Suomalais­tutkimus: Arktinen alue lämpeneekin peräti neljä kertaa nopeammin kuin muu maapallo

Pitkään on toistettu väitettä, että arktiset alueet lämpenevät kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallo keskimäärin. Nyt Ilmatieteen laitoksen tutkijat osoittavat, että alue onkin lämmennyt nopeammin.

Jäävuoria Grönlannin edustalla. Kuva otettu syyskuussa 2019.

12.8. 7:48

Arktinen alue on lämmennyt neljä kertaa niin nopeasti kuin maapallo keskimäärin, osoittaa Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden uusi tutkimus.

Tähän asti on ajateltu, että lämpenemisen vauhti on ollut pohjoisilla alueilla kaksin­kertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen kertoo, että ero aiempien arvioiden ja uuden arvion välillä voi osin johtua siitä, mitä ajanjaksoa ja mitä aluetta tarkastellaan.

”Arktista aluetta ei ole mitenkään yksiselitteisesti määritelty. On mahdollista, että jotkin aiemmat tutkimukset ovat määrittäneet Arktiksen laajemmaksi, jolloin suhdeluku pienenee, ja myöskin käyttäneet pidempää aikaikkunaa”, Rantanen sanoo.

Aiemmissa tutkimuksissa on voitu myös laskea ero lämpenemisessä aikana, jolloin lämpeneminen on ollut vähäisempää kuin nyt.

Uudessa tutkimuksessaan Rantanen ja hänen työtoverinsa rajasivat tarkastelun pohjoisen napapiirin sisään jäävään alueeseen. Suomessa raja kulkee Rovaniemen kohdalla.

Ajanjakso ulottui vuodesta 1979 vuoteen 2021, yhteensä 43 vuodelle. Tuolta ajalta on saatavilla tarkkoja ja luotettavia lämpötilan satelliittimittauksia. Lisäksi voimakas lämpeneminen alkoi juuri 1970-luvulla.

”Olemme sitä mieltä, että olemme käyttäneet kaikkein järkevintä aikaikkunaa ja määritelmää Arktikselle.”

Tarkastelujaksolla arktiset alueet ovat lämmenneet 0,75 astetta vuosikymmenessä. Se on neljä kertaa niin paljon kuin muun maailman lämpeneminen.

Barentsinmerellä lämpenemisen tahti on ollut peräti 1,25 astetta vuosikymmentä kohden eli seitsenkertainen muun maapallon lämpenemiseen nähden.

Arktista lämpenemistä edistää etenkin merijään sulaminen. Jäätön meri luovuttaa enemmän lämpöä. Loppusyksyllä ja talvella arktinen alue on lämmennyt voimakkaimmin juuri siksi, että lämmin merenpinta hohkaa lämpöä ilmakehään.

Lisäksi kun jää puuttuu, auringonvaloa heijastuu vähemmän takaisin avaruuteen ja se jää lämmittämään maapalloa.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan ilmaston muuttumista kuvaavat ja ennustavat ilmastomallit ovat reippaasti aliarvioineet eron lämpenemisen nopeudessa arktisen alueen ja muun maailman välillä.

”Jos lasketaan kymmenien eri ilmastomallien keskiarvo lämpenemisen suhteesta, se pyörii kahden ja puolen tienoilla. Kun nykyinen havainto on neljä, suhdeluku on 40–50 prosenttia suurempi kuin ilmastomallien tulokset. Yksittäisissä ilmastomalli­simulaatiossa lämpenemissuhde on kutakuinkin sama kuin havaittu”, Rantanen sanoo.

Ilmastomallien arviot ovat menneet pieleen mahdollisesti siksi, että niissä ei ole otettu riittävän tarkasti huomioon ilmaston luontaista vaihtelua. Kasvihuonekaasujen aiheuttaman lämpenemisen lisäksi ilmastossa on pitkäaikaista luontaista vaihtelua.

”Ilmastomalleissa luontainen vaihtelu ei ole samassa tahdissa todellisuuden kanssa. Malleissa vaihtelut osuvat vähän mille vuosikymmenelle sattuvat.”

Luontaiset ilmastonvaihtelut saattavat Rantasen mukaan selittää nykyistä tilannetta, jossa arktinen alue lämpenee nelinkertaisella vauhdilla.

”Jos luontaiset vaihtelut kääntyvät päinvastaiseen suuntaan ja ikään kuin hidastavat globaalia lämpenemistä, on mahdollista, että lämpenemisero tasoittuu.”

Ero voi tasoittua myös siinä tapauksessa, että muun maailman lämpeneminen kiihtyy ja ottaa kiinni arktisen alueen lämpenemistä.

Rantanen ja kumppanit eivät varsinaisesti selvittäneet sitä, kuinka paljon arktisesta lämpenemisestä on ihmisen aiheuttamaa ja kuinka paljon luontaista vaihtelua.

”Sen verran uskallan sanoa, että luontaisten vaihteluiden osuus on merkittävä eikä se missään nimessä ole nolla.”

Ilmaston vaihtelua aiheuttavat esimerkiksi pitkäaikaiset merivirtausten kiertoliikkeet.

Rantasen mukaan viime vuosikymmeninä pohjoisille merialueille on saattanut virrata aiempaa enemmän lämmintä merivettä, joka on sulattanut merijäätä ja kiihdyttänyt lämpenemistä.

”Jos virtausliike heikkenee ja sulaminen vähenee, se voi olla luontainen mekanismi, joka hidastaa lämpenemistä.”

Ilmakehässäkin on vuosikymmenien pituisia vaihteluita. Esimerkiksi niin sanottu Pohjois-Atlantin oskillaatio voi vaikuttaa arktiseen ilmastoon.

Rantasen ja hänen työtovereidensa tutkimuksen julkaisi Communications Earth & Environment -tiedelehti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut