Aamulehti
Länsimaat ovat tukeneet Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa sodan alkuajoista lähtien muun muassa aseavulla ja talouspakotteilla. Länsimaiden sotilaita ei ole kuitenkaan ainakaan toistaiseksi lähetetty Ukrainan taisteluihin.
Sotilaallista väliintuloa tulisi nyt kuitenkin arvioida, ehdottaa sotatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll keskiviikkoisessa kirjoituksessaan viestipalvelu Twitterissä.
Hänen mukaansa sodan ja Venäjän toimien – joita hän kutsuu kansanmurhaksi – jatkuessa, tulee länsimaiden sotilaallisen väliintulon arviointi vääjäämättömäksi.
Limnéllin mukaan länsimaiden haluttomuutta sotilaalliseen väliintuloon Ukrainassa on selittänyt Venäjän ydinaseuhan lisäksi muun muassa se, ettei Ukraina ole Nato-maa. Osansa on hänen mukaansa myös länsimaiden hyväuskoisella toiveella siitä, että asiat palaisivat ennalleen sekä sillä, että sota on länsimaille poliittisesti vaikea asia.
Venäjän asevoimien harjoittamista julmuuksista huolimatta näitä linjoja ei toistaiseksi ole haluttu ylittää, mutta seurauksia on Limnéllin mukaan myös puuttumattomuudella.
”Venäjä on jo ylittänyt punaiset viivat, mutta lännellä ei viivoja haluta ylittää. Päätös ei ole riskitön ja eskalaation vaara olemassa, mutta vielä suurempi riski on puuttumattomuudella – Ukrainan ja läntisen maailman sekä koko kansainvälisen järjestelmän tulevaisuudelle”, Limnéll kirjoittaa.
Aamulehti ei keskiviikkona tavoittanut Limnélliä kommentoimaan esittämiään näkemyksiä.
Ydinasepelote pitää lännen loitolla
Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri ei näe lännen sotilaallista väliintuloa Ukrainassa todennäköisenä.
Pidäkkeenä toimii hänen mukaansa Venäjän sotilasdoktriiniin kuuluva ydinaseen käytön mahdollisuus, mikäli se kokee olemassaolonsa olevan uhattuna.
”En uhkailuista huolimatta pidä kovin todennäköisenä, että Venäjä ydinasetta käyttäisi, mutta on se kuitenkin riittävä kynnys, etteivät länsimaat lähde Ukrainaan omalla sotilaallisella voimallaan puuttumaan.”
Sotilaallisesti Venäjä ei Toverin mukaan pärjäisi esimerkiksi Natolle, joten sotilaallisen tappion jälkeen sen tärkein käytettävissä oleva kortti olisi ydinasekortti.
”Silloin mahdollisesti käännyttäisiin siihen ainoaan aseeseen, jonka osalta ollaan yhtä vahvoja lännen kanssa, eli ydinaseeseen.”
Venäjä ymmärtää riskin
Venäjän Ukrainassa tekemistä sotarikoksista on jo nyt runsaasti todisteita, mutta Toveri uskoo, että Venäjän toimien tulisi olla vielä paljon rajumpia, jotta paine sotilaalliselle väliintulolle länsimaissa kasvaisi niin paljon, että siihen ryhdyttäisiin.
Raja voisi Toverin mukaan ylittyä, jos Venäjä esimerkiksi ryhtyisi nykyistä merkittävästi laajamittaisempaan ihmisten tappamiseen valtaamillaan alueilla tai tietoiseen nälänhädän luomiseen viljan viennin määrätietoisella estämisellä. Rajat tiedostetaan Toverin mukaan myös Venäjällä, eikä tällaisella toiminnalla saavutettaisi merkittävää hyötyä.
”Kyllä Venäjälläkin ymmärretään, että siinä on omat riskinsä.”
Länsimailla riittää Toverin mukaan töitä jo aseavun ja Venäjän vastaisten pakotteiden toimeenpanossa ja koordinoimisessa, eikä poliittista tahtoa sotilaalliselle väliintulolle ole näköpiirissä.
Pakotteissa kiristämisen varaa
Keinoja Venäjää vastaan on Toverin mukaan vielä käytettävissä, vaikka sotilaallisen väliintuloon ei ryhdyttäisikään.
Aseavulla on nostettu Ukrainan sotilaallista suorituskykyä ja talouspakotteilla on pyritty vaikuttamaan Venäjän kykyyn ylläpitää sotakoneistoaan.
Pakotteista huolimatta Venäjä voi kuitenkin edelleen rahoittaa sotaa energiaviennillään. Vaikka venäläisten kotitalouksien tilanne huononee, valtiontalous kykenee Toverin mukaan ylläpitämään sotakoneistoa vielä pitkään, ellei talouspakotteita ruuvata vielä kireämmiksi.
”Vähän pelkään, että Venäjällä on kyky jatkaa tätä tilannetta tarvittaessa vaikka vuosia.”
Pakoteruuvissa on Toverin mukaan vielä kiristämisen varaa, etenkin energiasektorilla.
Aseapua voitaisiin lisätä huomattavasti
Toveri suhtautuu epäileväisesti Ukrainan kykyyn ottaa kaikkia menettämiä alueitaan haltuun ilman länsimaiden nykyistä merkittävästi suurempaa tukea. Ukrainan asevoimien iskukyvystä saataneen kuitenkin lähitulevaisuudessa osviittaa, mikäli sen suunnittelemat vastahyökkäykset Etelä-Ukrainassa pääsevät vauhtiin.
Sodan jatkuminen pitkään ei ole etenkään Ukrainan tai länsimaiden näkökulmasta toivottavaa. Ratkaisua voitaisiin Toverin mukaan lännessä edistää pakotteiden kiristämisen lisäksi antamalla Ukrainalle huomattavasti enemmän ampumatarvikkeita ja kehittyneitä asejärjestelmiä käynnistämällä kylmän sodan jälkeen alas ajettu puolustusteollisuus täysimittaisesti.
”Osoittaisimme näin Venäjälle, että olemme laittaneet myllyn käyntiin, ja täällä on sellainen tuotantokapasiteetti, ettei teillä ole mitään saumaa tähän vastata.”