Pienikin määrä torjunta-ainetta voi saada mehiläiset ja kimalaiset sekaisin, sanoo tutkija: ”Vaikutukset voivat olla salakavalia”

Torjunta-aineiden on tarkoitus suojella viljelykasveja tuhohyönteisiltä, mutta samalla ne voivat vahingoittaa tärkeitä pölyttäjiä. Tukesin ylitarkastaja kuvaa aineiden maatalouskäyttöä jatkuvaksi tasapainoiluksi.

Suurin osa maapallon viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Mustakimalainen imemässä mettä.

10.7. 6:00

Suomalaisessa ruoantuotannossa käytetään monia torjunta-aineita, joiden tarkoitus on suojella viljelykasvien satoa tuholaisilta. Sivuvaikutuksena monet aineista saattavat kuitenkin heikentää pölyttäjähyönteisten elinvoimaisuutta.

Väitöskirjatutkija Lotta Kaila Helsingin yliopistosta on tutkinut kasvinsuojeluaineiden vaikutusta pölyttäjiin. Hän on huolissaan hienovaraisista vaikutuksista, joita torjunta-aineilla voi olla esimerkiksi mehiläisiin ja kimalaisiin.

”Maatalouden tulisi olla vähemmän riippuvaista torjunta-aineista ja rakentaa ruoantuotanto niin, että niitä ei tarvitsisi käyttää kuin vain hätätilanteissa”, Kaila sanoo.

”Pölyttäjät ovat korvaamaton osa ruoantuotantoa, joten niiden suojeleminen on edellytys kestävälle ruoantuotannolle.”

Uhka kimalaisille

Neonikotinoidit ovat yksi kemialliselta vaikutustavaltaan tunnetuimmista tehoaineryhmistä. Niistä lähes kaikki on nykyään kielletty Euroopan unionin jäsenmaissa. Käyttökiellot perustuvat Euroopan elintarviketurvallisuus­viranomaisen Efsan riskiarviointeihin aineiden haitoista muun muassa mehiläisille.

”Vaikutukset, joita ei havaita silmin, voivat olla salakavalia.”

Kailan tekemässä tutkimuksessa rapsipelloille ruiskutettiin torjunta-ainetta, minkä jälkeen lähiympäristön mehiläisten siitepölystä tutkittiin torjunta-aineiden jäämät. Sitten kimalaisia altistettiin laboratoriossa samoille ainepitoisuuksille.

Yksi siitepölystä löytynyt tehoaine oli tiaklopridi, joka kuuluu neonikotinoideihin ja jonka käyttö oli vielä tuolloin sallittu Suomessa. Kailan mukaan tiaklopridia ei ruiskutettu pellolle tutkimusta varten eli se tuli pölyttäjiin jostain muusta lähteestä. Tiaklopridi otettiin kuitenkin mukaan laboratoriokokeisiin, koska muihin aineisiin nähden sitä löytyi siitepölystä merkittäviä määriä.

Tulokset viittasivat siihen, että tiaklopridi vaikuttaa pölyttäjien käyttäytymiseen.

”Koska pitoisuudet olivat niin pieniä, vaikutuksia ei nähnyt ihmissilmällä. Tutkimuksesta kuitenkin selvisi, että torjunta-aineet voivat vaikuttaa kimalaisten aivotoimintaan. Niiden oppimiskyky ja muisti heikkeni, mikä luonnossa voi vaikuttaa esimerkiksi niiden kykyyn löytää ruokaa”, Kaila sanoo.

Kailan mukaan riskinä on, että kimalaisten pesät jäisivät pienemmiksi ja kannat katoaisivat torjunta-aineista heikentyneen aivotoiminnan takia.

”Vaikutukset, joita ei havaita silmin, voivat olla salakavalia, sillä ne ovat vaikeampia havaita kuin esimerkiksi kimalaisten välitön kuolema. Tällöin kantojen taantumista ei välttämättä havaita yhtä nopeasti, eikä taantumiseen osata reagoida riittävän ajoissa.”

Tukkimiehentäin torjunta-aine

Neonikotinoideihin kuuluvaa asetamipridiä saa edelleen käyttää havupuiden taimiin iskevän tukkimiehen­täin torjuntaan. Myös EU:ssa kiellettyjen tai rajoitettujen neonikotinoidien käyttöön on joissain tilanteissa mahdollista saada poikkeus- tai määräaikainen lupa.

Suomessa turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on myöntänyt poikkeuslupia neonikotinoideilla käsiteltyjen sokerijuurikkaan siementen kylvöön. Ehtona on ollut, ettei samalle peltolohkolle seuraavana vuonna kylvetä pölyttäjiä houkuttelevia viljelykasveja.

Ylitarkastaja Marja Suonpää Tukesista kertoo viestissä, että EU:n jäsenmaat voivat myöntää 120 vuorokauden mittaisen poikkeusluvan sokerijuurikkaille tilanteessa, jossa ”kasvia uhkaavan tuhoojan tiedetään aiheuttavan merkittävää ongelmaa eikä käytettävissä ole muita kohtuullisia keinoja”.

Maatalouden rikkakasvien torjunnassa keskeisin tehoaine Euroopassa ja maailmalla on tällä hetkellä glyfosaatti. Lotta Kailan mukaan se voi heikentää tarhamehiläisten oppimiskykyä ja suunnistuskykyä. Hiljattain tehdyn suomalaistutkimuksen perusteella aineella voi olla samantyyppisiä vaikutuksia myös kimalaisiin.

Kasvinsuojeluaineita käytetään esimerkiksi rypsipelloilla, joilla pölyttäjätkin viihtyvät. Joidenkin valmisteiden käytölle on asetettu rajoituksia.

Vaatimukset tiukentuneet

Suomessa käytettävät kasvinsuojeluaineet käyvät Suonpään mukaan pitkän hyväksymisprosessin läpi ennen kuin ne pääsevät markkinoille.

”Tehoaineet sekä valmisteet arvioidaan aina tiettyjen kriteereiden mukaisesti. Niiden arviointi koostuu useista osa-alueista, joiden on täytyttävä”, Suonpää sanoo.

Tutkimusvaatimuksiin kuuluvat muun muassa fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, terveysvaikutukset ihmiselle, ympäristövaikutukset sekä biologinen tehokkuus.

Suonpään mukaan valmisteiden turvallinen käyttö pyritään takaamaan tarkoilla ohjeilla. Jos turvallisen käytön kriteerit eivät täyty, kasvinsuojeluainetta ei hyväksytä.

”Arvioinneissa otetaan huomioon yhtenä osa-alueena vaikutukset esimerkiksi pölyttäjiin, lintuihin, nisäkkäisiin ja vesiin.”

”Tietyissä kasvinsuojeluvalmisteissa on myös tarkat vaatimukset siitä, että tuotetta ei saa käyttää kukinnan aikana tai että sitä käytetään esimerkiksi vain yöaikaan, jolloin pölyttäjät eivät ole liikkeellä.”

Vaatimukset tehoaineille ovat tiukentuneet viime vuosien aikana.

”Arvioinneissa otetaan huomioon yhtenä osa-alueena vaikutukset esimerkiksi pölyttäjiin, lintuihin, nisäkkäisiin ja vesiin. Jos ne täyttävät kriteerit, tulee vielä erikseen rajoitukset, joilla voidaan turvata niiden käyttö”, Suonpää sanoo.

Jatkuvaa tasapainoilua

Kasvinsuojeluaineiden käyttöön tuholaistorjunnassa on Suonpään mukaan harvoin tarvetta ennen kuin tuholaisia havaitaan. Joitakin tuhohyönteisiä on kuitenkin torjuttava ennakoiden.

Lotta Kailan mukaan olisi tarpeellista tiedostaa paremmin tehoaineiden riskejä myös niissä pitoisuuksissa, joita niitä löytyy ympäristöstä.

”Monesti ajatellaan, että kun ei nähdä suoraan ihmissilmällä mitään, niin ei ole tuloksia. Hyönteiset ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia kuin herkästi ajatellaan.”

Suonpään mukaan kasvinsuojeluaineiden käyttö on ollut alalla jatkuvaa tasapainoilua.

”Tämä on ollut kokoaikaista punnintaa maatalousalalla, että miten saataisiin pidettyä tuhoajapopulaatio kurissa, mutta kuitenkin häiritä mahdollisimman vähän esimerkiksi pölyttäjiä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut