa olla sen tason asia, että sitä arvuuttelevat jopa eri maiden tiedustelupalvelut – eläkeläisstrategeista puhumattakaan.”

Polttomoottorilla lentäviä ja iskussa tuhoutuvia Shahed (Marttyyri) -lennokkeja Iran on kuitenkin kyennyt toimittamaan runsain mitoin, joten Lindbergin mukaan ei voi täysin sulkea pois laskuista, että myös ohjuksia olisi tuotettu varastoon kohtalaisia määriä. ”Iranilaiset ’lentävä ruohonleikkurit’ ovat niin hitaita, että niitä kyetään monenlaisilla aseilla ampumaan alas ja on ilmeisesti ammuttukin”, Lindberg lisää kovaäänisiin lennokkeihin viitaten.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut