Tämän vuoksi Nato haluaa Suomen

Naton ovi on auki, mutta miksi Naton pitäisi huolia Suomi? Selvitimme, miksi Suomi kiinnostaa Natoa.

Suomen puolustusvoimilla on yli 200 taistelupanssarivaunua. Se on yhtä paljon kuin muilla Pohjoismailla yhteensä. Kuvassa Leopard-vaunu tämän vuoden kansainvälisessä Arrow-harjoituksessa.

9.5. 7:33

Suomi ilmoittanee tässä kuussa haluavansa liittyä sotilasliitto Natoon. Protokollaan kuuluu, että Suomi kertoo ensin halunsa liittyä ja vasta sen jälkeen tulee kutsu.

Suomessa pidetään itsestään selvänä, että kutsu tulee, koska Nato on ilmoittanut harjoittavansa avointen ovien politiikkaa. Alustava kutsu on toistettu monta kertaa.

Nato ei ole kuitenkaan olemassa Suomea varten. Mitä hyötyä Suomen jäsenyydestä Natolle olisi?

Lue lisää: Venäjän koneisto on nyt lähtenyt käyntiin, arvioi suomalais­asiantuntija – Listasimme viisi hybridivaikuttamisen keinoa, joilla Suomea voidaan yrittää horjuttaa

Eversti Petteri Kajanmaa Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitokselta muistuttaa, että Suomi ja Ruotsi ovat jo lähes valmiita jäseniä.

”Meidän poliittinen ja demokraattinen kehityksemme, asevoimien valvonta ja poliittiset taustatekijät vastaavat Naton periaatteita ja arvoja”, hän sanoo.

”Sen lisäksi plussana on se, että molemmilla mailla on olemassa oleva maanpuolustus. Emme tule aiheuttamaan Natoon arvotyhjiötä tai sotilaallista tyhjiötä, jotka sen pitäisi täyttää. Olisimme todella helppoja jäseniä.”

Kajanmaa kehottaa kääntämään Euroopan karttaa niin, että Venäjä on ylhäällä pohjoisessa ja Eurooppa, eli käytännössä nykyiset Nato-maat, alhaalla.

”Mitä palapelistä puuttuu? Sotilaan silmin palapelistä puuttuu yksi tai kaksi palaa, jotka osuvat Suomen ja Ruotsin kohdalle, jotta palapeli näyttäisi ehjältä”, hän sanoo.

”Siinä on se sotilaallinen syy, mitä me tuomme Natolle. Me tuomme sille sen jäsenmaiden puolustamiseen tarvittavat palat.”

Kajanmaan mukaan Baltian, Puolan ja Norjan puolustaminen on Naton kannalta nykytilanteessa vaikeaa, koska Suomi ja Ruotsi puuttuvat Nato-rintamasta. Suomen ja Ruotsin jäsenyys yhtenäistäisi puolustusta.

Hän muistuttaa, että isommassa kuvassa mukaan tulee myös jo kylmän sodan vuosilta tuttu Giukin kapeikko (Greenland, Iceland, United Kingdom).

Grönlannista Islannin kautta Britanniaan kulkeva Giukin merialue toimii eräänlaisena porttina Norjanmereltä Pohjois-Atlantille. Jos Naton ja Venäjän välille syttyisi sota, Nato-maiden laivastojen puolustus keskittyisi Giukin kapeikkoon.

Suomella ja Ruotsilla olisi välillinen rooli Giukin alueen puolustamisessa, koska sitä puolustetaan Britanniasta ja Norjasta käsin. Erityisesti Nato-Ruotsi voisi toimia siinä Norjan tukialueena.

Norjan ongelmana on se, että se joutuu käyttämään paljon puolustusresurssejaan merivoimiinsa, jolloin maavoimat jäävät vähemmälle.

Norja on myös kapea maa, jonka pitkittäissuuntaiset maayhteydet ovat haavoittuvia. Ruotsi ja Suomi toisivat Norjan puolustukseen kaivattua syvyyttä ja vaihtoehtoisia kuljetusreittejä.

Kajanmaa sanoo, että Suomi tarjoaa Natolle valmiin puolustuspaketin: Suomeen ei tarvitse tuoda puolustusta, täällä on se valmiina.

”Siinä tilanteessa, jos mahdollinen sota syttyisi Naton ja Venäjän välille, me tuomme ihan toisella tavalla operointimahdollisuuksia, kun olemme osa liittokuntaa. Meidän alueeltamme voidaan vaikuttaa Venäjään tai voidaan muuttaa painopistettä, kun olemme mukana. Itämerestä tulee Naton sisämeri. Se mahdollistaa paljon enemmän.”

Suomen ja Ruotsin ansiosta Itämeren valvonnasta tulisi lähes aukoton, koska Suomen ja Ruotsin kehittyneet valvontajärjestelmät yhdistettäisiin Baltian maiden, Puolan, Saksan ja Tanskan järjestelmiin.

Käytännössä jokainen Nato-maa huolehtisi omasta merialueestaan ja ilmatilastaan, mutta kansainvälisten alueiden valvonta hoidettaisiin yhdessä.

Kajanmaa sanoo, että Suomen mukana Nato saisi myös ilmavalvonta- ja ilma-asejärjestelmän. Suomen järjestelmä on kiinnostava varsinkin nyt, kun tänne on päätetty ostaa F-35-hävittäjiä.

”F-35 ei ole vain asejärjestelmä, vaan se on myös valtava tiedustelujärjestelmä. Se pystyy keräämään ja jakamaan valtavia määriä tietoa. Se laajentaa Naton valvonta- ja tiedustelujärjestelmää.”

Suomen hävittäjät olisivat myös todennäköisesti mukana Naton taakanjaossa osallistumalla yhdessä Ruotsin kanssa Baltian ilmavalvonnan järjestelyihin.

Jotain Suomi myös tarvitsisi. Näin on erityisesti tiedustelun osalta, koska Suomella ei ole käytössään omia satelliitteja eikä tiedusteluun tarkoitettuja lentokoneita. Natolla niitä on.

Natolla on myös ohjuksia, joiden kantama ulottuu pidemmälle kuin Suomen nykyisin käytössä olevat aseet. Niitä ei välttämättä Suomeen tuotaisi, mutta armeijaslangilla ilmaistuna ”niiden suorituskyky olisi Suomen käytettävissä”.

Juhani Kaskeala

Entinen Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala oli ensimmäinen suomalainen upseeri, jonka Suomi lähetti Natoon. Tämä tapahtui huhtikuun viimeisellä viikolla 30 vuotta sitten.

Kaskeala muistuttaa, kuinka muun muassa Britannian entinen ulkoministeri Douglas Hurd vihjaisi jo 1990-luvulla, että Suomi ja Ruotsi voisivat ottaa vastuuta Baltian maiden puolustuksesta.

”Presidentti Martti Ahtisaari vastasi tuolloin mielestäni napakasti, ettei Suomi voi tällaisia vastuita harkita. Hän toi esiin, että Suomi on turvallisuuden tuottaja huolehtiessaan jo oman alueensa puolustamisesta, ei turvallisuuden kuluttaja”, Kaskeala sanoo.

”Koko tämän 30 vuoden ajan markkinapuheet Natossa on aloitettu tällä Suomen roolilla turvallisuuden tuottajana.”

Kaskeala huomauttaa, että Suomi täyttää kirkkaasti Naton ”numeraaliset tavoitteet”, jotka koskevat puolustusmenojen suhteellista osuutta bruttokansantuotteesta ja sitä, kuinka suuri osa puolustusmenoista pitää käyttää sotamateriaalin ostamiseen.

Suomi on myös osallistunut kokoisekseen maaksi ahkerasti Naton kriisinhallintaan.

”Lisäksi meillä on joukkokokoonpano, joka on noin kaksi kertaa niin suuri kuin muilla Pohjoismailla yhteensä. 280 000 sotilaan joukko on eurooppalaisessa mittapuussa iso.”

Kajanmaan tapaan Kaskeala korostaa Suomen ilmapuolustusta.

”Suomen ilmapuolustus on ehdottomasti Pohjolan vahvin. Se on itsessään jo deterrenssin eli pelotteen luoja.”

Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimat harjoittelevat nykyään pohjoisessa säännöllisesti keskenään.

”Siinä on melkein 200 ensiluokan hävittäjää. Meillä on yhteiset johtamisjärjestelmät, yhteinen tilannekuva ja rutiininomainen harjoittelu. Se on jo sellainen pidäke, että se panee potentiaalisen aggressorin miettimään hyökkäyksen kannattavuutta.”

Kaskeala muistuttaa myös Puolustusvoimille hankituista kaukovaikutteisista aseista. Muilla Pohjoismailla ei vastaavanlaista niiden tuottamaa ennaltaehkäisykykyä ole.

Ilmavoimilla on Jassm-risteilyohjuksia, Maavoimille on tilattu erittäin kauas kantavia ohjattavia raketteja raskaisiin raketinheittimiin, ja Merivoimien uusiin sotalaivoihin tulee moderneja pintatorjuntaohjuksia. Näiden asejärjestelmien kantamat ovat 150–380 kilometriä.

”Katsoimme Maavoimien iskukykytutkimuksessa 2000-luvun alussa, että kun joukkojen määrät vähenevät, me tarvitsemme pitempää keppiä.”

Suomen tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät ovat yhteensopivia naapurimaiden ja Naton kanssa. Pannaan vain töpseli seinään, Kaskeala sanoo.

”Sillä on merkittävä lisäarvo muille liittolaisille.”

Lisäksi Suomella on tarjota Suomen lähialueelta tiedustelutietoa, jota Nato ei voi saada muuta kautta.

Suomen ja Ruotsin liittyminen laajentaisi Naton meri- ja ilmatilannekuvan liittokunnan kannalta tärkeille alueille. Itämeren tilanne muuttuisi täysin vastakkaiseksi kuin se oli vielä Neuvostoliiton aikana.

Mare sovieticum muuttuisi aika lailla Mare natoksi”, tiivistää Kaskeala.

Hänen mukaansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys loisi pohjoiseen vahvan demokraattisten valtioiden tukialueen, pohjoisen bastionin, jolla olisi suuri merkitys myös Yhdysvaltojen laajemmille turvallisuuspoliittisille eduille.

Yhdysvalloilla on etuja ja velvollisuuksia valvottavanaan arktisella alueella (high north), pohjoisilla meriteillä ja Baltian puolustuksessa.

”Pohjoismaiden vahva yhteinen puolustus on omiaan vakauttamaan tätä aluetta.”

Juhani Kaskealan mukaan Suomen ilmapuolustus on Pohjolan vahvin. Toukokuun alussa pidettyyn Ilmataktiikka 22 -harjoitukseen osallistui 24 Hornet-hävittäjää.

Vieraileva vanhempi tutkija Pete Piirainen Ulkopoliittisesta instituutista huomauttaa, että Pohjois-Euroopan puolustusarkkitehtuuri on jakamaton.

”Naton on vaikea puolustaa omaa aluettaan, ellei se tee yhteistyötä Suomen ja Ruotsin kanssa, ja Suomen ja Ruotsin on vaikea puolustaa omia alueitaan, elleivät ne tee yhteistyötä Naton kanssa.”

Piiraisen mukaan ongelmia on yritetty vuosien mittaan minimoida puolustusyhteistyöllä, mutta se ei korvaa täysjäsenyyden etuja.

”Yhteinen intressi ei ole sama asia kuin että yhteistyöstä sovitaan sopimuksella.”

Piirainen sanoo, että vaikka Suomessa kansallinen keskustelu keskittyy siihen, kuka puolustaa Viroa, Naton näkökulmasta Pohjois-Eurooppaa katsotaan osana isompaa kokonaisuutta.

Silloin puhutaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välisistä kuljetusreiteistä ja myös Keski-Euroopan puolustamisesta.

”Nämä ovat isompia kokonaisuuksia kuin Suomen tai Viron kokoiset karttatarkastelut.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut