Tutkimusrahoituksen hakeminen vie kuukausia ja miljoonia euroja - Tiede ja teknologia - Aamulehti

Tampereen yliopiston tutkijat turhautuvat jatkuvaan rahoitushakuun, riskinä aivovuoto muihin töihin: ”Tutkija on käytännössä myyjä” – Näin tilannetta voisi heidän mielestään parantaa

Moni tutkija turhautuu jatkuvaan rahoituksen hakemisen pakkoon ja lähtee Suomen yliopistoista muihin töihin. Aivovuodon tukkiminen vaatisi yliopistojen perusrahoituksen kasvattamista.

Tanja Pessin tutkijaesittelysivulla lukee, että hän on enimmillään kirjoittanut vuodessa 30–50 tutkimusrahoitushakemusta ja -raporttia. Oman tutkijantyönsä hän hoiti siinä sivussa, ”vähän kuin vasemmalla kädellä”.

19.11. 6:00

Aamulehti

Suomen yliopistoissa suurin osa tutkimuksesta rahoitetaan yliopistojen ulkopuolelta tulevalla rahalla. Tämän vuoksi tutkijoiden työajasta iso osa kuluu tutkimusrahoituksen hakemiseen. Yksikään tutkija ei kykene vastaamaan tarkasti kysymykseen tutkimusrahoituksen hakemiseen kuluvasta työajasta. Käytäväkeskusteluissa tutkijoiden vastaukset vaihtelevat yksittäisistä voimasanoista pitkiin kuvauksiin siitä, millä tavalla rahoituksen hakeminen on mukana koko ajan tutkijan työnteossa.

Konkreettisesti tarkimman vastauksen kysymykseen antaa Aalto-yliopistossa grant writerina työskentelevä Tommi Tenkanen. Grant writerin tehtävä on auttaa tutkijoita rahoitushakemuksien tekemisessä.

Tenkanen on laskenut omalla kaavallaan palkkakustannukset, joita Suomen Akatemialta tutkimusrahaa hakeneiden työnantajat ovat vähintäänkin joutuneet maksamaan Akatemian syyshaussa 2020 sekä 2021 ja julkaissut tuloksensa Twitterissä.

Tenkasen kaavan mukaan Akatemian syyshaku 2020 maksoi hakijoiden palkkakustannuksina ainakin 12 miljoonaa euroa ja syyshaku 2021 ainakin 10 miljoonaa euroa.

Akatemian syyshaussa 2020 noin 14 prosenttia hakemuksista meni läpi ja sai rahaa. Muut hakijat jäivät ilman Akatemian rahoitusta, joten Tenkasen kaavalla hakijoiden palkkakustannuksia valui hakukierroksella hukkaan 10,3 miljoonaa euroa.

Tutkimusrahoituksen hakemiseen ei kulu pelkkiä palkkakustannuksia. Rahoituksen hakemisen hinta on näitä suurempi ja moniulotteisempi.

Tenkasen kaava

Tommi Tenkanen työskentelee Grant writerina Aalto-yliopistossa.

”Työtä voisi verrata kustannustoimittajan tehtävään, sillä tehtävänä on sparrata tutkijoita ja parantaa rahoitushakemuksia siten, että rahoitushakemuksia menisi enemmän läpi”, Tenkanen kertoo Aamulehdelle.

Tenkasen laskukaava on tutkijoiden keskipalkkojen ja Akatemian hakemuksen tekemiseen kuluvan arvioidun keskimääräisen työajan tulo.

Akatemian syyshaussa 2020 haettiin rahoitusta muun muassa Akatemian tutkijatohtorin tehtäviin (801 hakemusta), akatemiantutkijan tehtäviin (594 hakemusta) ja monivuotisiin akatemiahankkeisiin (1 746 hakemusta).

Tenkanen arvioi tutkijatohtorin keskipalkaksi 3 500 euroa kuussa, akatemiatutkijalla 5 100 e/kk ja professorien ja apulaisprofessorien ja keskipalkaksi 6 000 e/kk.

Akatemian hakemuksen tekemiseen kuluvan ajan Tenkanen arvioi kahdeksi viikoksi. Tämä on varovainen arvio. Useat tutkijat kertovat Akatemia-hakemuksen tekemiseen kuluvan noin kuukausi työaikaa.

Dosentti Jaana Parviaisen mukaan tutkimusrahoituksen saamisessa on pitkälti kyse siitä, miten hyvä hakemuksentekijä on eikä siitä, miten hyvä tutkija on.

Hakemustiede

Jaana Parviainen on filosofian dosentti ja yliopistotutkija Tampereen yliopistossa. Hän tutkii tietämättömyydestä sekä dis- ja misinformaatiosta syntyviä ongelmia asiantuntijatyössä. Lisäksi hän tutkii tekoälyn eettisiä ja sosiaalisia vaikutuksia asiantuntijatyöhön. Parviainen on hakenut tutkimusrahoitusta työlleen vuodesta 1994 alkaen.

Tampereen yliopisto vakinaisti Parviaisen yliopistotutkijaksi kesäkuussa 2020. Siihen asti hän mielsi itsensä yliopistossa yksityisyrittäjäksi. Hän haki koko ajan tutkimusrahoitusta, joka muodosti myös hänen palkkatulonsa.

”Me tutkijat joudumme kaiken aikaa miettimään, mitä rahoittajat haluavat. Rahoituksen hakemisessa pärjää se, joka kykenee myymään tutkimuksensa rahoittajalle, koukuttaa rahoittajan, lumoaa ja aiheuttaa wau-efektin rahoittajan päässä”, Parviainen sanoo.

Parviainen käyttää termiä hakemustiede. Siinä tutkijat lukevat todella tarkkaan rahoitushakuilmoituksia. Niistä tutkijat bongaavat käytetyt sanat, lukevat parhaansa mukaan myös rivien välit ja alkavat näiden mukaan räätälöidä hakemustaan.

”Suurin osa tutkijoista joutuu kaiken aikaa hiomaan kykyään tulla paremmaksi hakemuksen tekijäksi. On pitkälti kyse siitä, miten hyvä hakemuksentekijä olet, ei siitä, miten hyvä tutkija olet.”

Parviaisen mukaan rahoitushakemuksilta vaaditaan koko ajan suurempaa yksityiskohtaisuutta. ”Niiden hiomiseen, viimeistelyyn ja loputtomaan parantamiseen kuluu ihan hirveästi aikaa.”

Hakemustiede on tuttu termi myös dosentti Tanja Pessille. Hän työskentelee Tampereen yliopistossa projektipäällikkönä ryhmässä, joka tutkii suun ja suoliston bakteereiden vaikutusta aivoverenkiertohäiriöihin ja aivovaltimopullistuman syntyyn.

”Tiedehän on faktaa, mutta tutkimusrahoitushakemukset ovat optimismia, niiden kirjoitustyyli on optimismia. Pahimmassa tapauksessa tämä tyyli alkaa siirtyä myös tiedekieleen”, Pessi sanoo.

Pessin mukaan tutkija on rahoitusta hakiessaan käytännössä myyjä. Hänen pitää osata myydä rahoittajalle paitsi tutkimusaiheensa myös itsensä.

Tieteen rahoitus Suomessa

Valtion budjettirahoituksen osuus korkeakoulusektorin tutkimus- ja kehitys-toiminnan rahoituksesta vuonna 2020 oli 47 prosenttia, 51 prosenttia perustui ulkopuoliseen rahoitukseen. Kaksi prosenttia oli yliopistojen omaa rahoitusta esimerkiksi liiketoiminnan tuotoilla.

Eniten ulkopuolista tutkimusrahaa keräävät tieteenalat ovat lääke- ja terveystieteet (59 prosenttia tutkimusmenojen rahoituksesta) ja tekniikka (58 prosenttia). Luonnontieteissä osuus on 54 prosenttia. Humanistisissa tieteissä ulkopuolista rahoitusta oli 35 prosenttia.

Suomalaisen tieteen tärkeimpiä rahoittajia ovat Suomen Akatemia, Business Finland, eri säätiöt ja Euroopan unioni. Akatemia rahoittaa noin neljäsosan kaikesta Suomessa tehtävästä tutkimuksesta.

Samaa hakemusta ei voi lähettää yhtä aikaa kaikille rahoittajille, vaan hakemus pitää muokata erikseen kutakin rahoittajaa varten.

Vuodelle 2022 Suomen Akatemian tutkimushankevaltuus on 390,5 miljoonaa euroa.

Business Finlandille on vuodelle 2022 budjettiesityksen mukaan tulossa 573 miljoonan euron avustusvaltuus.

Lähde: Tutkimus- ja kehittämistoiminta 2020, Tilastokeskus; budjettiesitys.

Dosentti Tanja Pessi kirjoitti enimmillään vuodessa 30–50 tutkimusrahoitushakemusta tai -raporttia. Tämä vei hänen työajastaan valtaosan.

Aivovuoto

Jatkuva tutkimusrahoituksen ja samalla oman elinkeinonsa hakemisen pakko aiheuttaa aivovuotoa pois Suomen yliopistoista. ”On ikävä inhimillinen katastrofi, että monet lahjakkaat, hyvät tohtorit lähtevät pois tutkimuksesta opiskelemaan vaikka sairaanhoitajiksi”, Parviainen sanoo.

Tanja Pessin tutkijaesittelysivulla lukee, että hän on enimmillään kirjoittanut vuodessa 30–50 tutkimusrahoitushakemusta ja -raporttia. Oman tutkijantyönsä hän hoiti siinä sivussa, ”vähän kuin vasemmalla kädellä”.

”Vedin puolitoista vuotta omaa tutkimusryhmää ja kirjoitin käytännössä joka viikko rahoitushakemuksen. Sen jälkeen olin niin loppu, että lähetin jäähyväismailin yhteistyökumppaneille ja lähdin hakemaan muita töitä.”

Yksi kumppaneista vastasi Pessin jäähyväisiin palkkaamalla tämän omaan tutkimusryhmäänsä projektipäälliköksi.

Helsingin yliopiston farmaseuttisen nanoteknologian professori ja Tampereen yliopiston tutkimuspäällikkö Timo Laaksonen kertoo Parviaisen ja Pessin kuvaileman vaiheen olevan tuttu kaikille tutkijoille.

”Esimerkiksi yliopistossa aloittavien apulaisprofessorien lähes koko työaika menee tutkijaverkoston luomiseen ja tutkimusrahoituksen hakemiseen, koska he eivät voi tehdä mitään ilman rahoitusta”, Laaksonen kertoo.

Hakemuksen vaiheet

Yliopistolta palkkaa saava tutkija voi kuukausipalkallaan tehdä käytännössä vain pientä tutkimusta. Suurempaan tutkimukseen tutkijan on haettava yliopiston ulkopuolista tutkimusrahoitusta. Jos tutkijalla ei ole yliopistossa tarpeeksi pitkää työsuhdetta, tai hän työskentelee apurahalla, osa hankerahoituksen hauista karsiutuu pois.

Tutkijan on ensin usein koottava tutkimusryhmä, jolle tutkimusrahaa haetaan. Ryhmän kokoaminen ja tutkimussuunnitelman luominen voi viedä neuvotteluineen, tapaamisineen ja viestinvaihtoineen kuukausia.

Akatemia-hakemuksen muotoilemiseen noin 12–15-sivuiseksi hakudokumentiksi kuluu kahdesta neljään viikkoa. Jos Akatemia ei rahoita hakemusta, sen voi muokata uudelleen toista rahoittajaa varten.

Eurooppalaisen Horizon 2020 -rahoitusohjelman hakemukset ovat noin 80-sivuisia dokumentteja. Niissä tutkimusryhmä on aina kansainvälinen ja niissä tutkimussuunnitelman hiomiseen hakemusta varten voi kulua vuosikin.

Horizon-ohjelmaan kuuluvan ERC-rahan hakemukset ovat yli 30-sivuisia. Niihin tarvitaan usein preliminääridataa ja -tuloksia, joita on saatu esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamista tutkimushankkeista.

Sopuliefekti

Valtaosa Suomessa jaettavasta tutkimusrahoituksesta on teemoitettu, eli rahoitusta voi hakea vain tietyn aiheiseen tutkimukseen. Vapaasti tutkijan täysin itse ideoimalle tutkimusaiheelle haettavaa rahaa on vähemmän kuin teemoitettua rahaa.

Jaana Parviainen puhuu tutkimuksen sopuliefektistä. Kun jokin asia on pinnalla, se näkyy rahoittajien hakuilmoituksissa, jolloin rahoja rynnätään hakemaan.

”Esimerkiksi tällä hetkellä tutkitaan aika paljon rokotekriittisyyttä. Näyttää siltä, että aika isoja tutkimushankkeita aiheesta on Suomessa käynnissä. Niissä tutkitaan käytännössä samaa ilmiötä”, Parviainen sanoo.

Professori ja tutkimuspäällikkö Timo Laaksonen on hakenut ja saanut ryhmälleen tutkimusrahoituksen aateliin luettavaa ERC-rahoitusta. Se ei olisi onninstunut, ellei Suomen Akatemia olisi rahoittanut hänen aiempaa hankettaan, josta saatiin preliminäärituloksia ERC-hakemusta varten.

Ison haun iso riski

Timo Laaksonen kertoo vapaasti haettavan tutkimusrahan puutteen aiheuttavan ongelmia etenkin isojen tutkimushankkeiden synnyttämisessä.

”Kokeellisessa tutkimuksessa on todella vaikea saada rahoitushakemuksia läpi, jos ei ole ennakkotuloksia, jos ei ole preliminääridataa. Niitä saadakseen joutuu tekemään tutkimusta laboratoriossa, jotta saa tuloksia hakemukseen”, Laaksonen kertoo.

Laaksonen on hakenut ja saanut ryhmälleen tutkimusrahoituksen aateliin luettavaa European Research Councilin, ERC:n, rahoitusta, joka on osa EU:n Horizon Europe -tieteenrahoitusohjelmaa.

Tänä vuonna Horizon Europe -ohjelmassa on ollut tarjolla peräti 1,9 miljardia euroa tutkimusrahoitusta haettavaksi eri EU-maista. Horizon-hankkeet ovat usean eurooppalaisen yliopiston yhteishankkeita. Suomalaiset yliopistot eivät ole pärjänneet hyvin näissä hauissa.

Laaksonen kertoo omakohtaisen esimerkin Horizon-hakemuksen tekemisestä. Ensin tutkimusryhmän kokoamista koordinoi tutkija Espanjassa. Tutkijoita tuli ryhmään kahdeksasta maasta. Ryhmä piti vuoden aikana useita kokouksia tutkimussuunnitelman hiomiseksi.

”Espanjalainen koordinaattori palkkasi lopulta konsultin kasaamaan lopullisen 80-sivuisen hakemusdokumentin. Nämä ovat kalliita, aikaa vieviä ja työläitä prosesseja.”

Horizon-tutkimushankkeet ovat usein miljoonien eurojen arvoisia. Samankokoista hakemusta ei käytännössä voi tehdä mihinkään muualle. Jos haussa ei nappaa, voi valtavakin hakutyö mennä hukkaan.

ERC-rahoitus on yhden ryhmän tai yhden tutkijan hanke. ERC-hakemukset ovat yli 30-sivuisia dokumentteja.

Laaksosen tutkimusryhmä tutkii nyt ERC-rahoituksella lääkkeen kuljetusta ja vapautusta elimistössä nanomateriaalien avulla.

”Hakemuksemme pohjana oli ensin Suomen Akatemian rahoittama hanke, joka tuotti julkaisuja ja näytti, että pystymme tekemään tämän.”

Hakua trimmataan

Riitta Maijala on Suomen Akatemian tutkimuksesta vastaava ylijohtaja. Hänelle tutkijoiden käytäväpuheet rahoituksen hakemisesta niin sanottuina arpajaisina ovat tuttuja.

”Hakemusten läpimenoprosentti on meillä aika matala. Joudumme tekemään vaikeita valintoja erinomaistenkin hakemusten kesken. Jos tutkimusrahoitusta olisi enemmän, silloin hakemusten läpimenoprosentti voisi olla korkeampi”, Maijala sanoo.

Suomen Akatemia saa vuosittain noin 5 000 rahoitushakemusta. Jokaisen hakemuksen arvioi Akatemian kokoama kansainvälinen paneeli, johon kuuluu yleensä 12–15 asiantuntijaa. Hyvän arviointityön varmistamiseksi ja arviointipaneelin työn sujuvoittamiseksi Akatemian hakemus on yksityiskohtaisesti standardoitu.

”Hakemuksen pitää olla paneelille helppo lukea ja siitä pitää löytyä oikeista kohdista oikeat asiat. Näin paneeli pystyy keskittymään olennaiseen, eli tutkimussuunnitelman arvioimiseen.”

Akatemia tekee jokaisen syyshaun jälkeen hakijoille kyselyn haun kehittämiseksi. Edelliseen kyselyyn tuli tutkijoilta 846 vastausta.

”Pyrimme luomaan semmoisen hakuprosessin, joka on mahdollisimman selkeä ja helppo hakijoille. Se on se iso tavoite.”

Vapaampaa rahaa

Tutkijat näkevät vertaisarvioidun ja kilpaillun tutkimusrahoituksen hakemisen pysyväksi osaksi tieteentekoa. Tieteen rahoitusjärjestelmää pystyisi heidän mielestään silti parantamaan.

”Vapaata tutkimusrahaa kokeilla hullujakin ideoita ei juuri ole. Se on ehkä suurin ongelma. Me tarvitsisimme yliopistoille pohjarahoituksen, jolla voisi kokeilla tyhmätkin ideat. Sen ei loppujen lopuksi tarvitsisi edes olla hirveän suuri raha”, Laaksonen sanoo.

Parviainen muistuttaa, että tutkijoita on Suomessa valmistunut yliopistoista runsaasti 1990-luvulta lähtien.

”Tutkijoita on Suomessa koulutettu melko paljon. Silloin myös tutkimusrahoitusta pitäisi olla nykyistä enemmän.”

Hallitus perui syyskuussa elokuussa väläyttelemänsä 40 miljoonan euron leikkauksen Suomen Akatemian tiederahoitukseen vuodelle 2022. Akatemialle seuraava kriittinen kohta tulevien vuosien tiederahoituksessa on kevään kehysriihi.

”Meillä on suuri huoli leikkauksista. Jos kehysriihessä saadaan leikkaukset peruttua, tilanne on huomattavasti valoisampi”, Maijala sanoo.

Pessin mukaan tieteen nykyinen rahoitusrakenne on antanut runsaasti työtä yliopistojen hallinto- ja tukipalveluammattilaisille.

”Pärjäisimme nykyistä vähemmällä hallintoporukalla, mutta tämä nykyinen rakenne syöttää itse itseään. Tätä rakennetta pitäisi muuttaa. Tämä vaatisi yliopistouudistusta”, Pessi sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut