Aamulehti
Mieti hetki, miten toimit, kun tulet kotiin metsäretkeltä, puutarhatöistä tai kun olet rapsutellut naapurin koiraa. Pesetkö kädet saippualla, kenties lorautat vielä käsidesiäkin päälle? Tämän jutun luettuasi et ehkä enää tee niin.
Monimuotoinen mikrobisto puolustaa ihmisen terveyttä taudinaiheuttajia vastaan. Ja juuri sitä tuhoat käsiesi iholta liiallisella kuuraamisella ja desinfioinnilla, kun tulet hyvää tekevistä ulkotöistä.
”Yleisesti ottaen ihmisethän ottavat kaksi askelta taaksepäin, kun kuulevat sanan bakteeri tai mikrobi”, Tari Haahtela sanoo. ”Kuitenkin mikrobeista 99 prosenttia on hyviä. Ja mitä enemmän on hyviksiä, sen huonommin pahikset eli opportunistisesti tilaisuutta käyttävät mikrobit pääsevät riehumaan.”
Emeritusprofessori on tutkinut allergioiden kehittymistä ja ympäristön vaikutusta terveyteen 1980-luvulta lähtien.
Haahtela korostaa, että ei suinkaan vastusta normaalia käsienpesua, eikä antibioottien käyttöä, kun niitä käytetään järkevästi ja kun on todellista aihetta. Hän ei myöskään vastusta rokotuksia, päinvastoin, ne ovat suuri siunaus. Hän haluaa kuitenkin tuoda tietoisuuteen, että nykysairauksissa on paljolti kysymys ei vain riskitekijöistä, vaan vähentyneistä suojatekijöistä, jotka ovat peräisin meitä ympäröivästä luonnosta. Terveytemme on riippuvainen luonnosta, kehomme on ekosysteemi ja erottamaton osa muuta luontoa.
Rikkaampi mikrobisto, terveempi lapsi
Sanotaan, että suomalaiset ovat viimeinen kansa, joka on tullut metsästä ulos. Luonnonläheisyys, kuten mökkielämä on meille luontaista ja tukee terveyttä. Mitä lähempänä luontoa ihminen elää, sitä monipuolisempi ja rikkaampi mikrobiomi hänen suolistossaan, ihollaan ja hengitysteissään on. Siitä seuraa tasapainoinen vastustuskyky. Kaupunkiolosuhteisiin luonnon voi tuoda vaikka laittamalla kädet multaan, viljelemällä parvekkeella kukkia ja hyötykasveja, uimalla luonnonvesissä ja peuhaamalla lemmikkieläinten kanssa.
Lue lisää: Näin ehkäiset allergioita – erikoislääkärin 5 vinkkiä
Haahtela epäili allergian ja ympäristön mikrobiston yhteyttä jo 1980-luvulla. Astma- ja allergiatapaukset olivat alkaneet lisääntyä sodanjälkeisessä, kiihtyvän kaupungistumisen kokeneessa sukupolvessa. Samaan aikaan kun tuberkuloosipotilaat saivat toimivia antibiootteja ja kävelivät sairaalasta ulos, allergia- ja astmapotilaat alkoivat virrata sisään. Parantunut diagnostiikka, geneettiset tekijät, ilmansaasteet tai ympäristökemikaalit eivät kehitystä selittäneet. Vasta kun alettiin tutkia mikrobeja ja niiden vaikutusta immuunivasteeseen, selitys alkoi löytyä.
Haahtela tutki akatemiaprofessori Ilkka Hanskin kanssa Pohjois-Karjalassa koululaisten kodin ympäristöä. Tutkimuksessa laskettiin kaikki kasvit ja kolmen kilometrin säteeltä maankäyttö. Mitä luontorikkaampi oli kodin ympäristö, sen rikkaampi oli lapsen ihon mikrobisto. Se heijastui lapseen tasapainoisena immuunivasteena ja terveytenä.
Tutkimuksissa selvisi, että allergioiden ja astman lisääntymisen syy oli ympäristön ja elintapojen muutoksissa, ei perintötekijöissä. Toki ihmisen geenitausta vaikuttaa sairastumisalttiuteen, kun muutoksia tapahtuu.
Kuusinkertainen ero allergioissa
Kun Haahtela ryhmineen tutki lapsia ja nuoria Suomen ja Venäjän Karjalassa rajan molemmin puolin, selvisi, että Venäjän Karjalassa siitepölyallergiaa oli vain muutamalla prosentilla. Suomen puolella määrä oli kuusinkertainen. Ruoka-aineallergiat Venäjän puolella puuttuivat melkein kokonaan.
”Kun katsottiin mikrobiston eroja nenän limakalvolta ja iholta, ne olivat hätkähdyttäviä. Luontokato näkyi suomalaislapsilla, kun maanläheisemmin elävillä venäläisillä oli rikas mikrobisto ja tasapainoinen immuunivaste, joka ei tarpeettomasti reagoinut viattomiin siitepölyhiukkasiin tai ruoka-aineisiin.”
Erot selittyivät ympäristöolosuhteilla, jotka vaikuttivat mikrobiomiin. Esimerkiksi Joensuun hanasta tuli vettä, jota olisi voitu pistää pulloon ja myydä kaupassa, mutta Venäjän puolella se tuli pitkälti puhdistamattomana pintavetenä Laatokasta. Se oli humuspitoista ja mikrobeja oli tuhansia kertoja enemmän millilitrassa. Tilastomallien mukaan juomavedellä itsellään oli allergioilta suojaava vaikutus. ”Samalla tavalla venäläinen mikrobirikas kotipöly näytti suojaavan allergialta. Suomalaispöly oli aika nössöä”, Haahtela sanoo ja naurahtaa.
Luontokato tapahtuu meissä
Haahtelan viesti on vakava. Luontokato tapahtuu meidän ulkopuolellamme, mutta myös meissä itsessämme.
Luontokato, joka näkyy ympäristössä luonnon monimuotoisuuden, lajien ja eliöstön häviämisenä, tapahtuu myös ihmisessä kaupunkimaisissa olosuhteissa ja lisää sairausriskejä. ”Syömme kuollutta ruokaa, juomme kuollutta vettä, kosketamme kuolleita pintoja ja hengitämme kuollutta kaupunki-ilmaa.” Kuolleella Haahtela tarkoittaa sellaista, josta elävä mikrobisto on tapettu tai voimakkaasti vähentynyt. Luonto tuottaa myös haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka elvyttävät solujen aineenvaihduntaa. Hengenveto metsässä tai puistossa on parempi kuin moottoritiellä.
Hän haastaa miettimään, ovatko luontokatoa vastaan kadulla marssivat mielenosoittajat oikeastaan altruistisia luonnon puolustajia. ”Pohjimmiltaanhan he toimivat eloonjäämisopin mukaan, vaistoavat, että luontokato on heissä itsessään. Jos he eivät pidä huolta ympäristöstään, heille käy huonosti, sairausriskit kasvavat ja elinmahdollisuudet vähenevät. Juuri sen takia nämä ihmiset, etenkin nuoret, ovat alkaneet huolehtia nykytilanteesta. Ja hyvä niin”, Haahtela sanoo.