Suomessa lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista puhutaan liian diagnoosi- ja lääkintäkeskeisesti, katsoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Tiistaina julkaistavassa lapsiasiavaltuutetun viime vuoden vuosikertomuksessa yhteiskunnallisen keskustelun kuvaillaan usein jumiutuvan väittelyyn ongelmien taustoista ja käytettävistä käsitteistä.
Pekkarinen kertoo, että ilmiö näkyy esimerkiksi erilaisista neuroepätyypillisyyden aiheuttamista ongelmista keskusteltaessa, kun puhe keskittyy konkretian sijaan siihen, millaisia käsitteitä voidaan käyttää.
”Silloin usein unohtuu arki. On ihan sama, minkälaisen diagnoosin tai ongelmavyyhdin vuoksi lapsen käytös on ympäristön kannalta haastavaa, kun pitäisi keskittyä siihen, miten ympäristöä voidaan muokata sellaiseksi, että lapsi pystyy toimimaan, ja miten tukea lasta elämään hyvää elämää haastavassakin ympäristössä.”
”Aikamoinen akrobaatti saa olla”
Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksessa penätään konkreettisia ratkaisuja lasten mielenterveyskriisiin. Samoin kuin joulukuussa julkaistussa Lapsibarometrissä, myös vuosikertomuksessa teemana on lasten ja nuorten turvallisuus.
Pekkarinen sanoo, että vaikka lasten kohtaamisissa ja Lapsibarometrissä Ukrainan sota ei noussut erityisesti esiin, olisi rohkeaa väittää, ettei sillä olisi vaikutusta lasten ja nuorten turvallisuuden tunteeseen. Sota ja sen seurannaisvaikutukset tuntuvat taloudellisena epävarmuutena ja aikuisten huolena. Esimerkiksi inflaatio sekä korkojen ja energian hinnan nousu ovat muuttaneet monien perheiden taloudellista tilannetta.
”Viime vuonna niukkuus alkoi koskea keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa. Yhtäkkiä epävarmuus, jolta oli voitu olla pitkäänkin aika turvassa, koettelee hyvin suurta joukkoa.”
Pekkarinen sanoo aiempien selvitysten osoittaneen, että lapset ovat hyvin tietoisia perheensä taloudellisesta tilanteesta. Nyt monissa kodeissa on laskettu huonelämpötilaa, jätetty harrastuksia kesken tai rajoitettu suihkussa käymistä.
”Aikamoinen akrobaatti saa olla, että kykenee lapsia suojelemaan siltä epävarmuudelta, jonka talouden romahtaminen perheeseen tuo.”
Koko yhteiskunnan asia
Ratkaisut tilanteeseen löytyvät Pekkarisen mielestä tasapainoisesta ja turvallisesta arjesta. Hän katsoo, että tavanomaisia, ihmisen elämään kuuluvia tunteita, kuten surua ja vihaa, on ryhdytty diagnosoimaan ja medikalisoimaan, vaikka tärkeintä olisi oppia tunnetaitoja ja kommunikointia.
Kuormittunut erikoissairaanhoito ei pysty vastaamaan esimerkiksi lieviin mielenterveysongelmiin. Pekkarinen painottaa, että niihin on voitava reagoida lähiyhteisössä. Kasvatusvastuussa olevien vanhempien ja perheiden parissa työskentelevien ammattilaisten on siis oltava sellaisessa kunnossa ja siten resursoitu, että he voivat vastata lapsen tarpeisiin.
”Mielenterveyden kriisi on koko yhteiskunnan asia, ei vain erikoissairaanhoidon.”
Tasapainoisen ja turvallisen arjen kulmakiviä ovat lapsiasiavaltuutetun mukaan hyvä ravinto, uni, liikunta ja läheiset ihmissuhteet sekä aikuisten että ikätovereiden kanssa.
”Turvallinen arki, joka toistuu melko rutiininomaisena ja jossa huolehditaan perustarpeista, hellyydestä ja läheisyydestä, tukee paljon paremmin kuin terapia tai lääkkeet. Jos nämä asiat puuttuvat, on ihan sama, kuinka paljon lapseen tuutataan lääkkeitä.”
