Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Air Force One -nimistä lentokonetta ei oikeastaan ole olemassa – Tällaisilla lentokoneilla Donald Trump ja Vladimir Putin kiertävät maailmaa

Vaara tuli suunnasta, josta sitä tuskin osattiin odottaa. Ranskan presidentti Jacques Chirac oli juuri osallistunut G8-kokoukseen Japanin Okinawalla. Häntä sekä rouva Chiracia kuljettava Air Francen Boeing 747 -kone oli laskeutunut Pariisin Charles de Gaullen lentoasemalle, ja nyt kone odotti lennonjohdolta lupaa ylittää kiitotie 26R ja rullata asematasolle. Elettiin heinäkuun 25. päivää vuonna 2000. Pian tapahtuisi eräs maailman kuuluisimmista lento-onnettomuuksista. Kiitotietä 26R pitkin kiihdytti Air Francen lento 4590 , New Yorkiin lähdössä oleva Concorde-yliäänikone. Erilaisten vastoinkäymisten seurauksena lento oli myöhässä, sen lentoonlähtöpaino oli sallittua suurempi ja koneen painopiste liian takana. Kone oli juuri ollut huollossa, jossa sen vasen pääteline oli korjattu puutteellisesti. Kesken lähtökiidon, 325 kilometrin tuntinopeudessa, Concorde osui kiitotielle pudonneeseen metallinpalaan. Se rikkoi yhden vasemman päätelineen renkaista, josta sinkoutui neljä ja puoli kiloa painava kuminpala suoraan Concorden vasemman siiven alapintaan. Isku puhkaisi reiän koneen polttoainetankki numero viiteen. Polttoainetta alkoi suihkuta tankista suoraan päätelineen päälle. Todennäköisesti huollon virheiden vuoksi päätelineen sähköjohdot iskivät kipinää, joka sytytti polttoaineen tuleen. Concorde alkoi ajautua kiitotien vasempaan reunaan, kohti ylityslupaa odottavaa presidentin 747:ää. Valtavaa lieskaa perässään vetävä Concorde kohosi vaivalloisesti ilmaan. Air Francen lentäjäkunnan keskuudessa kerrotaan, että Concorde ohitti Boeing 747:n noin kahdenkymmenen jalan etäisyydeltä. –Kun kuulin tarinan, kysyin ranskalaispilotilta, että tokihan etäisyyttä oli ollut noin kaksikymmentä metriä eikä jalkaa (kuutisen metriä), British Airwaysin Concorde-veteraani John Hutchinson muisteli vuosia myöhemmin. –Hän vastasi: "Ei, John, en puhu metreistä vaan jaloista". Concorde pysyi ilmassa noin minuutin kunnes syöksyi maahan. Yhteensä 113 ihmistä sai surmansa. Boeing 747 rullasi asematasolle, ja Jacques Chirac jatkoi presidenttinä vuoteen 2007. Valtionpäämiesten matkustaminen on monimutkaista puuhaa, ja siksi Donald Trump sekä Vladimir Putin sekä heidän esikuntansa ottavat Helsinkiin saapuessaan monet asiat niin sanotusti viksumman päälle. Miettikääpä sitä, kun Sauli Niinistö tulee seuraavan kerran ulkomailta Norwegianin kyydissä. Olematon kone Yhdysvaltain presidentillä ei oikeastaan ole lentokonetta nimeltään Air Force One (suom. "Ilmavoimat ykkönen"). Teknisesti ottaen kyseessä on kutsutunnus, jota lennonjohto käyttää mistä tahansa ilmavoimien koneesta, jolla presidentti sattuu matkustamaan. Tunnuksen historia ulottuu vuoteen 1953 , jolloin presidenttiä eräällä hänen matkoistaan kuljettanut Air Force 8610 sattui samaan ilmatilaan Eastern Airlinesin lennon 8610 kanssa. Ykkönen otettiin siis käyttöön sekaannusten välttämiseksi. Vastaavasti presidenttiä kuljettava merijalkaväen helikopteri tunnetaan kutsulla "Marine One". Arkielämässä AF1:llä kuitenkin viitataan presidentin käytössä oleviin kahteen erikoisvarusteltuun VC-25A -koneeseen . Jos koneilla matkustaisi varapresidentti Mike Pence , käytössä olisi kutsu "Air Force Two". Presidentin erikoiskoneet perustuvat Boeingin 747-200 -sarjan matkustajakoneisiin. Nämä 200-sarjan seitsenneljäseitoset tekivät ensilentonsa jo 1970-luvun alussa, joskin presidentin käyttöön tarkoitetut koneyksilöt ovat valmistuneet 1990-luvun alkupuolella. Koneiden ikä on tässä toki hieman harhaanjohtava, sillä oletettavasti niillä lennetään rutkasti tavallisia 747-koneita vähemmän, ja kunnossapitokin voi olla tavanomaista pedantimpaa. Kun Ronald Reagan kävi Helsingissä 1988, hänen käytössään oli Boeingin vanhemman 707:n pohjalle rakennettu erikoiskone. Siinä missä tavallinen 747 kuljettaa jopa yli 500 matkustajaa, VC-25:t ottavat kyytiinsä noin 70 ihmistä. Miehistöä on kolmisenkymmentä. Presidenttiparia varten koneen keulaan on rakennettu kunnon makuuhuone vuoteineen ja suihkuineen kaikkineen. Virka-asioitaan presidentti hoitaa suuressa työhuoneessa, ja tarvittaessa koneessa voidaan suorittaa jopa leikkauksia. Kriisitilanteen aikana Air Force Onen pitää toimia täysimittaisena lentävänä komentokeskuksena, ja sen toiminta-aikaa sekä -matkaa pystytään pidentämään ilmatankkauksilla. Koneen viestintäyhteyksiä lienee kohtuullista kuvailla sanoilla "erittäin" ja "edistyneet". Mikäli satutte näkemään Air Force Onen Helsinki-Vantaalla tai muualla, kannattaa tarkkaan katsoa, kuinka paljon koneen rungosta sojottaa erilaisia antenneja. Samoin koneen kyky häiritä esimerkiksi sitä kohti laukaistuja ohjuksia on epäilemättä varsin hienostunut. Myös suorituskykyä löytyy enemmän kuin normi-747:stä, osittain jo siksikin, että matkustajia on kyydissä vähänlaisesti. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Air Force Onen kerrotaan nousseen Sarasotan lentoasemalta Floridasta melkoisen jyrkässä kulmassa, pelkona kun oli, että jossakin lähistöllä lymyilisi terroristeja olalta laukaistavien ilmatorjuntaohjusten kanssa. Kun presidentti lähtee reissun päälle, tapana on että varsinaista AF1:ttä seuraa se toinenkin koneyksilö ihan varmuuden vuoksi. Eivätkä VC-25:t kokonsa vuoksi edes mahdu maailman kaikille lentoasemille, joten presidenttiä ja muuta valtionjohtoa varten on kokonainen lentolaivue. Tämä 89th Airlift Wing pitää majaansa Andrewsin lentotukikohdassa Washington D.C:n kaakkoispuolella. Kaikki edellä kerrottu sopinee soveltavin osin myös Venäjän presidentti Vladimir Putinin käyttämään lentokalustoon. Boeing 747:n sijaan Putinilla käytössä on Iljushin IL-96 -matkustajakoneesta muokattu VIP-versio, ja kahden koneen sijaan Putinin käytössä kerrotaan olevan kolme yksilöä . Kommunikaatio- ja omasuojajärjestelmien suhteen venäläiset lienevät aivan yhtä tiukkoja kuin amerikkalaisetkin. Toki myös Putinia varten on koko joukko eri kulkuvälineitä. Esimerkiksi viimevuotiseen tapaamiseensa Sauli Niinistön kanssa Savonlinnassa Venäjän hallitsija saapui helikopterillaan, joka on rakennettu Mil Mi-8:n pohjalta. Mi-8 on neuvostoliittolaisen ilmailuteollisuuden työjuhta, jonka ensimmäiset versiot lensivät 1960-luvun alussa. Niitä on valmistettu yli 11 000 ja valmistus jatkuu edelleen. Suomessa sekä Ilmavoimat että Rajavartiolaitos ovat operoineet Mi-8 -kalustolla. Sekä Yhdysvalloilla että Venäjällä on erillisten VIP-koneiden lisäksi kalustoa tosi pahan päivän varalle. Jos ydinsota puhkeaisi, molempien maiden ylin johto voisi tarvittaessa käyttää nk. tuomiopäivän koneita, joiden tarkoitus on mahdollistaa toiminnan johtaminen silloinkin, kun infrastruktuuri maanpinnalla on pääosin räjäytetty tuusan nuuskaksi. Yhdysvalloilla on tätä synkähköä tarkoitusta varten Boeing E-4B -koneita, jotka on nekin rakennettu Boeing 747:n runkoon. Tällaisella koneella puolustusministeri James Mattis vieraili Helsingissä . Putinin käytössä taas on Tupolev Tu-214:stä modifioitu versio , joka voi Helsingin-visiitinkin aikana ilmestyä Vantaalle tai pyöriä jossakin lähialueiden ilmatilassa pitämässä yllä viestintäyhteyksiä. Yhdysvalloissa Air Force One on kansallisen symbolin asemassa, ja sen miehistöön päästäkseen täytyy kuulua ilmavoimien valiojoukkoon. Valtiollinen lentokuljetus ei kuitenkaan kaikkialla takaa parasta mahdollista turvallisuutta, kuten Puolan presidenttiä kuljettaneen koneen lento-onnettomuus osoittaa. 96 ihmistä sai surmansa, kun presidentti Lech Kaczynskiä ja hänen seuruettaan kuljettanut Puolan ilmavoimien Tupolev 154 -kone törmäsi maahan kehnossa säässä Smolenskissa keväällä 2010. Turman syytä on Puolan nykyhallinnon toimesta pyritty vierittämään Venäjän vastuulle. Puolalaistutkijoiden onnettomuusraportissa todetaan kuitenkin, että muun muassa turmalennon valmistelussa sekä ohjaamomiehistön koulutuksessa oli selkeitä puutteita. Samoin kehnossa näkyvyydessä tehtyä lähestymistä ei suoritettu sovittujen proseduurien mukaan, eikä muu ohjaamomiehistö puuttunut kapteenin toimintaan. Vaikka lennonjohto varoitti miehistöä kehnoista olosuhteista määränpäässä, teki kapteeni ilmeisesti esimiestensä läsnäolon aiheuttaman paineen alla päätöksen yrittää laskeutumista. Loppuraportin johtopäätös on paljonpuhuva: "Vaikka miehistöllä oli asiaankuuluvat kelpuutukset, se ei täyttänyt koulutettujen ja tehtäviinsä pätevien lentäjien kriteereitä."