Apulaisylilääkäri Reetta Huttunen pelkäsi nuorena, että unelmaura kaatuu matematiikkaan: ”Minulle sopii tällainen pohdiskelua vaativa ala, ei niinkään radikaali toiminta”
Taysin infektioyksikön apulaisylilääkäri, infektiolääkäri Reetta Huttunen kiinnostui lääkärin ammatista jo varhaislapsuudessa. Tunnollinen opiskelu vei lopulta lääketieteen tohtoriksi, mutta koronapandemian kaikkiin yllätyksiin koulutuskaan ei valmenna.
”Koen tämän työn hyvin merkitykselliseksi. Se on varmaan se perusedellytys tämän työn tekemiselle. Vaikka minun roolini on tällä hetkellä hyvin pitkälti ohjaava, koordinoiva ja konsultoiva, teen jonkin verran myös kliinistä potilastyötä ja päivystyksiä. Ne ovat erittäin tärkeitä hetkiä”, Taysin infektioyksikön apulaisylilääkäri, infektiolääkäri Reetta Huttunen sanoo. Kuva: Sonja Huhtaniska / Aamulehden arkisto
Lapsena Reetta Huttusella oli tiuhaan korvatulehduksia. Lääkärien vastaanotoilta jäi pienen potilaan mieleen jotakin aivan erityistä.
”Lääkärin ammatti tuntui aika mielettömältä. Että jossain ammatissa voisi tehdä tekoja, joilla on vaikutusta toisten ihmisten terveyteen”, Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin infektioyksikön apulaisylilääkärinä ja infektiolääkärinä nykyään työskentelevä Huttunen muistelee.