Päivä on alkanut jo lyhentyä – maapallon liikkeestä saatu uusi tieto vaikuttaa myös vuorokauden pituuteen

Tuoreen tutkimuksen mukaan maapallon päivän pituus vaihtelee sekunnin osia vajaan kuuden vuoden jaksoissa.

Tiistaina päivä on pisimmillään pohjoisella pallonpuoliskolla. Utsjoella keskiyön auringosta saadaan nauttia viikkoja. Kuva on otettu vuonna 2016.

21.6. 19:39

Suomessa oli tiistaina kesäpäivänseisaus noin kello 12:n maissa. Maapallon pohjoisen pallonpuoliskon kiertoakseli on silloin kallistunut radallaan eniten kohti Aurinkoa.

Sitten päivä alkaa lyhentyä. Jo iltapäivän alussa alkaa akselin kulku kohti toista ääripäätä, talvipäivänseisausta. Se on tänä vuonna 21. päivä joulukuuta.

Keskiviikkona Aurinko paistaa hieman lyhyemmän ajan kaikkialla Suomessa. Näin käy koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Vähennys on aluksi vain sekunteja. Juhannuspäivänä lauantaina 25. kesäkuuta päivä on vain kaksi minuuttia lyhyempi kuin tiistaina.

Luonto ei tätä huomaa. Jos sanoo, että kesä päättyy kesäpäivänseisaukseen, on se kai tulkittava huumoriksi. Aurinko lämmittää yhä maaperää ja elokehää pohjoisessa pitkään, aina syyskuulle saakka.

Keskilämpö on Suomessa vielä pitkään yli plus 10 astetta. Tämä terminen kesä on kesän kestolle tarkempi mittari.

KesÄKUUN alussa joukko geologeja julkisti yllättävän mittauksen, joka liittyy välillisesti myös maapallon päivän pituuteen. Tutkijat näet todistivat, että maapallon päivän pituus heilahtelee vajaan kuuden vuoden jaksoissa.

Muutos on vain sekuntien osia. Se on arvioitu 0,2 sekunniksi eli se on vain silmänräpäyksiä. Yllättävintä tässä uutisessa on se, mistä sekunnin osien muutokset johtuvat.

Maapallon kiinteä rautainen ydin liikkuu nestemäisen ulkoytimen sisällä vajaan kuuden vuoden jaksoissa. Ydin liikkuu siinä ajassa noin kaksi kilometriä.

Maapallon ytimeen ei voi kurkistaa. Kaikki siitä hankittu tieto on aina epäsuoraa. Ymmärrys maapallon sisimmästä on kuitenkin lisääntynyt hurjasti 30 vuoden aikana.

Nyt tiedämme, että maapallon ydin on läpimitaltaan noin 2 340 kilometriä. Se on kääpiöplaneetta Pluton kokoa. Se on kuuma ja tiheä, ja koostuu raudasta. Uusin tieto on, että kiinteä sisin ydin tosiaan värähtelee muuhun maapalloon nähden. Vuosikymmenien ajan geologit ja muut tutkijat luulivat toista.

Oletus aiemmin oli, että tuo ydin, joka on yli 5 000 kilometrin päässä jalkojemme alla, pyörii ja pyörii, vain yhteen suuntaan.

Ytimen heilahtelulle on saatu vakuuttavia todisteita eri seismisistä aalloista.

Ne ovat aaltoja, jotka liikkuvat maankuoressa ja maapallon vaipassa esimerkiksi maanjäristyksissä.

”Maapallon sisin ydin ei ole aaltojen perusteella vakaa. Se liikkuu jalkojemme alla. Ydin näyttää siirtyvän eestaas muutamia kilometrejä noin kuuden vuoden ajanjaksolla”, sanoo tutkija ja professori John Vidale.

Vidale on geotieteiden professori Etelä-Kalifornian yliopiston Dornsife Collegessa Yhdysvalloissa.

Tämä liike vaikuttaa myös vuorokauden pituuteen eli siihen, kunka nopeasti koko maapallo pyörii yhden kierroksen akselinsa ympäri. Muutos on samoin sekuntien osia.

Liike selittäisi osaltaan niitä epäsäännöllisyyksiä, joita Maan pyörimisessä on. Epäsäännöllisyyden vuoksi vuoteen on silloin tällöin lisätty tai otettu pois karkaussekunteja.

Tempulla koko maailman koordinoitu yleisaika (UTC) pysyu vuodesta toiseen suunnilleen samana.

Seismisiä aaltoja syntyy paitsi maanjäristyksissä myös maanalaisissa ydinkokeissa.

Vidale tutki ryhmänsä kanssa uudestaan Novaja Zemljan arktisessa saaristossa 1970-luvulla tehtyjä Neuvostoliiton ydinkokeita.

He käyttivät työssä uutta tekniikkaa, jonka Vidale ja toinen tutkija Wei Wang kehittivät. He mittasivat tarkasti ydinkokeiden aiheuttamia puristusaaltoja.

Tiedot oli koottu aikoinaan Montanan osavaltiossa sijaitsevan ilmavoimien tukikohdan seismisillä antureilla.

”Havainnot osoittavat yli 20 vuoden ajalta, että maapallon sisin osa eli kiinteä ydin pyöri hieman tavallista hitaammin vuosina 1969–1971. Sitten liike vaihtui toiseen suuntaan vuosiksi 1971–1974”, Vidale kirjoittaa tutkimuksessa.

Sen julkaisi tiedelehti Science Advances kesäkuun alussa.

Liikkeen edestakainen vaihtelu selittää ytimen liikkeitä parhaiten kaikista vaihtoehdoista. Nyt siihen aletaan uskoa.

Wang ja Vidale käyttivät samaa menetelmää jo aiemmin tutkiessaan ydinkokeita Amchitkan saaren alueella Alaskan saariston kärjessä vuonna 1971.

Tutkijat ehdottivat jo vuonna 1996, että maapallon ydin värähtelee.

”Siitä tehtiin mallikin, mutta tutkijayhteisö oli vielä silloin tuloksesta erimielisiä” , Vidale sanoo tutkimustiedotteessa.

Hämmentävä tulos voidaan vahvistaa lähivuosina uusien teknikoiden avulla, Vidale uskoo.

Vidale yrittää nyt vastata uusiin kysymyksiin.

”Liikkuuko sisäydin asteittain? Vai onko ydin välillä lukossa verrattuna muuhun maapalloon?”

Muokkaus 22.6.2022 kello 11.54: Muokattu jutun alusta pois, että kesä päättyisi Suomessa kesäpäivänseisaukseen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut