Ukrainan sotatoimien seuraajia ovat hämmästyttäneet läntiset satelliittikuvat yli 60 kilometrin pituiseksi venähtäneestä ja helpolta maalilta vaikuttavasta venäläisestä sotilaskolonnasta pohjoisesta Kiovaan johtavalla tiellä.
Suomalaisen sotilasasiantuntijan mukaan moinen sumppuun ajaminen ei todellakaan ole osa venäläistä sotataitoa.
”Joukko on ilmeisesti suunnattu kohti Kiovaa, mutta minkä ihmeen takia se pysyttelee paikallaan pitkällä tienpätkällä”, pohtii sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.
”Minun silmiini tämä asetelma on liian ilmeinen. Harhauttaminen on yksi venäläisten yleisistä taktisista periaatteista, eikä kyllä uskalla laskea pois sitäkään mahdollisuutta, että tässä on joku sotajuoni taustalla”, everstiluutnantti Mäkitalo jatkaa.
Hänen mukaansa venäläinen sotilasjohto saattaa haluta houkutella Ukrainan hyökkäämään houkuttelevan kohteen kimppuun. Sen jälkeen venäläiset suunnittelisivat tuhoavansa Ukrainan parhaita suorituskykyjä oman tiedustelu-, ilma- ja tuliylivoimansa turvin.
Peltomaasto soveltuisi hyvin esimerkiksi panssarihyökkäykseen kolonnan kylkeen, mutta toistaiseksi sellaista ei ole nähty. Tämä saattaa hyvinkin johtua siitä, ettei ukrainalaisilla ole millä hyökätä. Mäkitalon mukaan venäläiset kohdistivat hyökkäyksen alkupäivinä iskuja Ukrainan kauaskantoiseen aseistukseen, kuten raskaisiin raketinheittimiin.
Venäläiskolonnan komentajan pitäisi Mäkitalon mukaan voida olla varma siitä, että Ukrainan kauas yltävät asejärjestelmät ovat joko liian kaukana tai ne on tuhottu.
Suomen singoille ehkä käyttöä myöhemmin
Toinen mahdollisuus olisi hyökätä kolonnan kimppuun ilmasta. Mäkitalon mukaan venäläiset lienevät järjestäneet kolonnalle kuitenkin ilmatorjunnan kuntoon, ja Venäjällä on muutenkin alueellinen ilmaherruus.
”En edes uskalla arvailla, miten vähän Ukrainan ilmavoimien taistelukyvystä on enää jäljellä”, Mäkitalo sanoo.
Myös menestyksellä käytetyt turkkilaisvalmisteiset droonit ovat voineet kärsiä tappioita, Venäjällä kun on hyvää osaamista drooneista ja myös niiden torjunnasta.
Jalkaväen panssarintorjuntapartiokin pystyisi tuhoamaan kolonnan ajoneuvoja esimerkiksi Javelin-ohjuksilla, mutta avoimessa maastossa se olisi erittäin vaarallista myös itselle.
”Samalla kun se ohjus ammutaan, pöllähdys paljastaa tuliaseman. Tielle ryhmittyneiden taistelupanssarivaunujen kanuunat saavat hyvin pian partion tähtäimeen”, Mäkitalo kuvailee.
Kolonnassa riittäisi Mäkitalon mukaan sopivia maaleja myös Suomen lahjoittamille kevyille kertasingoille, mutta lyhyt tehokas ampumaetäisyys puhuu niiden käyttöä vastaan.
”Ehkä meidän aseavut tulevat kyseeseen siinä vaiheessa kun käydään kaupunkitaistelua Kiovan kaduilla, jos sellaiseen päädytään”, Mäkitalo ennustaa.
