Aivotutkija Minna Huotilaista nolottaa.
Hän on tullut edellisenä päivänä työmatkalta, ja aikaeron vuoksi hän on nukkunut huonosti. Edessä on kiireinen päivä.
Ensimmäisessä palaverissa käsitellään asiaa, joka on ollut esillä ennenkin, mutta josta hänellä ei nyt ole oikein mitään mielikuvaa. Väsyttää ja päässä hieman pätkii.
Jos hän nyt sanoo muille, että hän ei muista, mitä asiasta puhuttiin, joku voi ottaa sen melkoisena loukkauksena ja merkkinä siitä, että Huotilainen ei pidä asiaa kovin tärkeänä. Joku voi ihmetellä, miten hän ei tuollaista asiaa muista.
Aivotutkijana hän kuitenkin tietää, että hänen muistamattomuutensa on normaali reaktio kuormittavassa tilassa.
Siksi hän avaa rohkeasti suunsa ja sanoo, että on pahoillaan, että ei muista, mitä asiasta on puhuttu aiemmin.
Mieli kuin heinäsirkka
Kun kiireisen ihmisen muisti pätkii, hän saattaa naurahtaa, että alkava Alzheimer taitaa vaivata. Vitsin takana saattaa kuitenkin kasvaa pieni pelko ja havainto siitä, että oma muisti on oikeasti hapertumassa. Voi tuntua, että oma aivokapasiteetti on kutistumassa.
Se ei ole ihme, sillä repaleinen, säheltävä, kiireinen ja lyhytjänteinen tekeminen vaikuttaa aivotoimintaamme, myös muistamiseemme. Monen työtä leimaa nykyään se, että työ keskeytyy koko ajan, päivästä ja vuodesta toiseen. Voi alkaa tuntua siltä, että ei oikein osaakaan keskittyä mihinkään kunnolla, ei edes vapaa-ajalla.
Vaikka olisi mahdollisuus, ei yksinkertaisesti saa esimerkiksi luettua kirjaa pitkiä aikoja kerrallaan, vaikka ennen ongelmaa ei ole ollut.
Mieli tuntuu olevan kuin heinäsirkka, joka hyppelehtii kuin itsestään sinne ja tänne.
Kiireisen ihmisen ADT
Amerikkalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi 1990-luvulla puhua ilmiöstä nimeltä attention deficit trait eli ADT.
ADT-ihminen on elänyt pitkään, vuosikaudet liian kiireistä elämää. Hän on tehnyt pitkään monta asiaa samaan aikaan. Hän ei ole pitänyt taukoja, hän on nipistänyt yöunistaan. Hän keskeyttää itse itsensä, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Jos hänellä olisi mahdollisuus työskennellä kerrankin rauhassa, hän keskeyttää itse itsensä vaikkapa vilkuilemalla kännykkää.
Keskeyttävää elämää elävän ADT-ihmisen aivot eivät toimi enää normaalisti. Se voi olla turhauttavaa ja se taannuttaa ajatuskykyä. Se voi tulla kalliiksi työnantajalle, ja se syö perheen hyvinvointia.
Päänsisäinen palohälytys
Kun ADT painaa, kiireinen, mutta aivan vastuullinen vanhempi voi unohtaa hakea lapsen päiväkodista.
ADT:sta voi kertoa se, että kauhuksesi et muista hyvän ystäväsi etunimeä tai et saa sanotuksi, mikä esine on kädessäsi, vaikka se olisi avainnippu. Et vain löydä oikeaa sanaa.
Pää tuntuu kyllä tursuavan asioita, mutta ajatus pätkii. ADT on ihmisessä kuin palohälytys, jota ei saada pois päältä.
Jos tunnistat itsessäsi piirteitä ADT:stä ja tarkkaavaisuuden pätkiminen on tuttu tunne, älä panikoi.
–Itse asiassa voit onnitella itseäsi, jos huomaat, mitä on tapahtumassa. Se on ensimmäinen askel tilanteen muuttamiseksi, lohduttaa aivotutkija Huotilainen.
Loistava retkeilybuumi
Huotilainen korostaa, että ADT ei ole sairaus. Termi kehitetty, jotta ihminen voisi tunnistaa tilansa ja muuttaa sitä.
ADT:lle hyvää vastalääkettä voi nauttia vapaa-ajalla.
Viihdyttävänä pidetty somettaminen ei ole vastapainoa ADT:lle, vaan pitää sitä yllä. Sometushan on jatkuva keskeytysten ja digi-paikasta toiseen hyppimisen ketju.
Huotilainen suosittelee sen sijaan sellaista tekemistä, joka tietoisesti rauhoittaa.
Se voi olla esimerkiksi kierroksia laskevaa liikuntaa, vaikkapa retkeilyä.
–Nykyisessä retkeilybuumissa on tosi paljon järkeä, Huotilainen innostuu.
–Pienilläkin retkillä saadaan luontoelämys. Siinä saadaan myös fyysistä toimintaa ja päästään kosketuksiin luonnon bakteerikannan kanssa, hän listaa.
Jos retki kuulostaa liian hankalalta järjestettävältä, helpomminkin voi mieltä ja kehoa rauhoittaa keskittymiskyvyn palauttamiseksi. Voi kokeilla, onnistuisiko arki-iltana 45 minuutin rauhallinen kävely ilman kännykkää.
Muistin oikea käyttäminen
ADT:tä käsitellään myös Keskittymiskyvyn elvytysoppaassa (Tuuma, ilmestyi 26.9.), jonka Huotilainen on kirjoittanut aivotutkija Mona Moisalan kanssa.
Arjen keskittymiskyvyn hapertuminen on tuttua Huotilaiselle itselleenkin.
–Aivan arkipäivää on se, että otan kännykän esiin, koska minun pitää tarkistaa kalenterista jokin asia. Huomaan kiinnostavan tviitin ja toisenkin. Vähän ajan kuluttua olen jo unohtanut, miksi otin puhelimen käteen.
Hyvä muisti on arvostettu asia. Huotilaisen mukaan hyvä muisti ei ole vain lukuisten yksityiskohtien muistamista.
–Hyvässä muistissa oleellista on se, että osaa käyttää muistiaan, Huotilainen korjaa.
Hän kertoo esimerkin. Jos hän vastaa kadulla kävellessään puhelimeen ja kollega pyytää häntä lähettämään jonkin tekstin, Huotilainen pyytää kollegaa laittamaan asiasta hänelle sähköpostin.
Hän tietää, että ei ehkä muuten muistaisi luvanneensa lähettää tekstin.
Turhauttava avokonttori
Jos oma päivittäinen työympäristö on täyteen ahdettu avokonttori, jossa kaikki eivät toimi huomaavaisen käytöksen sääntöjä noudattaen, keskittyminen työhön voi olla vaikeaa.
Keskittymistä kuitenkin tarvitaan oppimiseen, perehtymiseen, hyvään vuorovaikutukseen, oivaltamiseen ja uuden keksimiseen.
Sen avulla saamme aikaan ja saamme myös mielenrauhaa.
Kun saamme keskittyä, olemme valmiita tarttumaan mahdottomiltakin tuntuviin kysymyksiin.
Keskittyneessä tilassa muisti, havaintokyky ja toiminnansuunnittelu toimivat parhaalla mahdollisella tavalla.
Yksi keino tarkastella omaa keskittymisen tilaa on miettiä päivän päätteeksi, mitä tuli saatua aikaan.
–Sait ehkä aikaan paljon kaikenlaista, sammuttelit tulipaloja, reagoit moniin asioihin, mutta saitko aikaiseksi myös jotain sellaista, jossa näkyi sinun oma käsialasi?
Jos sellaista tekemistä ei ollut lainkaan, voit kokea työssä turhautumista.
Multitaskaus on harhaa
Multitaskaajat väittävät olevansa hyviä tekemään ja ajattelemaan montaa asiaa samaan aikaan. Keskittymiskyvyn elvyttämisopas ei ole samaa mieltä.
Kirjan mukaan multitaskaajien keskittymiskyky on tutkimusten mukaan vähän muita heikompi.
Multitaskaus on itse asiassa harhaa, koska aivot eivät voi tietoisesti tehdä monta asiaa samaan aikaan. Kun aivot pomppivat koko ajan, ne rasittuvat ja ylikuormittuvat.
Toisaalta pienikin rauhoittuminen myös kesken säläpäivän auttaa aivoja jaksamaan.
Tärkeä jaksamista lisäävä teko voi olla pikaulkoilu kesken töiden.
Avokonttorissa työskentelevä voi yrittää ratkaista keskittymisongelmaa hankkimalla kuulosuojaimet tai kuulokkeet.
–On kuitenkin surullista, jos työssä ei pystytä hiljaista työskentelytilaa järjestämään, Huotilainen toteaa.
Konmarita puhelimesi
Iltaisin omaa keskittymiskykyä voi elvytellä tietoisella rauhoittumisella. Illan viimeisten toimintojen olisi hyvä viestiä mielelle ja keholle lempeästi, että ollaan menossa kohti uniaikaa.
–Jokaisella on oma tapa rentoutua ja rauhoittua, Huotilainen sanoo.
Toiselle rauhoittavaa tekemistä on kirjan lukeminen, toiselle se on leppoisa kävelylenkki, joku tekee käsitöitä ja joku kuuntelee musiikkia.
Sopiva iltahomma mielen pomppimisen vähentämiseen voi olla sopivasti tylsä kotityö, vaikkapa helppo ja yksitoikkoinen silittäminen.
–Voi ajatella, että tylsältä tuntuvia kotihommia tekemällä itse asiassa hoitaa itseään, Huotilainen ehdottaa.
Iltarauhoittumista voi auttaa myös älypuhelimen konmarittaminen. Se tarkoittaa, että poistat siitä hälytyksiä ja merkkiääniä, myös sovelluksia.
Voit tehdä puhelimestasi vähemmän vetovoimaisen vaihtamalla siihen mustavalkoisen näytön.
