Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli keskiviikkoiltana Sauli Niinistön isäntänä keskellä valtakautensa tähän asti kovinta kohua. Se näkyi kiihkeytenä ja värikkyytenä, jollaista monessa liemessä keitetty suomalainen virkavelikään tuskin on ennen kokenut.
Niinistön visiitti Valkoisessa talossa jää ainakin Suomen historiaan – valtiovierailuna vailla vertaa. Twitterissä eräät amerikkalaiset jopa veistelivät, että voisiko joku "pelastaa tuon Niinistö-raukan häneltä".
Show oli päällä ensihetkistä. Trump viuhutti sanan säilää ja siitä saivat maistiaisia kaikki: "korruptoitunut" lehdistö, "häpeälliset" kongressin demokraattijohtajat Nancy Pelosi ja Adam Schiff, "paha" Ukraina-puhelun ilmiantaja, "epäreilu" Euroopan unioni ja "kalliiksi tuleva" Nato...
Vain suomalaiselle vieraalle ja hänen kansalleen hurmaava isäntä Trump pysyi kohteliaana. Niinistön tehtäväksi jäi esittää ihailevan ja kiitollisen pikkumaan päämiehen roolia, josta Niinistö kylläkin taitavasti taas ponnisteli isäntänsä rinnalle. Hän jopa muistutti amerikkalaisia hienon demokratian pitämisestä iskussa vastakin.
Niinistön kohdalla repliikkiä ei pidä tulkita "näpäytykseksi", vaan hän ihan aidosti halusi ihailla amerikkalaista demokratiaa. Niin hän myös vastasi amerikkalaistoimittajalle, joka kysyi, onko Niinistö siis amerikkalaisesta demokratiasta huolissaan.
Trump väistelee Nixonin kohtaloa
Trumpin vuolaalle lurittelulle oli syynsä. Virkasyyte ei ole lastenleikkiä. Jos demokraatit ja poliittiset vastustajat saavat suunnitelmansa toteutumaan, Trumpilla saattaa olla edessään Richard Nixonin tie – ja nöyryyttävät potkut Valkoisesta talosta.
Siihen on kuitenkin valtavasti matkaa.
Trump on liukkainta teflonia, mitä politiikan maailma tuntee.
Mikään mitä Trumpista on paljastettu tai paljastetaan, ei tunnu voivan muuttaa ihmisten mielipidettä Trumpista. Kannattajilleen hän pysyy idolina, ja vastustajilleen, joita on edelleen määrällisesti enemmän, hän edustaa kaikkea vastenmielistä ja halveksittavaa.
Viime presidentinvaaleissa Trump keräsi kuitenkin enemmän ratkaisevia osavaltioiden valitsijapaikkoja kuin vastaehdokkaansa Hillary Clinton. Sama voi käydä uudelleen vuoden 2020 vaaleissa, ellei Trump sitä ennen kompastu omaan suurisuisuuteensa. Sitä demokraatit nyt yrittävät.
Kääntyykö kanuunan piippu?
Kaiken perinteisen poliittisen viisauden valossa Trump olisi matkalla pohjaan. Hän näyttää olevan menettämässä pelin, lopunkin uskottavuutensa ja kenties myös järkensä. Kaiken ristiriitaisuuden keskellä hän pysyy kuitenkin aina samana.
Tulkinnoissa kannattaakin hiukan jarrutella: Trump on ollut täsmälleen oma itsensä kaiken aikaa. Niin hän oli nytkin. Televisiota enemmän kuin lakipykäliä tuijottava yleisö saa tasan sitä, mitä tilaa.
Saattaa olla, että Trump onnistuu vielä kääntämään uhkaavan virkasyytekanuunan nokan toiseen suuntaan: kohti erottamisen alulle panijoita. Taitavan puhujan tarinoissa he ovat niitä korruptoituneita, epärehellisiä ja järkyttäviä; ja osa Washingtonin eliittiä, jota miljardööri-kansanmies-presidentin ihailijat eivät lopulta voi sietää.
