Laura Huhtasaari (ps.) on monella tavalla erikoinen poliitikko. Hän on maahanmuuttokriittinen, tahtoo koventaa väkivaltarikollisten tuomiota, harkitsisi uudestaan Suomen EU-jäsenyyttä ja ajattelee, etteivät ihmisoikeudet kuulu terroristeille.
Kunnon kohu tosin syntyi siitä, että hän ei usko evoluutioon. Kristittynä hän uskoo luomiseen.
Luomiskertomukseen uskovaa kutsutaan kreationistiksi. Vastaan asettuvat tieteen auktoriteetilla ne, joiden mukaan Charles Darwinin systematisoiva evoluutioteoria luonnonvalintoineen ja sattuman käsitteineen kertoo, miten syntyivät lajit ja siinä samassa ihminen.
”Omilla jaloilla on seistävä. Vaikka kreationistina”, kirjoitti Huhtasaari verkkosivuillaan vuonna 2015. Asia nostettiin lehdistössä esille tänä vuonna, kun Huhtasaari valittiin perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi.
Professorin ajatuksia -blogiaan pitävä ammattitutkija kommentoi: ”Omalta osaltani Huhtasaaren tietämättömyys/ymmärtämättömyys tieteellisestä tiedosta estää hänen äänestämisensä minkäänlaisissa vaaleissa. En nimittäin usko tosiasioiden kieltämisen kautta syntyvän järkevää politiikkaa – eikä ainakaan tiedepolitiikkaa.”
Sanotaan että elämme tosiasioiden jälkeistä aikaa, valemedian maailmassa, jossa totuuksista tehdään suhteellisia. Jokainen mielipide on samanarvoinen.
Tiedevastaisuus on yksi aikamme teemoista. Ilmastonmuutosta, koululääketiedettä, rokotuksia ja ravintoa koskevia tutkimuksia epäillään avoimesti uskomuksiin tukeutuen. Evoluutio on haastavin uskonnollisille, koska se kiistää uskontojen perustavimmat totuudet.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola ei usko että tieteenvastaisuus vaivaa väestöä laajemmin:
–Mediakulttuuri on muuttunut siten, että aiempaa marginaalisemmat äänet nousevat vahvemmin esiin.
Populismissa on nähtävissä tiettyä yleistä eliitinvastaisuutta, josta myös tiede saattaa saada osansa.
Huhtasaari on kirjoittanut: ”...jos sammakosta tulee prinssi, se on satua, mutta jos sammakosta tulee prinssi vuosien ja vuosien päästä, se onkin tiedettä. Minusta sekin vaatii todella paljon uskoa, että ihminen on tullut apinasta.”
Tutkija ja ekonomisti Juha Itkonen julisti Twitterissä jo vuonna 2015: ”Erityisen synkkää on koulutettujen ihmisten tiedevastaisuus. Maallikkomutu jyrää tutkimustiedon, joka haastaa maailmankuvan.”
Kimmo Ketola toteaa nyt:
–Kreationismi ja älykkään suunnittelun ajatus sekoittavat uskonnollisia ja tieteellisiä totuusväitteitä tavalla, joka on omiaan hämärtämään molempia.
”Taatusti emme ole täällä vahingossa. Minä uskon Jumalaan”, on Laura Huhtasaari (ps.) julistanut. ”En usko, että ihminen on eläin. Eivätkä apinat kehity ihmisiksi. Sekin teoria on täynnä aukkoja.”
Olennaista on selventää ihmisille, mitä tiede oikeastaan on, koska siitä esiintyy myös puoltajien kulmassa oudon ehdottomia ja ideologisia käsityksiä:
–Koulujen katsomuskasvatukseen olisi panostettava enemmän, ja eri oppitunneilla tulisi käsitellä tieteen tulosten lisäksi niitä menetelmiä, joilla tuloksiin on päädytty, Ketola sanoo.
Uskontotieteilijä Teemu Taira ei näe ongelmana pelkästään uskontoa.
–Uusliberalistisessa politiikassa tieteeltä halutaan nopeita taloudellisia innovaatioita ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämä on yhdenlaista tieteenvastaisuutta, koska tieteen dynamiikka pyritään alistamaan vahvalle poliittiselle ohjailulle.
–Toista kehityskulkua voitaisiin kutsua perverssiksi versioksi uskonpuhdistuksesta. Jos uskonpuhdistuksessa kansa alkoi lukea Raamattua omalla äidinkielellään, nyt googlailusta on tullut kansan tiedonhaun äidinkieli. Ihmiset kuvittelevat löytävänsä punnituimman tiedon, mutta löytävät enimmäkseen omia arvojaan tukevia näkemyksiä.
Tiedevastaisuus uudessa muodossaan näyttäisi olevan osa oppositiopolitiikkaa. Suomen hallituksessa on kaksi uskonsa tunnustanutta ministeriä, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini. Tiedevastaisuutta on nähty siellä täällä hallituksen toiminnassa. Tutkijoita ei kuunnella.
Yhdysvalloissa oikeistokonservatiivit kieltävät evoluution ja ilmastonmuutoksen. Tutkimusten mukaan korkea koulutus lisää uskoa tieteen tuloksiin poliittisesti liberaaleilla, mutta se nakertaa luottoa konservatiiveilla.
Kosmologi Kari Enqvist sanoi Skeptikko-lehdessä (2/2017): ”Ennen tiedevastaisuus oli pelonsekaista, nykyään se on enemmänkin vihamielisyyttä. ”Enqvistin mukaan yksi syy on internet, joka välittää tietoa mutta myös lujasti epätietoa.
Eivät tutkijatkaan aina ole puolueettomia. Heistä tulee helposti tieteellisen maailmankuvan asianajajia, vaikka tiede ei ole mikään maailmankuva vaan joukko käsitteellisiä ja konkreettisia välineitä, oikeastaan metodi. Silti tiede usein altistuu politiikalle ja osallistuu maailmankuvien ja identiteettien kamppailuihin.
Taira näkee uskonnon pyrkivän myös valtaan:
–Kreationismin ja älykkään suunnittelun suurin ongelma ei ole pyrkimys kumota vallitsevia tieteellisiä teorioita, vaan tutkimuksen alistaminen yhteiskunnan kristillistämiselle. Länsimaisen kreationismin motivaattoreina eivät ole koskaan olleet tiede, tutkimus ja ajattelun horisonttien laajentaminen, vaan kaikki tähtää lopulta kristinuskon aseman vahvistamiseen.
Poliittisesti ja kansainvälisesti ongelma ei ole vain oikeisto- populistien tuotantoa. Teoksessaan Science Left Behind. Feel-Good Fallacies and the Rise of the Anti-Scientific Left (2014) tiedejournalistit Alex Berezow ja Hank Campbell toteavat: ”Vasemmistolainen tiedevastaisuus näkyy siinä, miten helposti sivuutetaan kaikki tieteen kertoma esimerkiksi ydinvoiman ja geenimuunneltujen elintarvikkeiden turvallisuudesta, luomuruuan ja vaihtoehtoisen homeopaattisen lääketieteen turvattomuudesta sekä niistä huomattavista rasitteista luonnolle, joita nykymuotoinen vaihtoehtoinen energiantuotanto itse asiassa aiheuttaa.”
Tiede tahtoo olla objektiivista, mutta siinä on omat yhteiskunnalliset siteensä. Itse asiassa jo tutkimusongelmien valinta kertoo suuntautumisesta. Kun tutkitaan ihmistä ja yhteiskuntaa, aina on näkökulmille ja tulkinnoille sijaa. Luonnontieteessä valinnanvapautta on vähemmän.
Kosmologi Kari Enqvist julisti tänä vuonna 30 vuotta täyttäneen Skepsis-yhdistyksen huhtikuisissa juhlissa Heurekassa: ”Lopettakaa tieteen puolustaminen. Nyt on tullut aika hyökätä tieteen puolesta.”
Sekä uusi tiedevastaisuus että tieteen puolustamisen kiivaus ovat yhteiskunnallis-poliittista kamppailua ja kulttuurisotaa.
Englantilainen Richard Dawkins on evoluutiobiologi ja tieteen popularisoija. Viime vuosina Yhdysvaltain mediassa ja luentokiertueilla uskontoja vastaan maallikkosaarnaajan karismalla hyökännyt Dawkins heilutti aiemmin Darwinin Lajien syntyä kuin entinen pastori Raamattua. Nyt hänen huolenaan on islam.
Dawkins on saanut tuntea akateemisen liberaalin vasemmiston ja mediaväen vimman nahoissaan. Ei ole sopivaa moittia islamia nyt kun kamppaillaan rasismia, populistista oikeistoa ja maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia vastaan.
Heinäkuussa Dawkinsin vierailu Kalifornian Berkeleyssä sijaitsevan radiokanavan ohjelmassa peruttiin, ja syyksi ilmoitettiin miehen kommentit islamista. Evoluution asianajan oli määrä esitellä uutta kirjaansa Science of the Soul (2017).
Jos niin uskonto kuin tiedekin politisoituvat, mennään alueelle, jossa kummallakaan ei ole pätevyyttä eikä auktoriteettia. Ideo- logisista määräyksistä on historiassa vain huonoja kokemuksia.
Tieteenvastaisuuteen lääkkeeksi voisi tarjota parempaa viestintää.
–Tiedemaailman on avauduttava entistä enemmän päättäjien ja tavallisten kansalaisten suuntaan, Teemu Taira sanoo.
Oikaisu 5.9 kello 10.30:: Kansanedustaja Laura Huhtasaarta ei ole vielä valittu perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi, kuten jutussa ensin väitettiin. Puoluevaltuusto päättää ehdokkaasta vasta myöhemmin syyskuussa.